Lue keskustelun säännöt.
Onko masennus täysi turn-off miehelle?
29.11.2016 |
Mitä miehet ajattelevat masentuneesta naisesta? Saa myös muuten kertoa millaista on elää parisuhteessa masentuneena tai seurustella masentuneen kanssa.
Kommentit (34)
No eihän se mikään turn-on ole kenellekään. Turn-off ehkä jos selviää heti kättelyssä, suhteen aikana masennus jos iskee niin sitten tuetaan tai yritetään ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ainakaan mulla. Riippuu loppupeleissä onko ihminen peruspositiivinen/negatiivinen ja haluaako edes parantua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vaikea masennus ja puolen vuoden parisuhde takana. Meillä menee hyvin ja mies ymmärtää. Miten sulla masennus vaikuttaa arkeen? Mä pärjään hyvin kotona, mutta töitä en jaksa kuin max pari päivää viikossa. Kuormitun todella paljon isosta määrästä ihmisiä, metelistä ja kamalasta kiireestä.
Ihana kuulla, että olet löytänyt ymmärtäväisen miehen :)
Mulla on pitkäaikainen lievempi masennus, joka kuormittavissa tilanteissa pahenee kuten tällä hetkellä korkeakouluopinnoissa. Ja vaikuttaa toki myös muuten elämän laatuun, jaksamista ja energiaa ei ole siinä missä "terveillä" ja huomaan vaikutukset kognitiiviseen toimintakykyyn, nimenomaan opinnoissa. Olen vasta alkanut hyväksymään tämän tilanteen ja motivoitunut terapiaan.
No mulle ei kyllä kelpaisi masentunut mies.
N26
Masennushan jo sinänsä on yleensä pikemminkin 'turn-off' (melkein kaikesta mahdollisesta normaalielämään liittyvästä) sille henkilölle itselleen, joka sitä potee.
Masennus on ihmisen psyykkinen häiriötila,jolla saattaa olla tutkijoiden mukaan pohjaa aivojen serotoniinitasoissa, aineenvaihdunnassa,hormonaalisissa ym.kehon fyysisen puolen asioissa.
Masentunut ihminen tarvitsee apua, eikä mitään ulkopuolisia masentuneen henkilön 'sex-appealin' arvioitsijoita (...siis oman tyydytyksensä kannalta katseellaan mittaavia)
Jos ei pysty ollenkaan auttamaan niin tällaiset itsekkäät,masentuneen 'turn-off' arvioinnit eivät sitä ainakaan tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vaikea masennus ja puolen vuoden parisuhde takana. Meillä menee hyvin ja mies ymmärtää. Miten sulla masennus vaikuttaa arkeen? Mä pärjään hyvin kotona, mutta töitä en jaksa kuin max pari päivää viikossa. Kuormitun todella paljon isosta määrästä ihmisiä, metelistä ja kamalasta kiireestä.
Ihana kuulla, että olet löytänyt ymmärtäväisen miehen :)
Mulla on pitkäaikainen lievempi masennus, joka kuormittavissa tilanteissa pahenee kuten tällä hetkellä korkeakouluopinnoissa. Ja vaikuttaa toki myös muuten elämän laatuun, jaksamista ja energiaa ei ole siinä missä "terveillä" ja huomaan vaikutukset kognitiiviseen toimintakykyyn, nimenomaan opinnoissa. Olen vasta alkanut hyväksymään tämän tilanteen ja motivoitunut terapiaan.
Mulla on myös noin. Viime talvena tehtiin laajat psykologiset testit joista tuli ilmi, että ns työmuisti on olematon ja kognitiiviset kyvyt on heikentyneet. Mulla on siis masennus ollut välillä psykoottisella tasolla. Kun ihmisiä on ympärillä vähemmän, niin en kuormitu ja esimerkiksi jaksan omien lasten kanssa hyvin. ONähdään vaikeaa hyväksyä, että en pärjää tällä hetkellä työelämässä :( onko sulla nyt joku mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vaikea masennus ja puolen vuoden parisuhde takana. Meillä menee hyvin ja mies ymmärtää. Miten sulla masennus vaikuttaa arkeen? Mä pärjään hyvin kotona, mutta töitä en jaksa kuin max pari päivää viikossa. Kuormitun todella paljon isosta määrästä ihmisiä, metelistä ja kamalasta kiireestä.
