Lue keskustelun säännöt.
Minkä englanninkielisen kirjan luit viimeksi?
29.11.2016 |
Minä Janet Evanovichin Twelve Sharp vähän olosuhteiden pakosta kun noita ei enää taideta suomentaa.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan vähän outo, kun en ole oikeastaan koskaan lukenut mitään kaunokirjallisuutta englanniksi. Tiedän, että vivahteet yms. olisivat parhaiten nähtävissä alkuperäiskielellä, mutta minusta sitä englantia ei taas voi osata niin hyvin, että ulkomaalainen ymmärtäisi kaikki vivahteet kuitenkaan.
Ammattini puolesta kaikki on englanniksi - puhuminen, lukeminen ja kirjoittaminen.
Jatkan tästä itse. Aika hyvin onkin jo noissa myöhemmissä kommenteissa tullut esille, että minulla on ihan erilaiset odotukset kaunokirjallisuudelta kuin monelta. Minulle ei riitä että kontekstista kyllä tietää, mitä tarkoitettiin. Haluan nimenomaan ymmärtää jokaisen vivahteen, koska lukiessani "näen" lukemani tekstin elokuvana. Luen todella hitaasti, jopa suomeksi. Jos harppoisin tekstiä, ei se olisi enää nautinto.
Työteksteissä taas riittää, että noin summittain pääpiirteissä tietää, mistä puhutaan ja tarpeellisissa kohdissa pysähtyy yksityiskohtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä Janet Evanovichin Twelve Sharp vähän olosuhteiden pakosta kun noita ei enää taideta suomentaa.
Saman sarjan osan 23, en muista nimeä, olisiko ollut Turbo Twenty-Three... Menevät sekaisin, kun kaikki niin saman systeemin mukaan nimetty.
Vierailija kirjoitti:
Oikeestiko teillä on noin hyvä englanninkielen taito että pystyy sujuvasti lukemaan kirjoja. Minä ainakin haluan ymmärtää joka sanan lukiessani ja sanakirjan selaaminen on tylsää kun pakostakin tulee välillä jotain outoja sanoja tai murretta tms.
Luen aika paljon Kindlellä, jossa on sisäänrakennettu sanakirja. Jos jokin jää epäselväksi, niin sanaa klikkaamalla saa selityksen. Aika harvoin kyllä tarvitsee romaania lukiessa, tieteellistä tekstiä lukiessa sitten ehkä useammin.
Birdbox taisi olla viimeisin englanniksi lukemani, joskus kesällä. Ei ollut suomeksi saatavilla.
Yleensä luen suomeksi, niitä on kirjastossa helposti löydettävissä ja useimmat kirjasuositukset ja vinkit on myös suomennettuihin teoksiin. Jos jotain tiettyä kirjaa etsin, sen voin lukea englanniksikin, jos se on helpommin saatavilla. Esim. Harry Pottereiden vikat osat luin alkuperäiskielellä, kun suomennos ei ollut vielä valmis ja jotain miehen suosittelemia warhammer-kirjoja, joita ei ole edes suomennettu.
Jokaisen vivahteen ymmärtäminen on minusta mahdotonta, koska usein kirjoittajan alatekstissä voidaan viitata toiseen kirjaan, runoon tai muuhun teemaan, joka ei aukea edes hitaalla lukemisella. Luen usein kirjoja uudestaan, ja löydän niistä uusia merkityksiä, allegorioita, tai viittauksia, joita en ole iemmin ymmärtänyt. Joten luen mielelläni kirjoja englanniksi vaikken kenties kaikkea ymmärräkään, varsinkaan alatekstiä. Silti voi nauttia, ja oppia ymmärtämään ja kenyies saada ahaa- elämyksen jonkun toisen kirjan kohdalla "tähän tapahtumaan tai tähän käsitykseen se toinen kirja viittasi". Ymmärtääkseen jonkun maan kirjallisuutta täysin tulesi ymmärtää myös maan kulttuuri ja historia. Mielestäni kirjoista voi nauttia vähemmälläkin tietämyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä menossa Foucault'n The Archaeology of Knowledge. : )
Vierailija kirjoitti:
Oikeestiko teillä on noin hyvä englanninkielen taito että pystyy sujuvasti lukemaan kirjoja. Minä ainakin haluan ymmärtää joka sanan lukiessani ja sanakirjan selaaminen on tylsää kun pakostakin tulee välillä jotain outoja sanoja tai murretta tms.
