Mies ei hyväksy opiskeluani
Olen työtön 39 vuotias nainen, meillä yksi lapsi jota olen nyt hoitanut kotona kun en ole saanut töitä. Hain opiskelemaan ja pääsin, opinnot alkaisivat jo tammikuussa. Kyseessä sairaanhoitajan opinnot, terveydenhoitajaksi hain myös mutten pääsyt joten haluaisin aloitta sh opinnot ja myöhemmin vaikka jatkaa terveydenhoitajaksi (haavealani).
Mies ei hyväksy että menen opiskelemaan. Sanoi ettei aio maksaa vuokraa tuona aikana eikä käydä ruokakaupassa ja että minun tulisi mennä mielummin hyväpalkkaisiin töihin ja maksaa osuuteni. Haukkui koulun, mielestään sh on paska tutkinto johon pääsee ne jotka eivät pääse muualle. No en välitä tuossa asiassa hänen mielipiteestään, sillä itse tiedän mitä haluan ja missä olen hyvä, mikä kiinnostaa enkä hänen arvostustaan tarvitse. Sinänsä se merkitsee kuitenkin käytänössä että sen vuoksi ei aio minua ja lastamme"elättää" opintojeni aikana kun moista paskaa menisin opiskelemaan.Lapsi on minun ja miehen yhteinen ja olemme naimisissa.
Mutta. Jos mies ei suostu maksamaan enemmän menoista tuona aikana (saisin omaehtoisen opiskelun tuen joten tulot olisivat sama kuin nyt, mutta mies haluaa että menisin mielummin vaikka siivoojaksi kuin opiskelemaan) en tule lapsen kanssa toimeen. Emme saa asumis- tai muita tukia miehen tulojen takia (brutto n. 3500 e kk) ja päivähoitomaksut olisivat n. 270 ekk ja se miehen mukaan minun tulisi maksaa yksinäni.
Käytännössä siis maksaisi varmasti vuokran kuten tähän asti (vaikka on tehnyt velkaexceliä pari vuotta lapsen ollessa vuoden ikäinen, ja koko ajan velkani hänelle kertyy) mutta minä joutuisin maksamaan netin, ruuat ja lapsen päiväöhoidon. Ei tule tuo 650 ekk riittämään kun bussilippuunkin menee 100 e kk (koulu on toisella paikkakunnalla). Tällä hetkellä kieltäytyi menemästä ruokakauppaan loppuvuonna joten sitkuttelen peruspäivärahalla tämän kuun ja myyn kirppiksellä tavaraa. Tilanne kuitenkin ahdistaa aika tavalla.
Olen puhuntu erosta monta kertaa mutta mies sanoo ettei suostu muuttamaan eikä hyväksy eroa, haluaa olla kanssani mutta haluaa minun menevän töihin.
Mitä tekisitte tilanteessani? Ero tälläisen takia tuntuu väärältä lasta kohtaan, mutta tarvitsen miehen taloudellista tukea tuona aikana (opinnot kestävät 3,5 vuotta) sillä nyt katsotaan että kun yhdessä ollaan en saa mitään muita tukia ja lapsen päivähoitomaksukin on sen vuoksi noin korkea.
Mielipiteitä/vinkkejä miten edetä? Ja ei, en uskonut miehen muuttuvan tälläiseksi kun oli ennen naimisiinmenoa ja lapsen syntymää kuin eri ihminen. Todella moni asia on tullut yllätyksenä mutta tämä talousasia nyt on päällimäisenä tällä hetkellä.
Kommentit (109)
Sulla on oikeus opiskella. Jätä tuollainen mies. Miehiä maailmassa on mutta sulla on vain yksi elämä.
Mun mieheni oikein kannusti mua opiskelemaan ja on tukenut koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea aloitusta, mutta miehesi on oikeassa.
