Lue keskustelun säännöt.
Miksei saisi sanoa: "Ennen omia lapsia en tiennyt, kuinka paljon voi rakastaa."
01.12.2016 |
Miksi moni ärsyyntyy siitä, jos otsikossa esitetty asia sanotaan jossain muodossaan ääneen?
Kommentit (202)
Vietin vuosia kotona, peläten maailmaa ja ihmisiä. Vasta kun lähdin rohkeasti työelämään ja ihmisten pariin, tajusin että siellä on oikea elämä. Se on rankempaa kuin mikään muu, mutta siinä myös saavuttaa enemmän kuin millään muulla elämän osa-alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennyt mitä rakkaus on, ennen kuin hankin koiran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän kumppani mahtaa tuumia, kun hänelle läväyttää tuon lauseen päin näköä? Ai niin, mutta eihän sitä kumppanille sanotakaan, vaan lapsettomille lähinnä. Kun halutaan päteä. Mitäs jos menestyvä uranainen sanoisi teille, että ennen tj:n pestiä hän ei tiennyt mitä työ on? Mitäs mammat miettisi? Kun se sanottaisiin teille kuukauden yövalvomisten ja parin vuoden katkeamattoman vaippashown jälkeen? Tuntuisiko neutraalilta? No ei.
"Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin". Ei minua ainakaan loukkaa miten joku kokee elämänsä. Jos joku ei mielestään ole tiennyt mitä oikea työ on ennen tj:n pestiä, niin eihän se kerro minusta mitään, vaan hänestä.
Meille, ja uskoakseni enemmistö vanhemmille, on päivänselvää että lapsi/lapset on ykkönen. Vaaran uhatessa molempien pyrkimys on että ensimmäisenä pelastetaan se pikkuinen, mielellään toki kaikki. Tämä on ihan biologiaa. Rakkaus puolisoon on erilaista kuin rakkaus lapseen, mutta yhtä kaikki merkityksellistä.
"Kyllä minä nyt niin tunsin tarvetta vääristellä aloittaja tekstiä vähemmän provosoivaksi, että pääsisin pätemään seesteisyydelläni."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän kumppani mahtaa tuumia, kun hänelle läväyttää tuon lauseen päin näköä? Ai niin, mutta eihän sitä kumppanille sanotakaan, vaan lapsettomille lähinnä. Kun halutaan päteä. Mitäs jos menestyvä uranainen sanoisi teille, että ennen tj:n pestiä hän ei tiennyt mitä työ on? Mitäs mammat miettisi? Kun se sanottaisiin teille kuukauden yövalvomisten ja parin vuoden katkeamattoman vaippashown jälkeen? Tuntuisiko neutraalilta? No ei.
"Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin". Ei minua ainakaan loukkaa miten joku kokee elämänsä. Jos joku ei mielestään ole tiennyt mitä oikea työ on ennen tj:n pestiä, niin eihän se kerro minusta mitään, vaan hänestä.
Meille, ja uskoakseni enemmistö vanhemmille, on päivänselvää että lapsi/lapset on ykkönen. Vaaran uhatessa molempien pyrkimys on että ensimmäisenä pelastetaan se pikkuinen, mielellään toki kaikki. Tämä on ihan biologiaa. Rakkaus puolisoon on erilaista kuin rakkaus lapseen, mutta yhtä kaikki merkityksellistä.
"Kyllä minä nyt niin tunsin tarvetta vääristellä aloittaja tekstiä vähemmän provosoivaksi, että pääsisin pätemään seesteisyydelläni."
Ja sinä puhut provoilusta. Ihan vain rehellisesti vastasin.
Miulle tuo sanonta kertoo sen, että ihminen ei ole ennen saanut rakkautta osakseen, ja siksi ei ole ennen osannut rakastaa.