Sanavarasto kehittyy kummasti, kun lukee vieraskielistä kirjallisuutta. Luen paljon englanniksi, jonkun verran myös saksankielistä kirjallisuutta. Mulla ehkä vaikuttaa myös se, että olen asunut mm. USA:ssa useamman vuoden, ja kielitaito senkin takia hyvä.
Ja tällä hetkellä luen Christopher Ransomin The Birthing Housea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tosta jäi nyt se kielitaito sanavaraston perästä pois. Piti olla: Sanavarasto ja kielitaito kehittyy... T. 48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Denise R. Ferrierin Biochemistry. Sanotaanko että meni kovaa ja korkealta.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen vivahteen ymmärtäminen on minusta mahdotonta, koska usein kirjoittajan alatekstissä voidaan viitata toiseen kirjaan, runoon tai muuhun teemaan, joka ei aukea edes hitaalla lukemisella. Luen usein kirjoja uudestaan, ja löydän niistä uusia merkityksiä, allegorioita, tai viittauksia, joita en ole iemmin ymmärtänyt. Joten luen mielelläni kirjoja englanniksi vaikken kenties kaikkea ymmärräkään, varsinkaan alatekstiä. Silti voi nauttia, ja oppia ymmärtämään ja kenyies saada ahaa- elämyksen jonkun toisen kirjan kohdalla "tähän tapahtumaan tai tähän käsitykseen se toinen kirja viittasi". Ymmärtääkseen jonkun maan kirjallisuutta täysin tulesi ymmärtää myös maan kulttuuri ja historia. Mielestäni kirjoista voi nauttia vähemmälläkin tietämyksellä.
Juuri näin. Joku saanoi, että ei lue englanniksi, koska haluaa ymmärtää joka ikisen vivahteen.
Tuskin niitä kaikkia ymmärtää edes suomeksi ja nimenomaan lukemallahan se taito harjautuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
E.L. James, Grey: Fifty Shades of Grey as Told By Christian. Mukavan aivotonta hömppää.
Natalie Dybisz - Creative portrait photography
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salvador Dali: The Secret Life Of Salvador Dali
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen vivahteen ymmärtäminen on minusta mahdotonta, koska usein kirjoittajan alatekstissä voidaan viitata toiseen kirjaan, runoon tai muuhun teemaan, joka ei aukea edes hitaalla lukemisella. Luen usein kirjoja uudestaan, ja löydän niistä uusia merkityksiä, allegorioita, tai viittauksia, joita en ole iemmin ymmärtänyt. Joten luen mielelläni kirjoja englanniksi vaikken kenties kaikkea ymmärräkään, varsinkaan alatekstiä. Silti voi nauttia, ja oppia ymmärtämään ja kenyies saada ahaa- elämyksen jonkun toisen kirjan kohdalla "tähän tapahtumaan tai tähän käsitykseen se toinen kirja viittasi". Ymmärtääkseen jonkun maan kirjallisuutta täysin tulesi ymmärtää myös maan kulttuuri ja historia. Mielestäni kirjoista voi nauttia vähemmälläkin tietämyksellä.
Juuri näin. Joku saanoi, että ei lue englanniksi, koska haluaa ymmärtää joka ikisen vivahteen.
