Onko täällä muita kolmikymppisiä, jotka elävät "pitkitettyä nuoruutta"? Miten menee?
Miten tämä "nuoruuden pitkittäminen" (oikeasti vain erilaista aikuisuutta kuin vanhempiemme sukupolvella) näkyy elämässäsi? Oletko tyytyväinen? Saatko osaksesi paheksuntaa ympäristöltä?
Kommentit (33)
Useimmat tietävät, etten voi saada lapsia, joten ei ole syytä paheksua sitä, että hengailen vaan kavereideni kanssa ja asun vuokrayksiössä. Tosin ei omistusasunto nyt sentään mikään edellytys aikuisuudelle ole, ei sitä ole työssäkäyvillä vanhemmillanikaan.
Elämä on nauttimista varten. En ymmärrä, mitä jotkut saavat larppaamalla aikuista noinkin hartaasti. Se perus päiväkoti/vanhempainilta/harrastuskuskaus/jne. kuvio on minusta ihan käsittämätön.
Ai miten menee?
Ei hyvin, Bob! Häpeän itseäni ja joka päivä toivon, että en olisi koskaan syntynyt. En kykene ottamaan vastuuta mistään ja annan elämän valua ohi kuin hiekka tiimalasissa. En halua keskustella aikuisen ihmisen tosielämän kokemuksista, koska ne eivät kosketa minua millään tavalla. Kaverit elävät aivan toisessa maailmassa ja ehkä tästä johtuen emme enää juurikaan tapaa.
Nuoruus oli edes joskus kivaa. Tämä on jotain aivan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelitteko jatkaa samaa rataa eläkeikään saakka?
Ärsyttävä kommentti. Mitä sinun mielestäsi pitäisi muuttaa? Anna kun arvaan: kaikkien täytyisi elää sinun mielestäsi "oikealla tavalla", eli lapset on hankittava ja kaikki muu elämään iloa tuova on jätettävä, koska aikuisena ei saa nauttia elämästä? Täytyisi "ryhdistäytyä" eli hypätä siihen ankeaan oravanpyörään, missä sinä olet paraikaa?
Hyvin menee, kiitos kysymästä. Entä itselläsi?
En osaa ajatella tätä kuitenkaan minään pitkitettynä nuoruutena, vaan minulle sopivana elämäntyylinä ja -valintoina.
N41
Musta on alkanut tuntua, ettei termiä "pitkitettyä nuoruutta" enää oikein ole, vaan tällainen elämä on vain ihan tavallista elämää. En nimittäin itse tunne lähes ketään, jolla olisi vielä lapsia, aviomies tai vaimo, tai omistusasunto. Olen siis 29 ja asun Helsingissä, kuten myös koko ystäväporukkani.
Pitkitetty nuoruus tarkoittaa aikuista joka elää edelleen kuin teini-ikäinen. Voi olla perhe ja lapsia myös. Minulla on jo melkein kakasikymppiset lapset joiden mielestä mikään ei ole niin kamalaa kuin joidenkin kavereiden "mukateiniäidit". Näitä häpeää oman lapsen lisäksi koko kaverijoukko mutta kun ollaan fiksuja niin asian annetaan olla. Näillä mukanuorilla on yleensä kaikkein ryppyisin iho ja roikkuvat paikat vaikka olisivat hoikkia. Sitä olen ihmetellyt jo vuosia:/ Itse en yritä olla nuorekas mutta geenit tekevät sen että jakkupuvussakin olen alle kolmikymppisen näköinen vaikken halua. Nuoret näyttävät tykkäävän asiallisista aikuisista enemmän kuin ikiteinimammoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään synnytystä, joten aion hankkia koiran.
Myös adoptio on tapa hankkia lapsia:)
Ja kohta ehkä sijaissynnyttäjän käyttö on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Musta on alkanut tuntua, ettei termiä "pitkitettyä nuoruutta" enää oikein ole, vaan tällainen elämä on vain ihan tavallista elämää. En nimittäin itse tunne lähes ketään, jolla olisi vielä lapsia, aviomies tai vaimo, tai omistusasunto. Olen siis 29 ja asun Helsingissä, kuten myös koko ystäväporukkani.
Varmaan aika ystäväkohtaista - minun tuttavapiirini Helsingissä koostuuvaltsikalaisista ja kauppislaisista 26-30 vuotiaista. Valtaosalla on omistusasunto, melkein kaikki seurustelevat, kolmasosalla on lapsia ja niitä syntyy muillekin kiihtyvään tahtiin.
T. N28
Vierailija kirjoitti:
Pitkitetty nuoruus tarkoittaa aikuista joka elää edelleen kuin teini-ikäinen. Voi olla perhe ja lapsia myös. Minulla on jo melkein kakasikymppiset lapset joiden mielestä mikään ei ole niin kamalaa kuin joidenkin kavereiden "mukateiniäidit". Näitä häpeää oman lapsen lisäksi koko kaverijoukko mutta kun ollaan fiksuja niin asian annetaan olla. Näillä mukanuorilla on yleensä kaikkein ryppyisin iho ja roikkuvat paikat vaikka olisivat hoikkia. Sitä olen ihmetellyt jo vuosia:/ Itse en yritä olla nuorekas mutta geenit tekevät sen että jakkupuvussakin olen alle kolmikymppisen näköinen vaikken halua. Nuoret näyttävät tykkäävän asiallisista aikuisista enemmän kuin ikiteinimammoista.
Joo joo. Ymmärrettiin. Sinä olet kaikinpuolin parempi ihminen. Kaikki kunnia sinulle!
Kun olin suhteessa ja töissä, meni todella hyvin. Nyt köyhänä sinkkuna ei ollenkaan niin hyvin. Onneksi ei ole lapsia tässä vaivoina.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin suhteessa ja töissä, meni todella hyvin. Nyt köyhänä sinkkuna ei ollenkaan niin hyvin. Onneksi ei ole lapsia tässä vaivoina.
Näinhän tämä asia voidaan yleistää: jos on varaa hyödyntää sitä vapautta ja joku, jonka kanssa jakaa se, aikuisella lapsettomalla menee hyvin. Jos on köyhä ja yksinäinen, ei se vapaus kauheasti lohduta. Aito vapaus on aina mahdollisuutta tehdä jotakin, ei vain jonkin asian puuttumista.
Rahaa, terveyttä, vapaa-aikaa ja hyvä itsetuntemus. Aika paha tästä olisi pistää paremmaksi.