Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita kolmikymppisiä, jotka elävät "pitkitettyä nuoruutta"? Miten menee?
02.12.2016 |
Miten tämä "nuoruuden pitkittäminen" (oikeasti vain erilaista aikuisuutta kuin vanhempiemme sukupolvella) näkyy elämässäsi? Oletko tyytyväinen? Saatko osaksesi paheksuntaa ympäristöltä?
Kommentit (33)
Vapaa menemään ja tekemään mitä haluan milloin vain. Ns. pitkitetty nuoruus jatkuu kuolemaani asti, sillä perheen perustamisaikoimuksia ei ole.
Harrastan periaatteessa samoja juttuja mitä nuorenakin. Festareita, baareja, kavereiden kanssa hengailua... No on mulla tietty mun "vakava" elämä, työ ja muut velvollisuudet. Sanoisin, että kyllä mä nautin mun elämästä. :)
Ikää 36, nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opiskellut 3 eri alaa yliopistossa ja ammattikorkeassa, mutta en ole vielä lähelläkään valmistumista mistään (tämä johtuu osittain sairastelusta), teen siivoustyötä osa-aikaisena, käyn paljon ulkona kavereiden kanssa, baareissa ja harrastuksissa, ei lapsia tai lemmikkejä. Elämä on vähän haahuilua, enkä oikeastaan nauti siitä. Haluaisin saada opiskeltua edes jonkun ammatin, mutta en yhtään tiedä, mikä kiinnostaisi tarpeeksi. Tulevaisuudessa haluaisin perheen, enkä todellakaan aio jatkaa tätä pitkitettyä nuoruutta loppuelämääni. Mutta ehkä vielä pari vuotta ;) On tämä välillä ihan hauskaa, ainakin suht huoletonta, jos ei oteta sairastelua huomioon.
En seurustele enkä haluakaan, opiskelen vieläkin vaikka pitäisi olla valmistunut vuosia sitten, asun vuokralla, käyn samoissa osa-aikatöissä teinien kanssa. En ole tyytyväinen siihen etten ole tajunnut mennä vielä oman alan töihin (akateeminen, hyvät palkat), masentaa kun nuoremmat ja huonommat opiskelijatutut on jo kiinni hyvissä töissä vaikka itsellä lähes täydellinen opiskelumenestys ja paremmat taidot. Sukulaiset jaksavat ihmetellä että olen yksin ja raataa huonolla palkalla kun sisarukset ja serkut aloittelevat lasten hankkimista ja talojen ostamista.
Pelkään synnytystä, joten aion hankkia koiran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla menee ihan kivasti, kiitos kysymästä. En kyllä osaa ajatella eläväni mitään pitkitettyä nuoruutta - kyllä mä olen 30+ siitä huolimatta, että olen onnistunut välttämään avioliiton, asuntolainan ja eläkeviran kaltaiset aikuisuuden tunnusmerkit.
Varmaan ulospäin näyttää pitkitetyltä nuoruudelta, koska
- Asun vuokralla
- Ei lapsia eikä miestä
Tosiasiassa minulla on ollut niin vaikea lapsuus ja nuoruus, että mitään mahdollisuuksiakaan omistusasuntoon ei ole. Korjailin päätäni kalliissa terapiassa vuosia ja kouluttauduin yliopistossa, työ on kiinnostava ja mukava. Enempää en voi odottaa, koska fyysinen terveys on mennyt kroonisen sairauden vuoksi enkä pysty lisäämään työmäärää ja -vastuita (=palkkaa). Olen ihan onnellinen ja vietän kotonahissutteluelämää töiden lisäksi. Lasta en enää edes toivo, mies olisi kiva, mutta katsotaan nyt. Keskityn ystäviin, liikuntaan ja pienistä asioista nauttimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kyllä lapsia ja avioliitto ja asuntolaina, mutta ei mitään muuta aikuisuuteen liitettävää.
En ole ollut koskaan töissä, kotiäitinä ja opiskellut vain. Nyt olen työttömänä.
