Lue keskustelun säännöt.
Mun tulee surku nykyajan nuoria miehiä
01.12.2016 |
mitä enemmän luen tätä palstaa. Ikäryhmää 25-35 noin suunnilleen.
Saman ikäiset naiset täällä on aika kamalaa sakkia. Vaatimuksia vaatimusten perään.
Ei mun sukupolveni naiset olleet noin mahdottomia. Me sentään annettiin miehillekin vähän tilaa vaikka oltiinkin aika innoissamme feminismistä. Toivon, että omien lasteni sukupolvi on viisaampaa.
Kunhan nyt sanoin. Ei tarvitse tykätä.
Kommentit (94)
Naiset ovat luoneet itselleen vaatimusten kehän ja nyt yrittävät laajentaa sitä miehiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vähän siltä, että miehen rooli on tällä hetkellä jossain murroksessa ja varsinkin nuoret miehet ovat aika sekaisin. Minun nuoruudessani kasvatuksessa huokui vielä jäänteitä sodasta, jossa miehen rooli oli ahdas, mutta silti aika selvä. Toki niillä oli ongelmia, jotka eivät tähän rooliin sopeutuneet. Nyt tuntuu kuitenkin, että miehen pitäisi olla vähän kaikkea eikä samanlaista selkeää roolimallia enää ole.
Nuoret miehet ovat aina olleet vähän sekaisin. Ja miehen ja naisen rooli muuttuu ihan koko ajan. Ei tässä mitään murrosta ole.
Minusta moni tuon ikäryhmän miespuolinen edustaja on kaukana miehestä. Ei osata hoitaa kotia, tai parisuhdettakaan sen enempää. Äidit ovat monesti tehneet kaiken valmiiksi, jopa aikuisen pojan kotona on voitu käydä siivoamassa jne... lisäksi näillä nykymiehillä on ihme tyyli pihdata munaa, jos sattuu esim. Koskemaan päähän tai väsyttämään.
Missä on ne miehet, jotka eivät pihtaile parisuhteessa ja jotka osaavat pestä kalsarinsa tarvittaessa itsekin?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne kamalat vaatimukset ovat? Että mies elättää itsensä rehellisellä työllä, ei ole alkoholisti, ei petä eikä hakkaa, huolehtii hygieniasta ja tekee osansa kotitöistä? Ihan sääliksi käy, kun naisilla on näin kohtuuttomia kriteereitä sopivalle elämänkumppanille ja lastensa isälle.
Täh? Minä olen tuollainen mies enkä kelpaa naisille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki eivät tajua että aloittaja on työtön reppanamies?
Tai vaihtoehtoisesti älykäs nainen, joka kykenee puolueettomaan ajatteluun riippumatta siitä mihin ryhmään itse kuuluu. Kieltämättä todennäköisyydet ovat suuremmat tuohon sinun vaihtoehtoosi.
Niin, puolueettomaan ajatteluun kykenevä osaisi määritellä ihmisen älykkyyden jotenkin muuten kuin sen perusteella, onko ihminen samaa mieltä kuin tämä arvioija.
Tämä ei varsinaisesti ole mielipidekysymys. Täällä on erittäin ikäviä kommentteja kyseisetä ihmisryhmää kohtaan. Tietenkään tämä ei ole ainoa ihmisryhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta moni tuon ikäryhmän miespuolinen edustaja on kaukana miehestä. Ei osata hoitaa kotia, tai parisuhdettakaan sen enempää. Äidit ovat monesti tehneet kaiken valmiiksi, jopa aikuisen pojan kotona on voitu käydä siivoamassa jne... lisäksi näillä nykymiehillä on ihme tyyli pihdata munaa, jos sattuu esim. Koskemaan päähän tai väsyttämään.
Missä on ne miehet, jotka eivät pihtaile parisuhteessa ja jotka osaavat pestä kalsarinsa tarvittaessa itsekin?
Et vain osaa vietellä miehiä.
Mitenkäs miesten vaatimukset? Rumatkin miehet ovat usein hyvin ilkeitä vaatimattoman näköisiä naisia kohtaan. Heidänkin pitäisi saada kamalan nuori ja nätti tyttöystävä. Oman ikäiset tavikset kun ei kelpaa... Rumuuden puolelle kallistuvana naisena oon saanut kyllä nähdä miesten ilkeyden kaikki asteet, täydellisestä ignooraamisesta julmaan vittuiluun. Kyllä mullakin olisi naisena paljon annettavaa vaikka kaunis en olekaan, mutta puutteellinen ulkonäkö näyttää olevan ylitsepääsemätön este miehille.