En jaksanut lukea mielipidettäsi kahta ensimmäistä kirjainta pidemmälle, mutta mielestäni puhut paskaa. -ohis
Mihin hyväpalkkaisiin töihin miehesi haluaisi sinun oikein kävelevän? Selvää nimittäin on että siivoojana et kummoisia tienaisi. Jos tiedossa ei oikeasti ole mitään varteenotettavia työpaikkoja nykyisellä koulutuksellasi niin onhan tuo sairaanhoitajakoulutus sijoitus teidän kummankin tulevaisuuteen.
Onko se miehesi jotenkin tyhmä? Taitaa sairaanhoitajalla olla kuitenkin aika paljon parempi palkka kuin jollain siivoojalla? Mitä hän oikein ajattelee? Vaikka nyt tienaatkin 3,5 vuotta vähemmän (suhteessa siihen että olisi ko. ajan siivoamassa), niin korvaat tuon ajan tulonmenetyksen helposti jälkikäteen paremmalla palkallasi.
Koitahan keskustella sen ukkosi kanssa. Ja ei kukaan voi sanoa että ei "hyväksy" eroa, siihen kun ei mitään toisen hyväksyntää tarvita.
Huhheijjaa, kaikenlaista =D
Miehen pitäisi suu hymyssä kustantaa sinun opiskelut, lapsen kustannukset ja asuminen. Sitten kun saat opinnot tehtyä ja duunin, voi haistattaa paskat ukolle? Siihen asti pitää mielistellä vai?
No, sellaista se on.
Minäkin haluaisin olla Bruce Wayne, miljonääri-playboy.
Vituttaa ansaita rahat työllä, voisiko joku nyt ystävällisesti kustantaa elämäni Bruce Waynenä?
Voi luoja mikä paskiainen.
En ole koskaan ymmärtänyt tuota tulojen jakoa ja velan pitoa parisuhteessa. Ja mitenköhän mies ajatteli, että menet hyväpalkkaiseen työhön ilman koulutusta? Ja onpa hän lyhytkatseinen, kun ei voi odottaa periaatteessa varsin lyhyttä aikaa, että työllistyt. Monet työllistyvät sote-alalla jo opintojen aikana. Kuule, sähän menet opiskelemaan. Viis miehestä. Jätä vaikka hänet, jos alkaa mennä liian hankalaksi.
En ymmärrä miestäsi. Hänelle ilmeisesti sinun toiveesi ja tulevaisuutesi ei ole tärkeää. Ei halua, että toteutat omia haaveitasi. Todella surullista.
Itse aloin opiskelemaan yliopistossa 35-vuotiaana, jäin siis pelkän opintotuen varaan. Ala oli sellainen mille olin aina halunnut, mutta olin aina uskonut, etten koskaan pääsisi opiskelemaan kun en ole tarpeeksi fiksu. Mutta pääsinpä kuitenkin ja mieheni kannusti mua koko pääsykokeiden lukemisen ajan ja opiskelujen ajan. Toki hänellä on hyvä palkka, mutta silti tulomme pienentyivät aika paljon kun minä jäin pelkästään opintotuelle.
Sinuna minä kysyisin suoraan mieheltäsi, että miksi hän ei pidä sinun haaveitasi tulevaisuuden ammattisi suhteen tärkeinä ja halua kannustaa? Täytyy olla todella juntti mies jos oikeasti ei anna vaimon toteuttaa unelmiaan.
AP:n mies on iha selkee pershärö. Kiristää ja uhkailee ja koittaa luistaa oman lapsensa elatuksesta. Oikea helmi mieheksi. Not. Se vaan on ikävä että ne paljastavat itsensä vasta papin aamenen ja lapsen tulon jälkeen harvemmin ennen koska sitten vasta uhri on satimessa.AP:llahan menee nyt jo kaikki rahat perheen elatukseen toisin kuin miehellä.
Mihin hyväpalkkaisiin töihin voisit nyt tuosta vain mennä, kuten miehesi haluaa?
