Lue keskustelun säännöt.
En tunne auttamisen iloa enkä osaa olla iloinen muiden puolesta!
01.12.2016 |
Sen sijaan olen koko ajan huolestunut siitä, että jään vaille asioita joita haluan, muut saavat enemmän ja itse jään ilman, eikä ketään kiinnosta.
En saa tyydytystä lapsista / perheestä huolehtimisesta, haluaisin huoltaa itseäni ja saada sen tuloksista kehuja. Koska siitähän niitä kehuja saa, ei siitä, että käyttää aikansa perheeseen.
En saa tyydytystä työstäni, jonka sisältö on juuri muiden pyyteetöntä auttamista.
Elämä tuntuu valuvan hukkaan ja kohta olen vanha ämmä, josta ei tullut "mitään".
Onkohan minulla jokin persoonallisuushäiriö?
Kommentit (36)
Tuskin sulla persoonallisuushäiriötä on, mutta mahdatko olla alisuoriutuja? Pystyisit elämässäsi parempaankin ja saavuttamaan enemmän haluamaasi, mutta et saa vaan aikaiseksi toimia sen mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi koen lähes aina seurassa, että minua halveksitaan tai ainakin etten kuulu joukkoon kuten muut keskenään, olen jollain perustavanlaatuisella tavalla erilainen ja huonompi enkä elä sellaista täyttä elämää kuten muut, jotka osaavat silminnähden nauttia elämästään.
Ap
Miksi ihmeessä olet hankkinut lapsia, jos lapsista huolehtiminen ei anna sinulle mitään? Luulisi, että vanhemmaksi ryhtymisen ykköskriteeri on se, että nauttii huolenpidosta ja toisen tarpeisiin vastaamisesta, koska sitähän se duuni enimmäkseen on. Vähän kuin alkaisi myyntiedutajaksi, vaikka ei yhtään tykkää ihmisille puhumisesta.
Entä jos aloittaisit iloitsemaan siitä, että sinä näet, sinä kuulet, sinä pystyt kävelemään. Sinulla on katto pään päällä.
En tunne olevani koskaan "puhtaasti" iloinen saati onnellinen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäluuloinen/ sosiaalinen persoona, masennus, ahdistus tms. Dystyyminen mieliala. Välittäjäaineiden puutetta.
Näitä veikkaisin, mutta kallonkutistajat tietää paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos aloittaisit iloitsemaan siitä, että sinä näet, sinä kuulet, sinä pystyt kävelemään. Sinulla on katto pään päällä.
No niin aika monella muullakin on asiat, lisäksi paljon paremmin. Ei ilahduta yhtään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta olen ihan samanlainen.
Erittäin harva ihminen on oikeasti iloinen toisen onnistumisesta. Kateus se vaan nostaa päätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta olen ihan samanlainen.
Minäkin täällä, meitähän olikin jo kolme.
En ole ikinä nauttinut hoivaamisesta enkä lapsena edes leikkinyt mitään sellaista. Ehkä ajattelin että lasten myötä sitä oppisi.
Olen myös hirvittävän huomionkipeä ja samaan aikaan haluaisin olla yksin rauhassa.
Haluaisin toteuttaa itseäni erilaisilla tavoilla, mutta olen ajautunut aivan toisenlaiseen elämään...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sinä edes huomaisi noiden luettelemiesi tunteiden puuttuvan, jos et olisi joskus niitä tuntenut. Etkä osaisi kysyä miksi et löydä perille, jos et jo tietäisi suuntaa
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä nauttinut hoivaamisesta enkä lapsena edes leikkinyt mitään sellaista. Ehkä ajattelin että lasten myötä sitä oppisi.
Olen myös hirvittävän huomionkipeä ja samaan aikaan haluaisin olla yksin rauhassa.
Haluaisin toteuttaa itseäni erilaisilla tavoilla, mutta olen ajautunut aivan toisenlaiseen elämään...
Ap
Vai että oletit vain jostakin syystä muuttuvasi aivan toisenlaiseksi ihmiseksi. Voi jessus sentään. Yhdenkään lapsen ei pitäisi syntyä tuollaiselle äidille. Toivottavasti lapsilla on sentään toinen vanhempi, joka kykenee olemaan heille läsnä ja nauttimaan heidän tarpeisiinsa vastaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä nauttinut hoivaamisesta enkä lapsena edes leikkinyt mitään sellaista. Ehkä ajattelin että lasten myötä sitä oppisi.
Olen myös hirvittävän huomionkipeä ja samaan aikaan haluaisin olla yksin rauhassa.
Haluaisin toteuttaa itseäni erilaisilla tavoilla, mutta olen ajautunut aivan toisenlaiseen elämään...
Ap
Vai että oletit vain jostakin syystä muuttuvasi aivan toisenlaiseksi ihmiseksi. Voi jessus sentään. Yhdenkään lapsen ei pitäisi syntyä tuollaiselle äidille. Toivottavasti lapsilla on sentään toinen vanhempi, joka kykenee olemaan heille läsnä ja nauttimaan heidän tarpeisiinsa vastaamisesta.
Mitä tyydytystä saat tällaisen kommentin kirjoittamisesta?
Entä te jotka kerroitte olevanne samanlaisia, onko teillä lapsia ja miltä perhe-elämä tuntuu? Ap
Musta kuulostat viestin otsikon perusteella vaan ihan tavalliselta vauva.fi-käyttäjältä. Eikö täällä kaikki ole sellaisia?
Aloituksen tein saadakseni ideoita, mitä tehdä. Auttaisiko joku lääkitys jatkuvaan tyytymättömyyden tunteeseen ja ahdistukseen ?
Ap
Tyhjyyden tunne? Pettymys siihen millainen elämästä tuli? Keski-ikä ja eksistentiaalinen kriisi?
Vai oletko hukkunut auttajan roolin, äidin rooliin, huolehtijan rooliin ja oma persoona ja minä jäänyt taka-alalle?
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen tein saadakseni ideoita, mitä tehdä. Auttaisiko joku lääkitys jatkuvaan tyytymättömyyden tunteeseen ja ahdistukseen ?
Ap
Ei kannata ns lääkitä itseään turraksi. Jostakin nuo tunteet tulevat. Eikö olisi parempi kohdata ne, käsitellä ja mahdollisesti tehdä muutoksia elämään tao saada oivalluksia? Oletko ajatellut, että kävisit jossakin puhumassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen tein saadakseni ideoita, mitä tehdä. Auttaisiko joku lääkitys jatkuvaan tyytymättömyyden tunteeseen ja ahdistukseen ?
Ap
Ei kannata ns lääkitä itseään turraksi. Jostakin nuo tunteet tulevat. Eikö olisi parempi kohdata ne, käsitellä ja mahdollisesti tehdä muutoksia elämään tao saada oivalluksia? Oletko ajatellut, että kävisit jossakin puhumassa?
Koko ajan olen näissä tunteissa, ollut jo vuosia. Ja käynyt terapiassakin. Ei se auta. Varmaan pitäisi ns. lähteä vittuun täältä. Ap
Mikä sinusta pitäisi sitten mielestäsi tulla? Ehkä olet masentunut.