Tuskin niitä kaikkia ymmärtää edes suomeksi ja nimenomaan lukemallahan se taito harjautuu
Ehkä vähän ekstreemiksi vedetty tulkinta, mutta en siis nauti lukemisesta, jos jo lukiessa mietin _mitäköhän_tuo_sana_oikeastaan_tarkoitti. Ajatus siis pysähtyy siihen ja se jää vaivaamaan. Tämä koskee kyllä suomenkielistäkin tekstiä, mutta siitä näitä kohtia tulee harvemmin vastaan, koska luen enimmäkseen ihan nykyaikaan sijoittuvia kirjoja.
Ei ole pakko olla samaa mieltä minun kanssani. Tämähän on minun tapani ja tosiaan päivät pitkät luen englanninkielistä tekstiä jo töissä, miksi ihmeessä sitä pitäisi jatkaa vapaa-ajalla? Englanninkielen taitoni on ihan ok, enkä edes asu Suomessa, joten pientä palaa Suomea kai on lupa mukana kantaa?
"Se joka näkee kirjassa elokuvan"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen vivahteen ymmärtäminen on minusta mahdotonta, koska usein kirjoittajan alatekstissä voidaan viitata toiseen kirjaan, runoon tai muuhun teemaan, joka ei aukea edes hitaalla lukemisella. Luen usein kirjoja uudestaan, ja löydän niistä uusia merkityksiä, allegorioita, tai viittauksia, joita en ole iemmin ymmärtänyt. Joten luen mielelläni kirjoja englanniksi vaikken kenties kaikkea ymmärräkään, varsinkaan alatekstiä. Silti voi nauttia, ja oppia ymmärtämään ja kenyies saada ahaa- elämyksen jonkun toisen kirjan kohdalla "tähän tapahtumaan tai tähän käsitykseen se toinen kirja viittasi". Ymmärtääkseen jonkun maan kirjallisuutta täysin tulesi ymmärtää myös maan kulttuuri ja historia. Mielestäni kirjoista voi nauttia vähemmälläkin tietämyksellä.
Juuri näin. Joku saanoi, että ei lue englanniksi, koska haluaa ymmärtää joka ikisen vivahteen.
Tuskin niitä kaikkia ymmärtää edes suomeksi ja nimenomaan lukemallahan se taito harjautuu
Ehkä vähän ekstreemiksi vedetty tulkinta, mutta en siis nauti lukemisesta, jos jo lukiessa mietin _mitäköhän_tuo_sana_oikeastaan_tarkoitti. Ajatus siis pysähtyy siihen ja se jää vaivaamaan. Tämä koskee kyllä suomenkielistäkin tekstiä, mutta siitä näitä kohtia tulee harvemmin vastaan, koska luen enimmäkseen ihan nykyaikaan sijoittuvia kirjoja.
Tuosta syystä en lue mm. Terry Pratchettin suomennettuja kirjoja. Olen kokeillut, ja aina niitä sanaleikkejä jää miettimään, että mitenkähän tämä lause oikeasti menee. Mieluummin englanniksi. Ja olen ihan umpisavolainen.
Otsikon kysymykseen vastaan Richard K. Morgan: Steel Remains.
Look to windward, Iain M. Banks
Helppolukuinen mutta raskaita teemoja. Jouhevaa scifiä, osa laajempaa "The Culture"-sarjaa. Aiheena pähkinänkuoressa se miten hommat voi mennä pieleen kun kehittyneen sivilisaation porukat puuttuu vähemmän kehittyneiden asioihin.
Kirjassa on huumoria ja traagisuutta, jänniä paikkoja ja tilanteita yhdistyneenä varsin maanläheiseen meininkiin. Lopussa tulee pala kurkkuun kun... ehkä toisaalta jätän spoilaamatta.
Kannattaa lukea jos ei kavahda scifiä.
Luen lähinnä tietokirjallisuutta. Jotenkin nettiselaus menee aina kaunokirjallisuuden edelle :/
Nyt työn alla Rang and Dale's Pharmacology (opiskelen farmasiaa avoimessa) ja harrastuksiini liittyen Control Unleashed Puppy program. Luen kyllä enkuksi sujuvasti, olen lukenut teini-iästä saakka.
Terry Pratchett: Nation