Ihana kuulla, että olet löytänyt ymmärtäväisen miehen :)
Mulla on pitkäaikainen lievempi masennus, joka kuormittavissa tilanteissa pahenee kuten tällä hetkellä korkeakouluopinnoissa. Ja vaikuttaa toki myös muuten elämän laatuun, jaksamista ja energiaa ei ole siinä missä "terveillä" ja huomaan vaikutukset kognitiiviseen toimintakykyyn, nimenomaan opinnoissa. Olen vasta alkanut hyväksymään tämän tilanteen ja motivoitunut terapiaan.
Mulla on myös noin. Viime talvena tehtiin laajat psykologiset testit joista tuli ilmi, että ns työmuisti on olematon ja kognitiiviset kyvyt on heikentyneet. Mulla on siis masennus ollut välillä psykoottisella tasolla. Kun ihmisiä on ympärillä vähemmän, niin en kuormitu ja esimerkiksi jaksan omien lasten kanssa hyvin. ONähdään vaikeaa hyväksyä, että en pärjää tällä hetkellä työelämässä :( onko sulla nyt joku mies?
On, pitkäaikainen suhde. Mies ei kuitenkaan tunnu täysin ymmärtävän tilannetta ja siitä syystä tuntuu, etten saa häneltä yhtään tukea. Häpeän, ettei elämäni ole sujunut niin kuin olin suunnitellut, ja että se on myös miehelle häpeä. Koen olevani hänelle taakka. - 4 / ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mulle ei kyllä kelpaisi masentunut mies.
N26
Oletkin nainen eli julma.
En seurustelisi masentuneen kanssa. On aivan riittävästi tekemistä arjessa, ihan ilman mitään ylimääräistä "haastetta".
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni varmasti kestää puolisonsa masennuksen kuten muutkin sairaudet ja harmit. On toinen juttu, kuinka moni haluaa ryhtyä rakentamaan uutta parisuhdetta jo valmiiksi masentuneen kanssa. Siinä kerjää vain verta omasta nenästään.
Tämä mielipide siis sillä perusteella, millainen ihminen olin itse vakavasti masentuneena parikymmentä vuotta sitten. En olisi missään tapauksessa suositellut kenellekään ryhtymistä suhteeseen minun kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulle ei kyllä kelpaisi masentunut mies.
N26
Oletkin nainen eli julma.
Ja sinä olet luuseri, jolle kelpaisi säälistä aloitettu suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vaikea masennus ja puolen vuoden parisuhde takana. Meillä menee hyvin ja mies ymmärtää. Miten sulla masennus vaikuttaa arkeen? Mä pärjään hyvin kotona, mutta töitä en jaksa kuin max pari päivää viikossa. Kuormitun todella paljon isosta määrästä ihmisiä, metelistä ja kamalasta kiireestä.
Puolen vuoden parisuhde nyt ei ole edes parisuhde.
Ei se mies tuollaista kauaa katsele
Vierailija kirjoitti:
No eihän se mikään turn-on ole kenellekään. Turn-off ehkä jos selviää heti kättelyssä, suhteen aikana masennus jos iskee niin sitten tuetaan tai yritetään ainakin.
Kyllä se on turn-off ihan missä vaiheessa tahansa. Kenenkään ei tarvitse sietää masentunutta ihmistä missään tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ainakaan mulla. Riippuu loppupeleissä onko ihminen peruspositiivinen/negatiivinen ja haluaako edes parantua.
Masentunut on AINA perus negatiivinen. Kaikki on pän persettä koko ajan ja joka asiasta valitetaan koko ajan.
Ei kelpaa. Haluan terveen ja tasapainoisen naisen, minkälaisen löytäminen tuntuu olevan vaikeaa nykypäivän suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vaikea masennus ja puolen vuoden parisuhde takana. Meillä menee hyvin ja mies ymmärtää. Miten sulla masennus vaikuttaa arkeen? Mä pärjään hyvin kotona, mutta töitä en jaksa kuin max pari päivää viikossa. Kuormitun todella paljon isosta määrästä ihmisiä, metelistä ja kamalasta kiireestä.
Ihana kuulla, että olet löytänyt ymmärtäväisen miehen :)
Mulla on pitkäaikainen lievempi masennus, joka kuormittavissa tilanteissa pahenee kuten tällä hetkellä korkeakouluopinnoissa. Ja vaikuttaa toki myös muuten elämän laatuun, jaksamista ja energiaa ei ole siinä missä "terveillä" ja huomaan vaikutukset kognitiiviseen toimintakykyyn, nimenomaan opinnoissa. Olen vasta alkanut hyväksymään tämän tilanteen ja motivoitunut terapiaan.