Tiedän, että tuolla jossain on myös ihania, lämminhenkisiä ja suvaitsevaisia miehiä. En vain tiedä miten ja mistä heidät voisin tavoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä nainen 23v. Ei mulla ainakaan ole ollut ongelmaa löytää kumppania, eikä mulla ole kuin vaatimus, että miehen aatemaailma vastaa omaani (kumminkin tarkoitus elää loppuelämää yhdessä) ja mielellään sais olla ateisti. Eipä oo paljon yksin tarvinu olla, vaikken oo edes nätti.
Musta on ihan normaalia kumminkin odottaa mieheltä itsenäisyyttä, ettei ryypätä 24/7, ei koske huumeisiin ja kohtelee kanssaihmisiä kiltisti. Lapanen ei tietenkään pidä olla.
En kannata tasoteorioita, enkä usko mihinkään jännämiesjuttuihin. Ei me nykynuoret olla sen vaikeampia, osa on nirsoja minkä tahansa aiheen suhteen ja osa taas tykkää ihmisistä ihmisinä (ei erityisvaatimuksia, jos kolahtaa niin kolahtaa, ollaan yksilöitä).
Pariutuminen vaan voi olla hankalampaa nykyään, kun kontaktit kasvotusten vähenee jatkuvasti, kiitos tietotekniikan. Teknologia mahdollistaa sen ihmisten kertakäyttöisyyden, kun voidaan klikkailla loputtomiin etsimässä ties millaista tyyppiä. Kun ei edes tutustuta ihmisiin ennakkoluulottomasti niin kai nyt on vaihtoehtoja niukasti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne kamalat vaatimukset ovat? Että mies elättää itsensä rehellisellä työllä, ei ole alkoholisti, ei petä eikä hakkaa, huolehtii hygieniasta ja tekee osansa kotitöistä? Ihan sääliksi käy, kun naisilla on näin kohtuuttomia kriteereitä sopivalle elämänkumppanille ja lastensa isälle.
Oletko todella sitä mieltä että nuo on ne vaatimukset joiden kanssa miehet tuskastelevat?
Ja niin, vaikutat massiiviselta nartulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönnän että minulla on aika kovat vaatimukset miehille parisuhteen kannalta.
Tähän ole syynä miesten "surkeus", vaan se, etten usko löytäväni miestä, jonka kanssa elämä olisi parempaa tai edes yhtä hyvää kuin elämä sinkkuna. Ja kyllä sen pitäisi olla vähintään yhtä hyvää, jotta miehen haluaisin elämääni.
Suurimpana syynä on, että en ole erityisen seksuaalinen ihminen. En nyt suoraan ole aseksuaalikaan, mutta en silti halua harrastaa seksiä kovin usein. Tapailemani miehet ovat poikkeuksetta olleet paljon seksuaalisempia kuin minä, minkä vuoksi seksistä tulee minulle helposti parisuhteessa suoritus ja lasken vaan päiviä, kuinka paljon voin venyttää seuraavaa seksikertaan. Minulle kun riittäisi hyvin kerran parissa viikossa tai jopa harvemmin ja harvalle miehelle näin harvoin tuntuu käyvän. Seksuaalinen yhteensopivuus siis epäilyttää.
Lisäksi on muitakin syitä: nautin vapaudesta ottaa päätöksissä ja arjessa huomioon vain itseni. Töiden niin salliessa voin napata ex-tempore äkkilähdöt toiselle puolelle maapalloa konsultoimatta muiden mielipidettä asiasta. Voin syödä juuri sellaisia ruokia kuin haluan (95% kasvisruokia, mikä harvalle miehelle käy). Voin antaa kämpän muuttua kaatopaikaksi niin halutessani tai pitää sen tiptop siistinä halutessani. Voin valvoa pikkutunneille pelikonsolia hakaten tai tv-sarjaa putkeen tuijottaen. Voin nukkua viikonloppuna puolille päivin. Kukaan ei ole motkottamassa näistä asioista.
En halua lapsia, joten senkään vuoksi mies ei ole tarpeen. Elämä on hyvää näin.
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että minulla on aika kovat vaatimukset miehille parisuhteen kannalta.