Päivät ja illat kuuntelen kuulokkeilla musiikkia ja surffaan netissä. En stressaa tai hössötä minkään joulun, vapun, halloweenin sun muiden kans. Joulu vietetään vanhempieni luona, joten ei mitään kinkun paistamisia ym.
Vanhimman lapsen kanssa tuntuu mukavaa sielujen sympatiaa, kun seurataan samoja youtube-kanavia. Justimus. <3
Vaatteet hankin samoista kaupoista kuin teininäkin enkä koskaan ajattele, että olisin jollekin trendille liian vanha.
Jos menen baariin, niin olen siellä pilkkuun asti ja juon yhtä paljon kuin teininäkin. Inhoan sellaista aikuismaista sampanjan siemailua ja että lähdetään sieltä baarista aikaisin kotiin nukkumaan.
Mä en tunne oikein mitään yhteyttä ikäisiini, kun kaikki tuntuvat niin aikuisilta. Ovat niin hillittyjä ja kutovat sukkia ja keskustelevat politiikasta.
Olen kyllä valmistunut yliopistosta, töissä ja omistan asuntoni mutta muuten elän ikuista nuoruutta. Mies on nuorempi, juodaan kaljaa kun huvittaa, käydään bileissä ja festareilla, ei oteta elämää turhan vakavasti. Olen 30-vuotias ja onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelitteko jatkaa samaa rataa eläkeikään saakka?
Vierailija kirjoitti:
Ajattelitteko jatkaa samaa rataa eläkeikään saakka?
Mahdoton sitä nyt on tietää. Eläkkeeseen on vielä useampi vuosikymmen. Siinä välissä voi keksiä vaikka mitä. Miksi lyödä nyt suunnitelmia lukkoon, kun ei ole mitään biologista kelloa tai muuta sellaista määrittelemässä takarajaa?
t. ykkönen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkään synnytystä, joten aion hankkia koiran.
Myös adoptio on tapa hankkia lapsia:)
Hyvin, kiitos kysymästä. Päälle parikymppisenä olin kihloissa ja asuin yhdessä kiltin ja hyvän miehen kanssa, ja hän halusi jo perustaa perheen, ja ne muut tavalliset.
Lopulta tilanteeni alkoi ahdistamaan minua. Otin eron, kouluttauduin uuteen mieleiseen ammattiin ja muutin asumaan yksin. Pääsin lopulta kivaan työhön, jota en tee ihan täyttä määrää.
Nautin elämästä ja omasta rauhasta, seurustelen "kevyesti", matkustelen paljon ja saan käyttää kaiken tulevan rahan itseeni, juhlin ja teen omia juttuja. En ehkä halua lapsia ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kyllä lapsia ja avioliitto ja asuntolaina, mutta ei mitään muuta aikuisuuteen liitettävää.
En ole ollut koskaan töissä, kotiäitinä ja opiskellut vain. Nyt olen työttömänä.
Päivät ja illat kuuntelen kuulokkeilla musiikkia ja surffaan netissä. En stressaa tai hössötä minkään joulun, vapun, halloweenin sun muiden kans. Joulu vietetään vanhempieni luona, joten ei mitään kinkun paistamisia ym.
Vanhimman lapsen kanssa tuntuu mukavaa sielujen sympatiaa, kun seurataan samoja youtube-kanavia. Justimus. <3
Vaatteet hankin samoista kaupoista kuin teininäkin enkä koskaan ajattele, että olisin jollekin trendille liian vanha.
Jos menen baariin, niin olen siellä pilkkuun asti ja juon yhtä paljon kuin teininäkin. Inhoan sellaista aikuismaista sampanjan siemailua ja että lähdetään sieltä baarista aikaisin kotiin nukkumaan.
Mä en tunne oikein mitään yhteyttä ikäisiini, kun kaikki tuntuvat niin aikuisilta. Ovat niin hillittyjä ja kutovat sukkia ja keskustelevat politiikasta.