Mulla on myös noin. Viime talvena tehtiin laajat psykologiset testit joista tuli ilmi, että ns työmuisti on olematon ja kognitiiviset kyvyt on heikentyneet. Mulla on siis masennus ollut välillä psykoottisella tasolla. Kun ihmisiä on ympärillä vähemmän, niin en kuormitu ja esimerkiksi jaksan omien lasten kanssa hyvin. ONähdään vaikeaa hyväksyä, että en pärjää tällä hetkellä työelämässä :( onko sulla nyt joku mies?
On, pitkäaikainen suhde. Mies ei kuitenkaan tunnu täysin ymmärtävän tilannetta ja siitä syystä tuntuu, etten saa häneltä yhtään tukea. Häpeän, ettei elämäni ole sujunut niin kuin olin suunnitellut, ja että se on myös miehelle häpeä. Koen olevani hänelle taakka. - 4 / ap
Ainoa ratkaisu on ero. Minä olen ollut naimisissa masentuneen kanssa ja ikinä enää en suostu masentunutta lähelläni sietämään oli se kuka tahansa.
Masentunut tuhoaa KAIKEN. Jos masentuneella on lapsia niin niiden lapsienkin elämä tuhoutuu. Olen sen itse nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulle ei kyllä kelpaisi masentunut mies.
N26
Oletkin nainen eli julma.
Minä olen mies eikä minulle kelpaisi masentunut nainen. En katselisi hetkeäkään sellaista lähelläni
No mikä ihmeen masentunut se on, joka jaksaa oikein seurustellakin? Se on sellainen teko-masentunut, joka itse asiassa on vain laiska ja saamaton.
Minulla on diagnoosina dystymia eli pitkäaikainen masentuneisuus. Olen ollut myös keskivaikeasti masentunut, mutta silloin en ollut parisuhteessa. Olen käynyt vuosia terapiassa. Se on ollut tietoinen päätös purkaa siellä mahdollisimman paljon sitä synkempää tunnekuormaa ja yritän säästää läheisiä siltä. Ymmärrän hyvin, ettei kukaan jaksa kuunnella ainaista ruikutusta. En itsekään jaksaisi. Teen töitä ja harrastan jaksamisen mukaan, uskoakseni masennukseni ei juurikaan näy päälle päin. Paitsi etten jaksa läheskään niin paljon kuin muut ihmiset, mutta olen yrittänyt rytmittää elämäni niin, että mitään ei tulisi liikaa.
Kerroin miesystävälleni masennuksesta jo alkuvaiheessa suhdetta. Hän ei ole ainakaan sanonut missään vaiheessa, että se vaivaisi häntä. Tällä hetkellä on taas aika paljon niitä ajatuksia, että en oikein jaksaisi elää ja toivottomuutta vähän kaikessa tulevaisuuden suhteen. Kun mies tulee töistä väsyneenä, niin en minä niistä ajatuksista ala hänelle puhumaan, vaan saatan viettää aikaa sängyssä pelaten ja lukien. Häntä se ei haittaa, touhuaa muutenkin mielellään omia juttujaan, ja ei kaipaa vilkasta sosiaalista elämää. Yritän itselleni hokea, että tämä vaihe menee ohi, ihan niin kuin aina ennenkin. Saatan ostaa miehelleni pieniä lahjoja tai muita huomionosoituksia muistuttaakseni kuinka rakas hän on minulle. Sitten kun valoa alkaa näkymään taas tunnelin päässä, osallistun täysipainoisemmin arkeen ja olen parempaa seuraa. Koska haluan hänen pysyvän elämässäni, niin sitä yrittää kuitenkin parhaansa, että toinenkin kokisi suhteen yhteisen tulevaisuuden arvoiseksi.
Mulla on vaikea masennus ja puolen vuoden parisuhde takana. Meillä menee hyvin ja mies ymmärtää. Miten sulla masennus vaikuttaa arkeen? Mä pärjään hyvin kotona, mutta töitä en jaksa kuin max pari päivää viikossa. Kuormitun todella paljon isosta määrästä ihmisiä, metelistä ja kamalasta kiireestä.