Tähän ole syynä miesten "surkeus", vaan se, etten usko löytäväni miestä, jonka kanssa elämä olisi parempaa tai edes yhtä hyvää kuin elämä sinkkuna. Ja kyllä sen pitäisi olla vähintään yhtä hyvää, jotta miehen haluaisin elämääni.
Suurimpana syynä on, että en ole erityisen seksuaalinen ihminen. En nyt suoraan ole aseksuaalikaan, mutta en silti halua harrastaa seksiä kovin usein. Tapailemani miehet ovat poikkeuksetta olleet paljon seksuaalisempia kuin minä, minkä vuoksi seksistä tulee minulle helposti parisuhteessa suoritus ja lasken vaan päiviä, kuinka paljon voin venyttää seuraavaa seksikertaan. Minulle kun riittäisi hyvin kerran parissa viikossa tai jopa harvemmin ja harvalle miehelle näin harvoin tuntuu käyvän. Seksuaalinen yhteensopivuus siis epäilyttää.
Lisäksi on muitakin syitä: nautin vapaudesta ottaa päätöksissä ja arjessa huomioon vain itseni. Töiden niin salliessa voin napata ex-tempore äkkilähdöt toiselle puolelle maapalloa konsultoimatta muiden mielipidettä asiasta. Voin syödä juuri sellaisia ruokia kuin haluan (95% kasvisruokia, mikä harvalle miehelle käy). Voin antaa kämpän muuttua kaatopaikaksi niin halutessani tai pitää sen tiptop siistinä halutessani. Voin valvoa pikkutunneille pelikonsolia hakaten tai tv-sarjaa putkeen tuijottaen. Voin nukkua viikonloppuna puolille päivin. Kukaan ei ole motkottamassa näistä asioista.
En halua lapsia, joten senkään vuoksi mies ei ole tarpeen. Elämä on hyvää näin.
Et ole löytänyt itsellesi miestä. Nyt alkaa huolestuttamaan tulevaisuus. On helpompaa selittää, että miksi ei saa rinnalleen kumppania kuin myöntää, että ei ole siihen edellytyksiä. Sitten yksinäinen vanhuus ja lapsettomuus ei tunnu niin pahalta. Kuitenkin ihminen on laumaeläin ja jossain vaiheessa se saa sinut kiinni. Toki tilanteeseen sopeutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskapuhetta tuo "käy töissä ja huolehtii hygieniastaan" ainakin 18-30 vuotiaiden naisten keskuudessa. Lisäksi pitää olla äärimmäisen komea, hyvä kroppa ja pitää olla yhteisössä tunnettu ja suosittu ihminen, joka tuntee paljon samanlaisia miehiä. Tiedätte varmaan sen koulun stereotyyppisen ananastukka jääkiekkomiehen? Sellainen. Korkea palkka vain plussaa. Nuoret naiset valkkaa miehen ulkonäön perusteella. Siinä auta selittää, että käyn töissä ja peseydyn joka pävä ja ostan kerran parissa kuukaudessa uusia vaatteita jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että minulla on aika kovat vaatimukset miehille parisuhteen kannalta.
Tähän ole syynä miesten "surkeus", vaan se, etten usko löytäväni miestä, jonka kanssa elämä olisi parempaa tai edes yhtä hyvää kuin elämä sinkkuna. Ja kyllä sen pitäisi olla vähintään yhtä hyvää, jotta miehen haluaisin elämääni.
Suurimpana syynä on, että en ole erityisen seksuaalinen ihminen. En nyt suoraan ole aseksuaalikaan, mutta en silti halua harrastaa seksiä kovin usein. Tapailemani miehet ovat poikkeuksetta olleet paljon seksuaalisempia kuin minä, minkä vuoksi seksistä tulee minulle helposti parisuhteessa suoritus ja lasken vaan päiviä, kuinka paljon voin venyttää seuraavaa seksikertaan. Minulle kun riittäisi hyvin kerran parissa viikossa tai jopa harvemmin ja harvalle miehelle näin harvoin tuntuu käyvän. Seksuaalinen yhteensopivuus siis epäilyttää.