Lapseen tulee erityinen side, mutta en minä sekoittaisi sitä symbioosia rakkauden kokemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä se suomalainen vähättelykulttuuri ("tommonen puutarhajyrsin") taitaa kummuta. Vähätellään omaa elämää koska pelätään että joku loukkaantuu.
Täällä on jo hehkutettu rakkautta lapsiin, koiriin ja työelämään. Mitä jos jatkettais ja tehtäis tästä positiivinen ketju?
En tiennyt mitä vapaus on ennenkuin asuin ja matkustin yksin!
Vierailija kirjoitti:
Mitähän kumppani mahtaa tuumia, kun hänelle läväyttää tuon lauseen päin näköä? Ai niin, mutta eihän sitä kumppanille sanotakaan, vaan lapsettomille lähinnä. Kun halutaan päteä. Mitäs jos menestyvä uranainen sanoisi teille, että ennen tj:n pestiä hän ei tiennyt mitä työ on? Mitäs mammat miettisi? Kun se sanottaisiin teille kuukauden yövalvomisten ja parin vuoden katkeamattoman vaippashown jälkeen? Tuntuisiko neutraalilta? No ei.
No kyllä olisi aivan neutraalia. Se on sen uranaisen kokemus elämästään ja työnteostaan, ei minun. Hän voi kokea sen tj:n pestin olevan hänelle se kunnon työ, rankkaa, parasta, ihan mitä vain. Minä en koe asiaa samalla tavalla. En ole edes mitenkään uraorientoitunut. Olen tyytyväinen saadessani olla lasteni kanssa kotona ja hetken päästä jatkan töitäni, olen perhepäivähoitaja.
Miksi pitäisi loukkaantua siitä, että toinen kokee elämänsä erilaiseksi? Eläköön jokainen niin hyvin, ettei tarvitse vanhana katua elämätöntä tai väärin elettyä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän kumppani mahtaa tuumia, kun hänelle läväyttää tuon lauseen päin näköä? Ai niin, mutta eihän sitä kumppanille sanotakaan, vaan lapsettomille lähinnä. Kun halutaan päteä. Mitäs jos menestyvä uranainen sanoisi teille, että ennen tj:n pestiä hän ei tiennyt mitä työ on? Mitäs mammat miettisi? Kun se sanottaisiin teille kuukauden yövalvomisten ja parin vuoden katkeamattoman vaippashown jälkeen? Tuntuisiko neutraalilta? No ei.
Täh :D Kyllä meille vanhempina ja kumppaneina on selvää että se rakkaus lapseen on ihan toisenlaista kuin rakkaus kumppaniin. Juuri tuo, että lasta rakastaa aina ehdoitta, kumppania taas ei.
On vain yhtä rakkautta. Ja se rakkaus rakastaa ehdoitta. Jos et rakasta kumppaniasi ehdoittta, niin et rakasta häntä oikeasti. (Ehdoitta rakastaminen ei tarkoita, että tykkäisi kaikesta mitä toinen tekee).
Käytännön tasolla taas harvassa ovat ne äidit, jotka niin rakastavat lastaan, jos tämä on vaativa jatkuvasti....kyseenalaistam tämän "ehdottoman rakastamisen", siis tunteen tasolla, mistä taidat puhua.
Ihan vapaasti saa sanoa, ei minua hetkauta.
Itsestäni tuollainen rajaton rakkaus kuulostaa todella ahdistavalta ja pelottavalta, joten nauttikoot siitä ne, jotka pystyvät. Mulle riittää hieman kevyempi tunteiden kirjo. Isoa rakkautta seuraa aina iso pelko, jatkuva huoli ja jopa pettymys ja suru, jos se rakkauden kohde sitten onkin täys....sanonko mikä.