Onko sinulla joku toimitusjohtajan vakanssi vain odottamassa, että otat sen vastaan? Mikä on aiempi koulutuksesi?
miehesi vissiin halveksii kaikkea opiskelua?
Mies on todella lyhytnäkönen. Sh koulutus tuo sinulle jatkossa isommat tulot ja varman työn. Ero on ainoa ratkaisu, jollei mies muuta mieltään.
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitäisi suu hymyssä kustantaa sinun opiskelut, lapsen kustannukset ja asuminen. Sitten kun saat opinnot tehtyä ja duunin, voi haistattaa paskat ukolle? Siihen asti pitää mielistellä vai?
No, sellaista se on.
Minäkin haluaisin olla Bruce Wayne, miljonääri-playboy.
Vituttaa ansaita rahat työllä, voisiko joku nyt ystävällisesti kustantaa elämäni Bruce Waynenä?
Mikä sitten on vaihtoehto? Jos on työtön eikä töitä ole näköpiirissä, niin joutuuhan mies nytkin kustantamaan suurimman osan? Siivoajan palkkatuloilla ei pitkälle pötkitä joten eikö olisi miehenkin kannalta helpompaa, että nainen opiskelee jotain mistä oikeasti saakin rahaa muutaman vuoden päästä, yhteiseen kassaanhan se menee? Tietysti jos epäilee että nainen vain hyväksikäyttää tilannetta lähteäkseen pois opiskeluiden loputtua, niin eiköhän se avioero ole sitten se järkiratkaisu tässä tilanteessa.
Nyt ei muuta kuin ero pystyyn. Ensinnäkin miehellä on elatusvelvollisuus avioliiton kautta sinuun ja isyyden kautta lapseen. Jos hän ei vapaaehtoisesti tuota toteuta, niin ainut vaihtoehto on erota. Silloin ensinnäkin tulee ositus, jossa varakkaampi luovuttaa köyhemmälle tasinkoa, määritetään elatusmaksu lapsesta ja tapaamiset, sitten voit hakea asumistukea ja opintotukea ym. Näillä varmasti pystyt niukasti elämään lapsen kanssa opiskelujen ajan.
Älä missään nimessä jätä opiskelematta tuollaisen urpon takia. Jos ei ole lapsen kuluista kiinnostunut niin tuskin koko lapsestakaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitäisi suu hymyssä kustantaa sinun opiskelut, lapsen kustannukset ja asuminen. Sitten kun saat opinnot tehtyä ja duunin, voi haistattaa paskat ukolle? Siihen asti pitää mielistellä vai?
No, sellaista se on.
Minäkin haluaisin olla Bruce Wayne, miljonääri-playboy.
Vituttaa ansaita rahat työllä, voisiko joku nyt ystävällisesti kustantaa elämäni Bruce Waynenä?
Olen hakenut työtä en ole saanut. Omalta alaltani ei saa töitä ainakaan Suomessa. Jotain lisää olisi joka tapauksessa opiskeltava. Ajattelin että jos teen edes jotain hyödyllistä peruspäivärahaa saadessani voin sitten työllistyä sen avulla myöhemmin. Nythän vaihtoehtona on työttömänä olo opiskelun sijaan.
Mies on tekniikan alan tohtori ja uraputkessa joten hänellä ei ole mitään hätää. Itse saisin toimeentulotukea ja asumistukea opintojen ajan joten en miestä tarvitse elättämiseen paitsi jos hän haluaa elää kanssamme. Silloin ikävä kyllä katsotaan että paremmin tienaava joutuu toisen elättämään... jos ei halua voi aina muuttaa omilleen mutta minun mieheni ei halua.