Apua... tuo ei ole sitä pitkitettyä nuoruutta (eli lapsetonta aikaa) mistä ap kysyi, vaan todella wt-äiteilyä. Ole aikuinen ihminen, mene töihin tai opiskele ammatti. Älä yritä leikkiä teiniä, joka et ole vaan ota vastuu elämästäsi. Sinä olet äiti, et voi enää elää omien haahuilujen mukaan. Ei muuten ole paljon mitään säälittävämpää, kuin selvästi Aikuinen ihminen, joka pukeutuu kuin teini ja juo kuin teini ensimmäistä kertaa. Sinun lapsiasikin hävettää puolestasi kun vähän kasvavat.
Minä elän (tosin mieheni kanssa) pitkitettyä nuoruutta (jo 12 vuotta). Käytetään pakollisista kuluista ylijäävät rahat matkusteluun ja kaikkeen mitä haluaa kokea elämässä. Lapsia toivomme kyllä, mutta niiden aika on vasta myöhemmin ja sitten haluamme todella olla läsnä lapsillemme ja orientoitua lasten tahdissa elämiseen. Mutta vielä ainakin 7 vuotta benji-hyppyjä ja maailmanympärysmatka!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kyllä lapsia ja avioliitto ja asuntolaina, mutta ei mitään muuta aikuisuuteen liitettävää.
En ole ollut koskaan töissä, kotiäitinä ja opiskellut vain. Nyt olen työttömänä.
Päivät ja illat kuuntelen kuulokkeilla musiikkia ja surffaan netissä. En stressaa tai hössötä minkään joulun, vapun, halloweenin sun muiden kans. Joulu vietetään vanhempieni luona, joten ei mitään kinkun paistamisia ym.
Vanhimman lapsen kanssa tuntuu mukavaa sielujen sympatiaa, kun seurataan samoja youtube-kanavia. Justimus. <3
Vaatteet hankin samoista kaupoista kuin teininäkin enkä koskaan ajattele, että olisin jollekin trendille liian vanha.
Jos menen baariin, niin olen siellä pilkkuun asti ja juon yhtä paljon kuin teininäkin. Inhoan sellaista aikuismaista sampanjan siemailua ja että lähdetään sieltä baarista aikaisin kotiin nukkumaan.
Mä en tunne oikein mitään yhteyttä ikäisiini, kun kaikki tuntuvat niin aikuisilta. Ovat niin hillittyjä ja kutovat sukkia ja keskustelevat politiikasta.
Tuota noin... Ne sun lapset varmaan tykkäisi juhlistaa joulua ja muita juhlapäiviä. Ei "pidennetty nuoruus" tarkoita ikuista teini-ikää, vaan ihan opiskelua, työssäkäyntiä ja vastuunottoa, mutta ilman lapsiperhettä niin, että voi toteuttaa omia toiveitaan ja etsiskellä itseään. Verrattuna siis juurikin aiempien sukupolvien tilanteisiin ja myös sinun tilanteeseesi, jossa naimisiin on menty nuorena ja lapset siihen perään ja tämän jälkeen töihin, josta kaikki raha perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kyllä lapsia ja avioliitto ja asuntolaina, mutta ei mitään muuta aikuisuuteen liitettävää.
En ole ollut koskaan töissä, kotiäitinä ja opiskellut vain. Nyt olen työttömänä.
Päivät ja illat kuuntelen kuulokkeilla musiikkia ja surffaan netissä. En stressaa tai hössötä minkään joulun, vapun, halloweenin sun muiden kans. Joulu vietetään vanhempieni luona, joten ei mitään kinkun paistamisia ym.
Vanhimman lapsen kanssa tuntuu mukavaa sielujen sympatiaa, kun seurataan samoja youtube-kanavia. Justimus. <3
Vaatteet hankin samoista kaupoista kuin teininäkin enkä koskaan ajattele, että olisin jollekin trendille liian vanha.