Isoäitini on 86-vuotias ja murehtii (ja rakastaa) edelleen pyyteetömästi kaikkia lapsiaa ja lapsenlapsiaan. Eipä ole paljon mielenrauhaa hänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jäin vaan miettimään sitä, että MIKSI tuo pitää ääneen sanoa esim. kaverille. Eikö sitä tosiaan oo mitään muuta aiheita tai sanottavaa. Kyllähän se siis vähän vittuilulta kuulostaa ellei se ole jossain keskusteluyhteydessä sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Mä jäin vaan miettimään sitä, että MIKSI tuo pitää ääneen sanoa esim. kaverille. Eikö sitä tosiaan oo mitään muuta aiheita tai sanottavaa. Kyllähän se siis vähän vittuilulta kuulostaa ellei se ole jossain keskusteluyhteydessä sanottu.
En usko että kukaan töräyttää noin ilman kontekstia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Av-Käyttis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni varmaan ärsyyntyy koska siinä ikään kuin väitetään että lapsettomat ihmiset eivät voi täyttä rakkautta tuntea. Luulis olevan aika selkeä asia.
Siinä on tietty se ero, että lapseton ei tiedä miltä se vahva side omaan lapseen tuntuu.
Pidin itsekin otsikossa mainittua ylimielisenä lässyttelynä ennen kuin sain itse lapsen.
Minä pidän sitä ylimielisenä lässytyksenä edelleen. Vaikka jo kaksi lasta itsellä.
Lapsettomuus omasta tahdosta on muutenkin kannustettava asia 👍
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä4321 kirjoitti:
Samasta syystä kun ei saisi sanoa että viettää ihanan vapaata lapsetonta elämää? Kun aina joku loukkaantuu. Onhan se nyt melko selvä asia että tunteet joita vanhemmalla on lastaan kohtaan ovat ainutlaatuisia, ei sitä samanlaista rakkautta voi tuntea ketään tai mitään muuta kohtaan. Mutta ei se mitään isompaa, parempaa ja suurempaa rakkautta välttämättä ole kuin joku mitä voi tuntea jotain muutakin kuin lastaan kohtaan. Rakkaus on vaikea asia mitata ja siksipä en näe miksi niin tehdä.
Tarkennan vielä että ei lapsen tarvitse olla oma jotta sitä voi rakastaa niinkuin omaansa.
Jos lapsi on adoptoitu, niin sitä voi rakastaa kuin omaansa ja oma se onkin. Kuitenkaan esim. kummilasta ei voi rakastaa kuin omaa.
Rakkaus omaan lapseen sisältää niin monisäikeisiä asioita, jotka koostuvat mm. ongelmien selvittelystä, lapsen näkemisestä erilaisissa tilanteissa, miten hän pärjää, ei pärjää, miten sitä peilaa itseään lapseen, näkee itsensä ja kasvatuksensa tuloksen lapsessa, on syyllinenkin olo, on toisinaan iloinen onnistumisestaan, tunnelmalliset iltasatuhetket kun lapsi kertoo äidille salaisuuden juuri ennen nukkumaanmenoa, jota ei edes isi saa tietää...
Tällaisia hetkiä ei perheen ulkopuolinen samalla tavalla pääse kokemaan, eikä siksi rakastamaan. Rakkaus mieheen ja perheeseen on sekin erilaista, mm yllämainituista syistä. Rakkaus omaan lapseen nyt vain on jotain elämää suurempaa ja ihmettelen, jos tästä joku harmistuu.
Monet tuttavatkin siitä puhuvat vaikka heillä ei edes ole lapsia. Jos elämä ilman lasta on niin ihanaa, miksi nuoret vanhemmat aina sanovat, että elämä oli niin tyhjää ennen?
Aina? Ei minun tutuistani ainakaan suurin osa ole tuota mieltä, kyllä siinä elämässä on ollut paljon sisältöä ennen lapsiakin. Ehkä sitten jos lapset on se elämän sisältö niin kokee noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan se ärsytys kimpoaa siitä, että ao. lauseen ääneensanoja korostaa omien tunteidensa "hyvyyttä" ja "paremmuutta" jonkun toisen tunteiden suhteen. Että vaan minä osaan rakastaa kunnolla tms.
