Lue keskustelun säännöt.
Onko jotain kissarotua, joka tyypillisesti pärjää hyvin ainoana kissana?
30.11.2016 |
En haluaisi kahta kissaa. Saisi olla myös sellainen laiskahko makoilija, koska en ole kovin kiinnostunut leikittämisestä. Paijailu on se juttu.
Kommentit (13)
hanki pehmolelu. jos on tollanen asenne jo valmiiks ni ei tosiaakaa kannata hankkia kissaa. persialainen vois olla kuvailemasi kissarotu mutta kyllä niitäki pitää leikittää plus niiden terveys ei välttämättä oo aina se kaikista paras. ragdoll on kans aika rauhallinen mutta se osaa olla tosi huomionkipeä, mustasukkanen ja eroahdistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota joku vanha maatiainen eläinsuojeluyhdistykseltä. Pennut on joka rodussa aktiivisia ja vaativat aktiivisuutta. Vanhuksille riittää vähän rauhallisempikin meno. Aikuinenkin kissa varmasti on ihan ok, ei niitä silleen aktiivisesti tarvitse leikittää, jos niillä on kuitenkin sellaisia leluja millä leikkiä yksinään.
Vierailija kirjoitti:
hanki pehmolelu. jos on tollanen asenne jo valmiiks ni ei tosiaakaa kannata hankkia kissaa. persialainen vois olla kuvailemasi kissarotu mutta kyllä niitäki pitää leikittää plus niiden terveys ei välttämättä oo aina se kaikista paras. ragdoll on kans aika rauhallinen mutta se osaa olla tosi huomionkipeä, mustasukkanen ja eroahdistunut.
Juuri siksi tässä kyselenkin, että onko olemassa laiskotteluun tyytyväistä kissarotua edes. Jos ei ole, niin en sitten hommaa ollenkaan. Maatiaiskissaa nyt en ainakaan, kun niiden luonteista ei ole oikein mitään ennusteita? Toki jos täysikasvuisen laiskaksi julistautuneen ottaisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanki pehmolelu. jos on tollanen asenne jo valmiiks ni ei tosiaakaa kannata hankkia kissaa. persialainen vois olla kuvailemasi kissarotu mutta kyllä niitäki pitää leikittää plus niiden terveys ei välttämättä oo aina se kaikista paras. ragdoll on kans aika rauhallinen mutta se osaa olla tosi huomionkipeä, mustasukkanen ja eroahdistunut.
Juuri siksi tässä kyselenkin, että onko olemassa laiskotteluun tyytyväistä kissarotua edes. Jos ei ole, niin en sitten hommaa ollenkaan. Maatiaiskissaa nyt en ainakaan, kun niiden luonteista ei ole oikein mitään ennusteita? Toki jos täysikasvuisen laiskaksi julistautuneen ottaisi...
no persialainen ois mun mielest semmonen suht rauhallinen mut on niissäki pentuina virtaa. ei ehkä niin paljoo ku vaikka maatiaisissa. niiden kaa vaa pitää osata varautua siihen että tosiaan silmät varsinki vaatii tarkkailua ja mahollisesti eläinlääkärikäynnit tulee tutuiksi sen rodun kanssa. plus sit vielä turkin hoito päälle. mut jos se ei haittaa ni se rotu vois olla semmonen laiska pörröpallo.
Meillä on ollut aikoinaan neljä Chinchilla persialaista kissaa.
Niitä laiskimuksia ei jumalauta saanut leikkimään, ei sitten millään. Muksuna en kovinkaan arvostanut tuota piirrettä niissä kateissa. Eivät tehneet muuta kuin nukkuivat, söivät (=nirsoilivat), paskoivat ja tappelivat.
Keskenään eivät siis tulleet toimeen sitten tippaakaan, vaan tappelivat harva se hetki.
Ehkä meille sattui joku viallinen kattierä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän kissa jotain virikkeitä kaipaa joka tapauksessa. Vanhempana tietysti liikkuu vähemmän niinkuin ihmisetkin mutta kuitenkin tulee mieleen että onko se "laiskuus" itse asiassa terveyden heikkenemistä.
Ei. Voi kyllä joissain yleisissä rotukuvauksissa niin lukea, mutta yksilölliset erot menevät aina rotupiirteiden yli.
Varminta on hankkia valmiiksi aikuinen esim eläinsuojeluyhdistykseltä, jossa osataan kertoa kyseisen yksilön tavoista.
Muista myös, että kissaa ei paijata, ellei se itse halua.
Lemmikki on aina oma yksilönsä, johon sinun aikuisena ihmisenä tulee sopeutua, ei toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aikoinaan neljä Chinchilla persialaista kissaa.
Niitä laiskimuksia ei jumalauta saanut leikkimään, ei sitten millään. Muksuna en kovinkaan arvostanut tuota piirrettä niissä kateissa. Eivät tehneet muuta kuin nukkuivat, söivät (=nirsoilivat), paskoivat ja tappelivat.
Keskenään eivät siis tulleet toimeen sitten tippaakaan, vaan tappelivat harva se hetki.
Ehkä meille sattui joku viallinen kattierä.
Eipä se hengästyminen leikkimällä varmaan huvita, kun hengittäminen on muutenkin vaikeaa.
Meilla oli brittikissa, siis lyhytkarvainen brittilainen. Ihana sohvatyyny han oli. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut aikoinaan neljä Chinchilla persialaista kissaa.
Niitä laiskimuksia ei jumalauta saanut leikkimään, ei sitten millään. Muksuna en kovinkaan arvostanut tuota piirrettä niissä kateissa. Eivät tehneet muuta kuin nukkuivat, söivät (=nirsoilivat), paskoivat ja tappelivat.
Keskenään eivät siis tulleet toimeen sitten tippaakaan, vaan tappelivat harva se hetki.
Ehkä meille sattui joku viallinen kattierä.Eipä se hengästyminen leikkimällä varmaan huvita, kun hengittäminen on muutenkin vaikeaa.
Totta.
Kyseisillä kateilla ei kylläkään edes ollut kovinkaan lytty nenä. Nyt kun katsoin Googlesta, niin useimmilla rodun edustajilla nenä on hurjan paljon lättänämpi.
Mutta mitäs sanoin, viallinen kattierä. Tosin hyvä että ns. terveempään suuntaan viallinen erä :)
Vierailija kirjoitti:
Meilla oli brittikissa, siis lyhytkarvainen brittilainen. Ihana sohvatyyny han oli. Suosittelen!
Heh, söpöjä nuo. Kissa olisi siis tulossa fleguilemaan kanssani yksiöön ja minä olisin hänen ainoa sosiaalinen kontaktinsa. Ottaisin kyllä aina mukaan, kun menen käymään vanhempien luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öhm, kissa on aina yksilö. Kahta samanlaista ei ole vielä tullut vastaan.
Meidän maatiaiskissa