70-luvulla syntynyt. Mitä sellaista kadehdit lapsena, jota kaverilla oli mutta sinulla ei?

Sisävessaa, meillä oli ulkovessa lapsena. Monia My little poneja ja barbeja. Itsellä oli vain yksi barbi. Sitä, että heillä oli herkkuja kaapit täynnä, meillä kerran viikossa karkkia ja saunalimu.

Sitä kun aamiaispyödässä oli samanaikaisesti useaa eri leikkelettä. Meillä ei todellakaan ollut kuin yhtä lajia kerrallaan, ja sitäkin ehkä vain kerran viikossa.

Kahdet farkut. Minulla oli aina vain 1 kpl tiettyjä vaatteita.

Materiaa en olisi halunnut, mutta etelän lomamatkalle kylläkin. Ihan niin kuin serkkuni pääsi joka kevät.

Joo, aito barbi, sain ensimmäisen 9-vuotiaana meillä hoidossa olleen lapsen äidiltä. Voi sitä iloa! Oli se ihan eri juttu kuin ne halvat kopioit, joilla irtoili niin raajat kuin (pahalta haisevat) hiuksetkin ja meikkinä joku 70-luvun kammotyyli vihreine luomiväreineen.

Barbiauto... Lapsuuteni harras toive, jota en koskaan saanut. 😀

Kavereiden omakotitaloja ja omia huoneita. Mun vanhemmilla olis ollu varaa isoonkin taloon. Ostivat kerrostalokolmion. Jouduin jakaan huoneen vuorotellen siskon ja veljen kanssa, vanhemmat nukkui olkkarissa. Minä keskimmäinen en saanu koskaan omaa huonetta.

Pihistelivät kaikessa muutenkin. Esim. joulukalenterin ostivat yhteisen, eli sain joka 3. päivä avata luukun. Jos karkkia ostivat, aina max kaksi pussia jotka jaettiin.

Kaverit pääsivät reissuihin vanhempiensa kanssa. Me päästiin vaan sähköttömälle mökille joka hemmetin mahdollinen loma ja viikonloppu. 

Minäkö katkera :) 

Ulkomaanmatkoja. Pääsin ekan kerran ulkomaille 13-vuotiaana, se oli kunnan sponssaama matka ystävyyskuntavierailulle Tanskaan. Lapsuusperheeni kanssa en ollut koskaan ulkomailla jollei sellaiseksi lasketa Ruotsinlaivaristeilyä (ei käyty maissa).

Serkun barbie kokoelmaa. Niillä oli huonekaluja ja sukkiakin! Voitteko tajuta, sukkia! Mulla oli vaan pari kämästä cindyä ja ne niiden päällä tulleet vaatteet.

Silmälaseja ja hammasrautoja aina myös katehdin. Heillä oli jotain erilaista, he olivat erilaisia. Mäkin olisin halunnut olla.

Suihkua ja sisävessaan. Kotitaloon tuli sisävessa vuonna -96, mutta suihkua ei ole vieläkään vaan pihasaunassa pesevät edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Me päästiin vaan sähköttömälle mökille joka hemmetin mahdollinen loma ja viikonloppu. 

Minäkö katkera :) 

Sama juttu ja siitä olisi vielä pitänyt olla kiitollinen. Joskus manguin että emmekö voisi mennä edes joskus Linnanmäelle tai Särkänniemeen, no äiti siihen että myydäänkö sitten mökki. (no itse asiassa se olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto, mieluummin olisin ollut kesät kotona ja nähnyt kavereita)

Technic-legoja toivoin kovasti, mutta en saanut koska olin tyttö. Veljellä kyllä oli, mutta ei hän antanut minun leikkiä niillä.

Suihku, josta olisi tullut lämmintä vettä kauemmin kuin 2 minuuttia. Pese siinä sitten pitkiä hiuksia... Suihku oli muutenkin kylmässä kellarikerroksessa saunan yhteydessä, sauna lämmitettiin vain kerran viikossa.

Äiti

Tää on paha, mutta kadehdin, kun muutaman kaverin kotona oli rennompaa... Joo, asuivat pienissä vuokrabokseissa ja vanhemmat tupakoi (se oli musta coolia). Sekin oli jännää, kun pari kävi isän luona viikonloput. Minä asuin tylsästi omakotitalossa, meillä oli mökki (ihan tylsää, kaverit kävi uimahallissa enemmän), vanhemmat ei tupakoinut tai juonut alkoa jne. No, kaikkea voi lapsikin kadehtia. Aina on toisella paremmin asiat....

Kumma juttu, mutta en mä kadehtinut mitään. En ehkä osannut. Asuimme maalla, kaikki kaverit oli yhtä köyhiä.

Yhdellä tytöllä oli nätimpiä vaatteita ja hänen äitinsä oli hurjan tyylikäs, kuin Dallasin Sue Ellen. Ehkä ihan pikkuisen kadehdin häntä. Mutta hänen isänsä oli epämiellyttävä humalassa, ehkä en siksi kadehtinutkaan.

Pikkusisko. Mulla oli vaan tylsä kiusaava isoveli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me päästiin vaan sähköttömälle mökille joka hemmetin mahdollinen loma ja viikonloppu. 

Minäkö katkera :) 

Sama juttu ja siitä olisi vielä pitänyt olla kiitollinen. Joskus manguin että emmekö voisi mennä edes joskus Linnanmäelle tai Särkänniemeen, no äiti siihen että myydäänkö sitten mökki. (no itse asiassa se olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto, mieluummin olisin ollut kesät kotona ja nähnyt kavereita)

Mun vanhemmat rakensi mökin mummulan viereen. Siellä oli kiva nauttia oleilusta ja pitää hauskaa sukulaisten kanssa. Me lapset lueskeltiin öljylampun valossa vanhoja aku ankkoja :) Lähin järvi 10 kilsan päässä. Matkaa mökille 150 kilsaa suunta, henkilöauto, kolme lasta ja kolme koiraa, ketjussa polttava äiti, oli yhtä juhlaa :) Ei paljon enää yläasteella kiinnostanu lähteä.

Leikkeleitä leivän päällä ja pullaakin tarjolla, yleensäkin ruokaa. Enemmän kuin yhdet farkut ja yksi paita. Taskurahaa (vanhempani olivat melko varakkaita, ei näkynyt lapsien kautta). Välittävät vanhemmat, joiden kanssa viettivät aikaa perheenä. Juttelut äidin kanssa mm. kuukautisista ja kasvamisesta. Se, että kavereiden vanhemmat puhuivat lapsilleen kotona, kohtelivat kuin ihmistä, sitä kadehdin eniten ja toivoin itselleni samanlaista elämää.

Ulkomaan matkoja, joille joku kaveri pääsi kerran ala-asteen aikana eli ei tosiaan kukaan käynyt usein missään. Tietysti sitä kadehti kaikkien muiden muka-cooleja vanhempia, esim. niitä, jotka osti yläasteikäisille lapsilleen olutta tai tupakkaa.. 

Sen sijaan en kadehtinut maatalossa asuvia kavereita, joilla oli joka päivä omat tehtävänsä navetassa tai tallilla, vaikka itsekin olin niissä kaverin kanssa mukana ehkä kerran viikossa ollessani yökylässä.