Lisäksi on muitakin syitä: nautin vapaudesta ottaa päätöksissä ja arjessa huomioon vain itseni. Töiden niin salliessa voin napata ex-tempore äkkilähdöt toiselle puolelle maapalloa konsultoimatta muiden mielipidettä asiasta. Voin syödä juuri sellaisia ruokia kuin haluan (95% kasvisruokia, mikä harvalle miehelle käy). Voin antaa kämpän muuttua kaatopaikaksi niin halutessani tai pitää sen tiptop siistinä halutessani. Voin valvoa pikkutunneille pelikonsolia hakaten tai tv-sarjaa putkeen tuijottaen. Voin nukkua viikonloppuna puolille päivin. Kukaan ei ole motkottamassa näistä asioista.
En halua lapsia, joten senkään vuoksi mies ei ole tarpeen. Elämä on hyvää näin.
Et ole löytänyt itsellesi miestä. Nyt alkaa huolestuttamaan tulevaisuus. On helpompaa selittää, että miksi ei saa rinnalleen kumppania kuin myöntää, että ei ole siihen edellytyksiä. Sitten yksinäinen vanhuus ja lapsettomuus ei tunnu niin pahalta. Kuitenkin ihminen on laumaeläin ja jossain vaiheessa se saa sinut kiinni. Toki tilanteeseen sopeutuu.
En ole se kenelle vastasit, mutta haluaisin huomauttaa, että mikään ei takaa sitä, että päätyisi yksinäiseksi siitä huolimatta että on suhteessa. Ymmärrätkö yhtään kuinka paljon esim. Suomessa on pariskuntia jotka ovat vain jumahtaneet yhteen, tekevät omia juttujaan, ovat kadottaneet yhteyden toisiinsa ja ovat yksinäisiä? Lisäksi eroja/kuolemia sattuu, nämä asiat ovat usein täysin itsestään riippumattomia asioita.
Sitten vielä se, että jos suhde alkaa tuntumaan sellaiselta että se ottaa enemmän kuin antaa, on henkisesti äärimmäisen kuluttavaa! Se tunne, että joku on koko ajan vaatimassa jotain ja mikään ei riitä. Esim. juuri tuo seksitarpeiden kohtaamattomuus on suuri ongelma. Kyllä sitä silloin on mieluummin yksin. Ja muutenkin joka ikinen ihminen on yksin täällä maailmassa. Syntyy ja kuolee yksin. Parempi tottua ajatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paskapuhetta tuo "käy töissä ja huolehtii hygieniastaan" ainakin 18-30 vuotiaiden naisten keskuudessa. Lisäksi pitää olla äärimmäisen komea, hyvä kroppa ja pitää olla yhteisössä tunnettu ja suosittu ihminen, joka tuntee paljon samanlaisia miehiä. Tiedätte varmaan sen koulun stereotyyppisen ananastukka jääkiekkomiehen? Sellainen. Korkea palkka vain plussaa. Nuoret naiset valkkaa miehen ulkonäön perusteella. Siinä auta selittää, että käyn töissä ja peseydyn joka pävä ja ostan kerran parissa kuukaudessa uusia vaatteita jne.
So? Niinhän te miehetkin tuijotatte pelkästään naisen ulkonäköön. Multa ei empatiaa tipu.
t. ruma tyttö
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vähän siltä, että miehen rooli on tällä hetkellä jossain murroksessa ja varsinkin nuoret miehet ovat aika sekaisin. Minun nuoruudessani kasvatuksessa huokui vielä jäänteitä sodasta, jossa miehen rooli oli ahdas, mutta silti aika selvä. Toki niillä oli ongelmia, jotka eivät tähän rooliin sopeutuneet. Nyt tuntuu kuitenkin, että miehen pitäisi olla vähän kaikkea eikä samanlaista selkeää roolimallia enää ole.
Ehkä tämä digiaika tekee sen, että kun nykyään on yhä vähemmän fyysisiä töitä ja jos mies ei ole näppärä tietokoneiden kanssa, voi tulla sellainen olo, että minua ei tarvita, olen hyödytön tms. Jos on vielä kovin yksinäinen ja ujo eikä kotoa tule kannustusta, niin ollaan mielestäni asian ytimessä. Jotenkin pitäisi vain saada miehet juttelemaan keskenään enemmän. Kaupungilla liikkuessa on jännä ilmiö, että lähinnä ulkomaalaiset juttelevat keskenään ja that´s it.
Mielestäni tuo työllisyyden vaatiminen on aika huvittava vaatimus kun ottaa huomioon sen, että valtaosalle työttömyys on vain hetkellinen tila. Vakava parisuhde sen sijaan on paljon pitkäaikaisempi prosessi ja siten tuollaiselle hetkelliselle tilalle ei tulisi antaa liian suurta painoarvoa.
