Tupakoinnin lopettaminen : antakaa omat niksinne!

Mulla auttoi kun tukahdutin mieliteon tekemällä jotain pientä mutta haastavaa, esim. piirsin ja maalasin tietokoneella. Sellaista hommaa johon oikein uppoutuu tuntikausiksi. Samalla join teetä. Kahvista tykkään mutta liika alkaa närästää ja onhan siinä maidon kanssa kaloreita. Eräät teelajit ovat erittäin mieleeni, kuten kokolehtinen vihreä tee. Lipittelin teetä ja piirtelin aivan maanisesti iltaisin niin ei tullut rööki mieleenkään. Aamuisin teki aina kovasti mieli, mutta sen sai unohdettua kun vaan kimposi päivän tehtäviin. 

Eli: ohjaa ajatukset muualle. Jotain mielekästä mutta syventymistä vaativaa tehtävää. Jonkin juominen/napostelu voi lievittää oireita, mutta älä sorru ylensyömään. Purkka ja tee hyvä. 

Minä lopetin sähkötupakan avulla. Pikkuhiljaa vähensin nikotiinin määrää kunnes lopulta poltin nikotiinittomia nesteitä. Sitten loppui into koko polttamiseen, maistui ja haisi vaan pahalle ne makunesteet. Ja ei se sähkörööki oo mitään aitoon verrattuna, en tajuu miks joku sitä alkaa polttaa, mut sen avulla pysty olee ilman oikeaa tupakkia lopettaessa.

Vierailija kirjoitti:

pääsin irti tupakasta tämän ajattelutavan ansiosta:

Pystyn säätelemään omaa toimintaani. Jos minun tekee mieli sytyttää tupakka, se ei tarkoita, että minun olisi PAKKO sytyttää se. Voin päättää, että kestän sen hetken epämiellyttävää tunnetta eli tupakan himoa, ja se himon tunne menee ohi. Mitä useammin päätän sietää tupakan himoa, sen harvemmin se iskee, kunnes se ei enää tule ollenkaan. Himon iskiessä voin päättää, että juuri NYT, tällä hetkellä, en sytytä tupakkaa. Ja sitten pysyn siinä päätöksessä.

Eli tunne ja toiminta pitää erottaa toisistaan. Tupakan himon tunteeseen ei voi kuolla, toki se on ikävä tunne muttei sietämätön. Ja se menee ohi. Mutta tupakkaan voi kuolla.

Näin pääsin eroon tupakasta kertarysäyksellä viisitoista vuotta sitten. Ei tarvita mitään korvaushoitoja tai nikotiinipurkkaa. Vaan se ajatus, että olet itse oman toimintasi herra ja pystyt toimimaan päättämälläsi tavalla, vaikka se jonkin aikaa ikävältä tuntuukin.

Itse lopetin juuri samantyyppisellä menettelyllä viime tammikuussa.  Olin tosin polttanut hieman pitempään, eli n- 40 vuotta lukuunottamatta lasten syntymän aiheuttamia taukoja.  Koskaan elämässäni en ole voinut niin huonosti kuin nyt.  Olen hermostunut, sydän hakkaa ja on epäsäännöllinen, kuntoni on heikko, koska olen lihonut kuin sika.  En jaksa kunnolla selviytyä edes jokapäiväisistä askareista.  Juosta en jaksa lainkaan.  Epäilen jopa yllämainitun kirjoittajan olevan näitä tupakanvastustajia, jotka on ottaneet missiokseen ahdistaa tupakoitsijat nurkkaan, koska he ovat huonoja ihmisiä. Kaikkein parhaat besserwisserit löytyvät niistä, jotka eivät ole koskaan polttaneet.

Kannatan ajatustasi lopettaa tupakointi ja toivon sinulle kaikkea hyvää.  Voit jopa onnistuakin ilman mitään tukea, mutta suosittelen konsultaatiota lääkärin kanssa.  Se saattaa maksaa itsensä takaisin.  Itse tunnen, että  tupakointi on vakava henkinen riippuvuus tai ainakin oli minulle.  Jos olisin älynnyt pyytää apua lopettamiseen, olisin tuskin tällä hetkellä näin pettynyt ja vihainen.  Olen toki jo iäkäs, mutta haluaisin saada takaisin sen elämänhalun ja voiman,joka minulla oli, kun vielä tupakoin.

Kun minä lopetin, niin ei minulla ollut mitään poppakonsteja. Voisi kai sanoa, että luonto piti huolen siitä, että lopetin ilman ja itseni saastuttamisen. Iski nimittäin niin julmettu alkukesän flunssa ja kurkkutulehdus, ettei yksinkertaisesti pystynyt vetämään savuja. Kipu kesti viikon verran. Päätin sitten katsoa, mitä tapahtuu, jos en polttaisikaan enää. Komeron perukoilla taisi pyöriä muutaman vuoden hätäapuaski, jota en koskaan avannut ja jonka lopulta nakkasin roskiin. Savuttomuutta on nyt takana jo 7½ vuotta. Voi että kassajonossa jotkut tupakoijat osaavatkin haista pahalle. Haisinko minäkin? Varmaankin!