Neuvot kelpaisi

Tarvin pahasti elämän neuvoja. Tällähetkellä asun pääkaupunkiseudulla yksin. Ja voi, kun yksin pitääkin olla. Minulla ei ole yhtään kaveria. Ihmisiä kyllä keltä kysyn jos olisi aikaa, mutta kaikilla omat kiireensä ja paremmat kaverit. Joskus sovimme jotain ja näkemiset perutaan joskus jopa tunnin "varotus ajalla" Yksinäisyys on saanut minut masentuneeksi. Tällähetkellä en ole töissä. Haluaisin kyllä tehdä jotain ja paikkoja olen hakenut mutta en pääse haastatteluun. Itseluottamukseni on kariutunut ja itken jatkuvasti. Jopa työnsaanti vähän pelottaa. Pelkään, että alan itkemään töissä.

Olen kotoisin pohjoisesta, missä asuu perheeni ja kaikki tutut ja kaverit. Ja olen miettinyt takaisin kotiin muuttoa. Asian tekee vaikeaksi se, että rakas musiikki harrastukseni on täällä. Haluaisin harrastaa tätä ja toivoisin, että siitä tulisi joskus enemmänkin, kuin harrastus. Voisin ehkä kotonakin tehdä etänä juttuja, mutta se tuntuu silti , että kotiin muutto olisi askel taaksepäin. Ja jos muuttaisin niin ainakin bänditoimintani loppuisi.

Jos muuttaisin kotiin niin voisin asua kotona ja pohjoisesta saisin töitä helpommin. Kaikki rahat saisin säätöön. Minua tekisi mieli matkustaa ja avata mieltäni. En haluaisi olla enää onneton. Enkä jaksa yksinäisyyttä. Nyt on mennyt viikko kun viimeksi puhuin kellekkään. Ja olen ihan hukassa..