Velkaexceliä? Ja erota ei voi, koska mies "ei hyväksy" eroa? Kuulostaapa terveeltä. Oletko rehellisesti sitä mieltä, että tällainen suhde edistää sinun ja lapsesi hyvinvointia ja elämänlaatua? Enemmän, kuin että lähdet vetämään, opiskelet itsellesi hyvän ammatin (tuo koulutus, johon sinut on hyväksytty) työllistävälle alalle ja ja elät elämääsi vapaana tekemään, mitä haluat ilman, että joku määrää tekemisesi ja kirjaa niitä exceliin?
Persoonallishäiriötä olen minäkin alkanut epäilemään viime aikoina. Miehen mukaan ei halua erota sillä joutuisi maksamaan elatusapua enemmän kun olen työtön ja hän hyvätuloinen joten niin kauan kun olen työtön hänen ei kannata erota omasta mielestään. Olen yrittänyt kertoa että tuskin joutuu esim. 250 e kk enemmän maksamaan vaikka olisn työtön, kun sen verran saisin toimeentulotukea sos.toimistosa jos en saisi elatusapua kun olen peruspäivärahalla (laskin laskurilla). Sehän tulisi hänelle halvemmaksi kuin nykyinen tilanne. Saisi tehdä loppurahoillaan mitä haluaa. Asuntokin voisi olla kaksio joka olisi halvempi kuin nykyinen kolmio jne.
-Ap-
Onpa surkea ja sikamainen mies ap:lla! Itse lähdin opiskelemaan vähän samassa tilanteessa, olin 38-vuotias ja kotivuosiaikoina olin innostunut raha-asioista ja sijoittamisesta. Löysin AMK:sta koulutusohjelman, joka kuulosti aivan unelmalta ja menin opiskelemaan ihan innoissani. Vähän arkana kysyin mieheltä lupaa, koska enimmäkseen jouduin opiskelemaan ilman tukia. 1,5 vuotta sain 300€/kk nuoruudesta jäljellä olevia opintotukia ja kolme vuotta meni nollatuloilla. Vähän tiukkaa oli, mutta arvostin ihan älyttömästi sitä, että mies suostui tuohon, että pääsin opiskelemaan sitä, mihin minulla oli intohimo.
Valmistumisen jälkeen töiden kanssa on ollut nihkeää, ei päälle 40-vuotiaana ole helppo päästä uudelle alalle ilman kyseisen alan työkokemusta. Siinä suhteessa ap on paljon paremmissa asemissa. Aikuisena sairaanhoitajaksi opiskelleet tutut ovat päässeet hyvin töihin ja vielä jos se ala tuntuu omalta, niin mikäs sen parempaa!?
En väitä, etteikö oma mieheni olisi ikinä kuittaillut minulle työttömyyydestä tai harmitellut mielessään pieniä tulojani silloin kun olen jotain töitä saanut. Mutta ei hän sentään pidä kirjaa siitä, miten paljon olen hänelle velkaa! Meillä on yhteiset rahat eikä niistä nipoteta.
Kyllä ap sinun kannattaa vakavasti harkita, lapsesta huolimatta, kannattaako pysyä yhdessä tuollaisen miehen kanssa joka ei arvosta sinua ollenkaan! Ei se ole lapsellekaan hyväksi nähdä, miten isä halveksuu omaa puolisoaan. Lapsi ansaitsee parempaa! Vaikka ymmärrän sen ehjän perheen ihanteen, niin ei se päde tällaisissa tilanteissa, missä perhe on ihan sairas!
Oma mieheni on myös tekniikan tohtori ja todellakin kannustanut opinnoissani. Aloi tekemään toista yliopistotutkintoa. Ei tullut edes mieleen, että ei kannustaisi koska pidemmän päälle sijoitus on koko perheen hyväksi. Ei kuullosta hyvälke tuo parisuhteesi. Minä varmaan alkaisin opiskella ja katsoisin onko miehestä muuhun kuin räkyttämiseen.
En jaksanut lukea aloitusta, mutta miehesi on oikeassa.