Jos menen baariin, niin olen siellä pilkkuun asti ja juon yhtä paljon kuin teininäkin. Inhoan sellaista aikuismaista sampanjan siemailua ja että lähdetään sieltä baarista aikaisin kotiin nukkumaan.
Mä en tunne oikein mitään yhteyttä ikäisiini, kun kaikki tuntuvat niin aikuisilta. Ovat niin hillittyjä ja kutovat sukkia ja keskustelevat politiikasta.
Apua... tuo ei ole sitä pitkitettyä nuoruutta (eli lapsetonta aikaa) mistä ap kysyi, vaan todella wt-äiteilyä. Ole aikuinen ihminen, mene töihin tai opiskele ammatti. Älä yritä leikkiä teiniä, joka et ole vaan ota vastuu elämästäsi. Sinä olet äiti, et voi enää elää omien haahuilujen mukaan. Ei muuten ole paljon mitään säälittävämpää, kuin selvästi Aikuinen ihminen, joka pukeutuu kuin teini ja juo kuin teini ensimmäistä kertaa. Sinun lapsiasikin hävettää puolestasi kun vähän kasvavat.
Se kuulostaa kirjoitettuna pahemmalta kuin onkaan. :)
Esim. nuo vaatteet. Vaikka ostan ne edelleen samoista kaupoista kuin nuorena, niin ei se tarkoita sitä, että pukeudun tyyliin crazy age -farkut ja napapaita. Mutta ostan kyllä vaatteen josta tykkään, oli se sitten nuoriso puolelta tai aikuisten. Ihan huoletta voisin sitä napapaitaa käyttää, jos se on fiksun näköinen.
Mun lapset on jo aika isoja ja he vain tykkäävät kun on "nuori" äiti. Ehkä se johtuu siitä, kun näytän ikäistäni paljon nuoremmalta, että usein lasten kaverit luulevat, että olen heidän sisko. Ei kyllä uskoisi. :D Käytän niin vähän meikkiä, että ehkä se nuorentaa...
Otan vastuun kyllä elämästäni ja lasten, mutta mä en tunne mitään sellaista aikuisuutta kuin ikätoverini. Mua ei jaksa kiinnostaa kymppiuutiset, mielummin katselen niitä youtube-sketsejä.
Lapset ei ole ikinä nähnyt mua humalassa, joten siltä osin eivät voi hävetä.
Ehkä ei sitten pitäisi sanoa, että pitkitettyä nuoruutta vaan rentoa otetta elämään?
Parasta on kun ei tarvitse kantaa vastuuta toisesta (lapsesta) ja käyttää siihen rahojaan. Ja siten voi matkustella enemmän. Se on intohimoni.
Alussa valintojani paheksuttiin paljon, suvun ja ystävien toimesta. Minulta kysyttiin: "Mikä sinussa on vikana kun elät tuolla tavalla?" :D Nykyään kukaan ei enää jaksa ihmetellä.
Olen kyllä valmistunut, naimisissa ja omistusasunnossa, mutta muuten vietetään aika letkeää elämää ja vähän niinkuin "seurustellaan". Työelämään yritin panostaa täysillä, mutta totesin sen tuottavan vain loputtomasti pettymyksiä. Nyt otan löysin rantein, ilon kautta ja itseään säästäen.Matkustellaan, kun halutaan, syödään lähinnä ulkona ja juodaan, kun halutaan.
Teen akateemisen alan pätkätöitä ja gradua, käytän viikoittain baarissa, tapaan ystäviäni usein, en seurustele, asun vuokralla, odotan aikaa sterilisaatioon, harrastan levyjen soittamista ja järjestötoimintaa enkä ota haaveistani huolimatta koiraa, koska sellainen ei sopisi ollenkaan elämäntapaani. Minulla menee ihan okei. Kun valmistun, alkaa rahaa toivottavasti tulla enemmän, mutta muuten ei mitään valittamista. Olisi kamalaa olla naimisissa ja kahden lapsen vanhempi, niin kuin monet koulukaverini jo ovat.