Ulkonäkökeskeisyys, some, kilpailuyhteiskunta... paljon nöitä asioita, jotka pistää ihmisen sekaisin. Tuntuu välillä, että enää ei saisi olla vain mies miesten vaivoineen vaan pitäisi olla aina jotain muuta ja aina olla muuttamassa itseään paremmaksi. Ei ihme, että ihmiset masentuu ja tekee itsemurhia kun on riittämättömyyden tunnetta.
Joskus näitä keskusteluja lukiessa tulee olo että elääkö nämä ihmiset samassa maailmassa kun minä. Ei kukaan mun tuntemani nainen vaadi mitään ihmeellisyyksiä. On niitä pinnallisia paskiaisia molemmissa sukupuolissa, mutta ne on vähemmistö, antaa niiden pariutua vaikka keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että minulla on aika kovat vaatimukset miehille parisuhteen kannalta.
Tähän ole syynä miesten "surkeus", vaan se, etten usko löytäväni miestä, jonka kanssa elämä olisi parempaa tai edes yhtä hyvää kuin elämä sinkkuna. Ja kyllä sen pitäisi olla vähintään yhtä hyvää, jotta miehen haluaisin elämääni.
Suurimpana syynä on, että en ole erityisen seksuaalinen ihminen. En nyt suoraan ole aseksuaalikaan, mutta en silti halua harrastaa seksiä kovin usein. Tapailemani miehet ovat poikkeuksetta olleet paljon seksuaalisempia kuin minä, minkä vuoksi seksistä tulee minulle helposti parisuhteessa suoritus ja lasken vaan päiviä, kuinka paljon voin venyttää seuraavaa seksikertaan. Minulle kun riittäisi hyvin kerran parissa viikossa tai jopa harvemmin ja harvalle miehelle näin harvoin tuntuu käyvän. Seksuaalinen yhteensopivuus siis epäilyttää.
Lisäksi on muitakin syitä: nautin vapaudesta ottaa päätöksissä ja arjessa huomioon vain itseni. Töiden niin salliessa voin napata ex-tempore äkkilähdöt toiselle puolelle maapalloa konsultoimatta muiden mielipidettä asiasta. Voin syödä juuri sellaisia ruokia kuin haluan (95% kasvisruokia, mikä harvalle miehelle käy). Voin antaa kämpän muuttua kaatopaikaksi niin halutessani tai pitää sen tiptop siistinä halutessani. Voin valvoa pikkutunneille pelikonsolia hakaten tai tv-sarjaa putkeen tuijottaen. Voin nukkua viikonloppuna puolille päivin. Kukaan ei ole motkottamassa näistä asioista.
En halua lapsia, joten senkään vuoksi mies ei ole tarpeen. Elämä on hyvää näin.
Et ole löytänyt itsellesi miestä. Nyt alkaa huolestuttamaan tulevaisuus. On helpompaa selittää, että miksi ei saa rinnalleen kumppania kuin myöntää, että ei ole siihen edellytyksiä. Sitten yksinäinen vanhuus ja lapsettomuus ei tunnu niin pahalta. Kuitenkin ihminen on laumaeläin ja jossain vaiheessa se saa sinut kiinni. Toki tilanteeseen sopeutuu.
Olen kyllä seurustellut useamminkin, mutta seurustelusuhteissa on aina tökkinyt erityisesti tuo seksi, minkä vuoksi olen päättänyt suhteet. Tulevaisuus ei huolestuta: olen onnellinen elämässäni ilman miestäkin. Yksin en ole, sillä minulla on paljon läheisiä ystäviä, sisaruksia ja näiden lapsiakin lähipiirissä. Omia lapsia en haluaisi, vaikka mies olisikin rinnalla.
En sano, etten enää koskaan seurustele. Voisin hyvin seurustella, jos minulle sopiva mies astuisi kuvaan. Kriteerini tälle miehelle olisivat vaan todella kovat eli epäilen kyllä löydänkö sellaista koskaan. Olen mieluummin sinkkuna tässä nykyisenkaltaisessa elämässäni, kun otan miehen, joka muuttaisi elämänlaatuani huonompaan.
Ja hah. Ujot miehet ovat poikkeuksetta yksinkertaisia. Ei älystä tietoakaan. Hyvä jos saavat sanaa suustaan.