Lukisitko tällaista synkkää "runokirjaa"?
Olen pyöritellyt mielessäni ajatusta siitä, että julkaisisin omia kirjoituksiani niiltä vuosilta kun olin vakavasti masentunut nuori. Tekstit eivät ole pitkiä ja osittain jonkinlaisia aforismeja, osittain tunnetilan kuvauksia
Olen miettinyt kuinka voisin hyödyntää näitä tekstejäni. Kiinnostavatko ne ihmisiä ja olisiko niistä apua esimerkiksi masennuspotilaiden läheisille, jos ne hieman avaisivat sitä mielenmaisemaa.
Mielipiteitä?
Kommentit (7)
Riippuu täysin siitä, ovatko hyvin kirjoitettuja. Mitä olen netistä lukenut samantapaisia, eipä ole taidoissa kehumista. Mutta en tiedä tietenkään, oletko sinä hyvä kirjoittaja.
Se voisi olla hyvä ja hyödyllinen teos. Varsinkin jos se etenisi sieltä masennuksen synkkääkin synkemmistä tunnelmista pikku hiljaa kohti valoa ja toipumista. Tällainen voisi olla lohdullinenkin teos masentuneille. Että katso, näin synkistä maisemista voi päästä takaisin kiinni elämään.
Mitä aidompi, sen parempi. Ja jos siinä vaikka olisikin kirjoitus- tai kielioppivirheitä, niin minusta ne antaisivat sille kirjalle vain lisää syvyyttä ja sielukkuutta.
Ap tässä.
Kiitos kommenteistanne. Olen kirjoittanut ja mm. säveltänyt koko pienen ikäni. Tunteiden tulkinta tällaisissa muodoissa on minulle luontevaa ja olen siinä ihan hyvä.
Olin itsekin ajatellut sisällyttää mukaan myös paranemisprosessin aikaisia tekstejä ja ehkä myös liittää mukaan jonkinlaista kommenttia tältä päivältä, että mitä nyt itse ajattelen omista vanhoista kirjoituksistani.
Eli muutama kannattaa ideaa. Kiva kuulla :)
Hyvä idea.