Eipä tuo isosti ärsytä, vähän hymyilyttää vaan. Sitäpaitsi eiköhän tuo nyt ole ihan hormonaalista alussa, ja sitten tavallaan jää "ehdollistuneena" päälle. Eli biologiaa, miksi sillä kehuskelemaan?
Tässä ketjussa onkin kaikki jo sanottu. Lapsen rakastamisessa kyse on itserakkaudesta ja huolehtimisen ja huolenpidon tunteesta. Ja erityisesti symbioosista.
Nämä kaikki vain sekoitetaan rakkauden kokemukseen. Tiedän, koska olen itse nuorena kokenut symbioosin miehen kanssa. Mitä lue lapsuuden kokemusta paikkasin. Se oli samanlainen kuin lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Av-Käyttis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni varmaan ärsyyntyy koska siinä ikään kuin väitetään että lapsettomat ihmiset eivät voi täyttä rakkautta tuntea. Luulis olevan aika selkeä asia.
Siinä on tietty se ero, että lapseton ei tiedä miltä se vahva side omaan lapseen tuntuu.
Pidin itsekin otsikossa mainittua ylimielisenä lässyttelynä ennen kuin sain itse lapsen.
Minä pidän sitä ylimielisenä lässytyksenä edelleen. Vaikka jo kaksi lasta itsellä.
Lapsettomuus omasta tahdosta on muutenkin kannustettava asia 👍
Miksi pidät toisten ihmisten tunteita lässytyksenä? Ja minkä takia teit lapset jos lapsettomuus on kannustettava asia ja sun pitää siitä oikein erikseen mainita? Et saa sillä lisäpisteitä.
Vierailija kirjoitti:
Mä jäin vaan miettimään sitä, että MIKSI tuo pitää ääneen sanoa esim. kaverille. Eikö sitä tosiaan oo mitään muuta aiheita tai sanottavaa. Kyllähän se siis vähän vittuilulta kuulostaa ellei se ole jossain keskusteluyhteydessä sanottu.
En tajua, jos tuosta loukkaantuu tai ottaa vittuiluna. Se on elämässä näitiä ihmisen itsekeskeisiä hetkiä kun on omasta mielestään kokenut jotain tosi ihanaa, saanut lapsen tai laihduttanut 40 kiloa. Sitten menet onnea hehkuen sanomaan kaverille sen, että "oma lapsi toi elämääni ihan uudenlaista rakkautta, nyt vasta rakastan" tai että " kiva olla hoikka, on niin ihana olo". Ja se lapseton plösö ajattelee, että vittuileeko tuo. Eikö oikeasti mistään saisi olla onnellinen, mitä sillä toisella ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus omia biologisia lapsia kohtaan on käytännössä itserakkautta. Ehkä sen syvyys sitten yllättää. Aidompaa rakkaus on silloin, jos se ei ole rakkautta omia geenejään kohtaan.
Tämä on totta. Jatkettua itserakkautta.
Mä voisin todeta, että "ennen omia lapsia en tiennyt monestiko vuorokaudessa kuulee lapsen suusta sanan äiti"
"Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin". Ei minua ainakaan loukkaa miten joku kokee elämänsä. Jos joku ei mielestään ole tiennyt mitä oikea työ on ennen tj:n pestiä, niin eihän se kerro minusta mitään, vaan hänestä.
Meille, ja uskoakseni enemmistö vanhemmille, on päivänselvää että lapsi/lapset on ykkönen. Vaaran uhatessa molempien pyrkimys on että ensimmäisenä pelastetaan se pikkuinen, mielellään toki kaikki. Tämä on ihan biologiaa. Rakkaus puolisoon on erilaista kuin rakkaus lapseen, mutta yhtä kaikki merkityksellistä.