Uskon että minusta on tullut narsisti erittäin vaikean elämän jälkeen
Voiko tämä olla mahdollista? Olen kahden narsistin uhri ollut hyvin nuorena parisuhteissa (nämä olivat huomattavasti itseäni vanhempia miehiä). Olin myös 3 vuotta yhden muuten vain luonnevikaisen kanssa, josta erosin kun kaikki alkoi paljastua, ja se särki jotain todella pahoin sisältäni. Perhetausta on vaikea. En millään jaksa alkaa selittämään tätä elämääni, mutta tänään äitini sanoi että olen juuri samanlainen kuin hänen tuntemansa narsisti. Olen itsekin äiti. Lähtökohtaisesti olen ollut todella kiltti ja empaattinen ihminen.. Tiedän että olen muuttunut huomattavasti kylmemmäksi ja kyyniseksi kaikkien kokemusten myötä. Mitä minun pitää tehdä. En todellakaan halua olla tällainen lopun elämää. Se että minua sanotaan narsistiksi on jotain aivan kestämätöntä, kun juuri narsisti rikkoi ja tuhosi aikanaan koko elämäni.. Sellainen ihminen, jota en pysty edes ajattelemaan tuntematta syvää inhoa. ;(
Kommentit (7)
Masennus aiheuttaa toisinaan itsekästä käytöstä. Mutta nyt kun olet saanut käyttäytymisestäsi palautetta ja tiedostat toimivasi väärin, niin voit kokeilla kehittyä.
Et ap ole narsisti, vain kovia kokenut ja sen takia kyynistynyt.
Se, että mietit oletko narsisti ja olet myös selkeästi huolissasi siitä, kertoo jo sen ettet oikeasti ole narsisti.
Jos olisit oikeasti narsisti, et todennäköisesti itse ajattelisi olevasi, murehtisi olevasi tai kokisi huonoa omaatuntoa jos olisit.
Narsismi on vakava persoonallisuushäiriö, ja tekstisi perusteella en sanoisi sinun olevan narsisti.
Narsisti ei huomaa käyttäytymisessään mitään vikaa, omasta mielestään hän on aina oikeassa eivätkä samat moraalisäännöt päde häneen ja muihin. Narsistille on myös luonnollista ajatella olevansa tärkeämpi kuin muut ihmiset. Se, että pelkäät olevasi narsisti on jo aika hyvä merkki siitä, että hyvin luultavasti et ole!
Asian voi tarkistaa psykologilla ja jos sinne ei halua mennä niin nettitesteillä voi saada jonkinlaista kuvaa narsistista piirteistään.
Tiedän että olen masentunut, ja se varmasti osittain syy ilkeään käytökseen. Lisäksi mulla on nykyisin vaikeat välit äitini kanssa. Tiedostan nämä, mutta silti epäilen välillä että mulla oikeasti viiraa päästä;( olen kuullut sellaistakin että narsistin uhrista voi tulla narsisti.
Täällä toinen, jonka vaikea elämä on kyynistänyt. Olen itsekäs ja pinnallinen, vieläpä kauhean ulkonäkökeskeinen. Joskus en oikeasti tunnista itseäni. Olin ennen nainen, jolla oli hyvät henkiset arvot ja uskoa tulevaisuuteen.
Terapiaan varmaan kannattaisi mennä. En vaan usko, että se kauheasti voi auttaa.
Tekstisi kertoo, että et ole narsisti.