Voiko oman lapsen nähdä muuten kuin kauniina?

Kuulostaa kornilta ym. mutta ihminen on niin paljon muutakin kuin ulkonäkönsä. Ulkonäkö monesti hämää ja on taito oppia näkemään sen "läpi". Kauniit ihmiset usein valitettavasti saavat asioita elämässä helpommin, he myös saavat enemmän positiivista huomiota, ystäviä ym. "Rumuudessa" on se hyvä puoli, että silloin ihminen voi ajatella saavuttaneensa jonkin asian omilla ansioillaan, kun taas kauniista ihmisistä helposti ajatellaan, että he saavat asioita ulkoisilla seikoillaan ja että he ovat pinnallisempia ja ehkä jopa vähemmän älykkäitä kuin ns. "rumat". "Rumuudessa" on myös sellainenkin hyvä puoli, että silloin saa usein olla rauhassa, saa myös olla sellainen kuin on. Kauniin pitää usein vähän "yrittää olla", kun ihmiset katsovat ja ihailevat.

Introvertille ihmiselle, joka ei halua olla esillä kauneus voi olla jopa vitsaus. Ihmiset tuijottavat ja se on hirveää. "Rumuus" sen sijaan suojaa.

Lähti vähän hersyilemään, mutta pointtina oli se, että ei se kauneus ole kaikille tavoiteltavaa ja ihanaa ja että "rumuudessakin" on hyvät puolensa.

Se miltä näyttää, on vähän laittautumisestakin kiinni. Oma tyttö ei finneineen niin kauniilta näytä, mutta kun käytiin meikkiopastuksessa, niin ehostettuna näyttää ihan kivalta. Pienenä oli söpömpi, mutta nyt on joku poikamainen vaihe menossa. Toivotaan, että tuosta kuoriutuu vielä kaunis nainen. Ja jos ei kuoriudu, niin onpahan ainakin fiksu, itsevarma ja tasapainoinen, sillä pääsee elämässä jo aika pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kornilta ym. mutta ihminen on niin paljon muutakin kuin ulkonäkönsä. Ulkonäkö monesti hämää ja on taito oppia näkemään sen "läpi". Kauniit ihmiset usein valitettavasti saavat asioita elämässä helpommin, he myös saavat enemmän positiivista huomiota, ystäviä ym. "Rumuudessa" on se hyvä puoli, että silloin ihminen voi ajatella saavuttaneensa jonkin asian omilla ansioillaan, kun taas kauniista ihmisistä helposti ajatellaan, että he saavat asioita ulkoisilla seikoillaan ja että he ovat pinnallisempia ja ehkä jopa vähemmän älykkäitä kuin ns. "rumat". "Rumuudessa" on myös sellainenkin hyvä puoli, että silloin saa usein olla rauhassa, saa myös olla sellainen kuin on. Kauniin pitää usein vähän "yrittää olla", kun ihmiset katsovat ja ihailevat.

Introvertille ihmiselle, joka ei halua olla esillä kauneus voi olla jopa vitsaus. Ihmiset tuijottavat ja se on hirveää. "Rumuus" sen sijaan suojaa.

Lähti vähän hersyilemään, mutta pointtina oli se, että ei se kauneus ole kaikille tavoiteltavaa ja ihanaa ja että "rumuudessakin" on hyvät puolensa.

"Rumuudessa" on varmaan hyvät puolensa, mutta rumuudessa ilman lainausmerkkejä ei.

Niin tai. Kaikesta saa kyllä väkisin etsimällä jotain hyvää, jopa pahimmasta mahdollisesta asiasta, joten tuo sinun sanomasi ei merkitse mitään. Se on vähättelevää ja itse asiassa aika loukkaavaa. Et taida itse olla ruma, varmaan joku tavis (eli sopivan kaunis ollakseen siedettävän näköinen), joka luulee ymmärtänsä rumuudesta jotain.

Kauniithan ne nimenomaan voivat olla enemmän omia itsejään, koska he riittävät joka tapauksessa tarpeeksi hyvin. Erikseen on sitten joku superkauneus, ehkä sinä puhuit sellaisesta kauneudesta, jota ihminen itse yrittää vielä korostaa yrittämällä olla jotain, mutta minä itse tarkoitan kauneudella sellaista riittävää viehättävyyttä, jota suurimmalla osalla on ihan luonnostaan, etenkin naisilla. (Vähän tuntuu hassulta puhua miespuolisista ihmisistä kauniina.)

Vanhempana näen lasteni piirteet ja ulkonäön kyllä realistisesti. Näen heidän kauniit piirteensä, mutta myös ne vähemmän kauniit. Keskityn kuitenkin vanhempana Mielummin niihin kauniisiin piirteisiin, joita jokaisesta löytyy (toisilta vain enemmän ja toisilta vähemmän).

Erityisesti haluan kertoa sille lapselleni, joka kokee ettei hän ole kaunis, että hän on kaunis. Hän tarvitsee sen ääneen sanottuna. Hänellä on hyvä kasvojen luusto, mutta erityisen kauniilta hän näyttää hymyillessään. Tietty hiustyyli sopii hänelle ja ihon, ripsien ja kulmien väritys on ihanteellinen. Vartalo on ihailtava (treenaamisen seurauksena). Ja iho on hyvä. Kyllä siis niitä kauniita ja kehuttavia asioita löytyy. Keskityn Mielummin lapsen hyviin puoliin ja siten lapset näkevät itsensä minun silmissäni kauniina. Siis myös se lapsistani, joka ei saa samoin ulkonäöstään huomiota muilta (osittain ehkä myös vaikeasti tulkittavuutensa ja etäisyytensä vuoksi).