Joulunvietto - isovanhemmat lähtevätkin matkalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien pitää olla aina, ihan aina ja iästä riippumatta, tasapuolinen kaikille lapsilleen. Miksi niitä mukuloita pitää monta hankkia, jos päättääkin rakastaa vain yhtä?

Juhlapuheissa sitten selitellään, että on kyllä monta lasta ja sisarukset on toisilleen rikkaus aikuisuuteen asti.

Ei pidä eikä tarvitse!

Joku lapsi voi tarvita enemmän huomiota, joku kaivata vähemmän, ja kun meidät kaikki kuitenkin yksinäisen vanhuuteen hylätään (voi näistä palstoista päätellä) niin viimeistään kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja/tai perustaneet omat perheet, me isovanhemmat saamme tehdä juuri tasan tarkkaan ihan mitä me itse haluamme ja kenen kanssa haluamme.!!!

Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa rakastamme lapsia tasapuolisesti - kaikkia rakastetaan täysillä! Mutta en silti aio ruveta merkitsemään mihinkään Exceliin kuinka monta tuntia olen ollut lapsi An lasten kanssa puistossa ja milloin kävin lapsi BN vanhimman lapsen jäkispelissä ja milloin ostin sen nuoremmalle lapselle jäätelön ja tikkarin jne jne.

Ei kai kyse ollut tikkarista tai jätskistä. Nämä isovanhemmat oli kutsuttu tyttärenkin luo joka vuosi. He valitsivat veljen joka kerran. Tämä on heille neljäs kerta putkeen, vaikka tällä kertaa tytär lapsineen asuu lähellä, lähempänä kuin veli. Kyllä saa tehdä niinkuin haluaa, tietysti. Silti jonkinlainen balanssi olisi hyvä löytää.

Ymmärrän aloittajaa, koska yhteisiä jouluja ei ilmeisesti ole ollut isovanhempien kanssa, ainakaan useita. Entäs puolison vanhempien luona?

Sitten sitä en ymmärrä lainkaan, että on lapsiperheitä, jotka tunkevat joka joulu isovanhempien tykö ja oman perheen kanssa vietettyjä jouluja ei kerry lapsille muistoksi ainuttakaan? Olen kuullut, että moni mummi ja ukki/pappa haluaisi huokaista edes muutaman joulun ja viettää itse rauhallisen joulun ilman hälinää ja puurtamista.

Itse vietimme muutaman joulun, kun lapset olivat pieniä mummolassa, mutta pääsääntö oli, että omassa kodissa oman perheen kesken.

Sanon minä, että kyllä tää vanhemman rooli on aika raskas. Kyllä ne lapset imettää ja valvoo ja hoitaa. Mutta annas, kun luulet, että ne alkaa olla jo aikuisia ja helpottaa, tulee nämä muut nillitykset.

Mummo ei ottanut lapsia hoitoon kahdeksi viikoksi, saa mädätä kyllä rauhassa vanhainkodissa.

Ei laittanut meille joulua, kun oltiin aateltu, että halutaan lapsille perinteinen joulu mummolassa. Paskaperkeleet varas matkat ulkomaille. Mädätkööt rauhassa vanhainkodissa.

Ja jos sattuu vielä leskeksi jäämään ja alkaa seurustelemaan, alkaa se nillitys, että sehän on jo vanha ihminen, ei se mitään seksiä enää tarvi ja jos se uusi puoliso vie meidän perinnöt. Maatkoot vanhainkodilla rauhassa mätänemässä.

Siis määrääkö aikuiset lapset vanhempiensa elämää kuolemaan asti. Voi herra siunaa ja varjele tätä hommaa.

Minusta tässä keskustelussa on omituista se, että tosi monet sanovat isovanhempien ja veljen perheen luoneen omat perinteet, kun tytär perheineen oli kauempana. On se tietysti ok, mutta mun mielestä on outoa, että tytärtä ja lapsenlapsia ei oteta mukaan uuteen perinteeseen nyt kun he asuvat taas lähellä. Tottakai ihmiset saavat tehdä mitä tykkäävät, mutta onhan jonkunlaiset käytöstavat oltava! Ei kai uusi perinne voi olla se, että tytär ei kuulu enää joulunviettoon? Ei ihme, että tämä maa on täynnä yksinäisiä ihmisiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien pitää olla aina, ihan aina ja iästä riippumatta, tasapuolinen kaikille lapsilleen. Miksi niitä mukuloita pitää monta hankkia, jos päättääkin rakastaa vain yhtä?

Juhlapuheissa sitten selitellään, että on kyllä monta lasta ja sisarukset on toisilleen rikkaus aikuisuuteen asti.

Ei pidä eikä tarvitse!

Joku lapsi voi tarvita enemmän huomiota, joku kaivata vähemmän, ja kun meidät kaikki kuitenkin yksinäisen vanhuuteen hylätään (voi näistä palstoista päätellä) niin viimeistään kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja/tai perustaneet omat perheet, me isovanhemmat saamme tehdä juuri tasan tarkkaan ihan mitä me itse haluamme ja kenen kanssa haluamme.!!!

Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa rakastamme lapsia tasapuolisesti - kaikkia rakastetaan täysillä! Mutta en silti aio ruveta merkitsemään mihinkään Exceliin kuinka monta tuntia olen ollut lapsi An lasten kanssa puistossa ja milloin kävin lapsi BN vanhimman lapsen jäkispelissä ja milloin ostin sen nuoremmalle lapselle jäätelön ja tikkarin jne jne.

Ei kai kyse ollut tikkarista tai jätskistä. Nämä isovanhemmat oli kutsuttu tyttärenkin luo joka vuosi. He valitsivat veljen joka kerran. Tämä on heille neljäs kerta putkeen, vaikka tällä kertaa tytär lapsineen asuu lähellä, lähempänä kuin veli. Kyllä saa tehdä niinkuin haluaa, tietysti. Silti jonkinlainen balanssi olisi hyvä löytää.

Tasapuolisuus on minustakin hyvä asia, mutta ajattelen sen käytännön toteuttamisen toisin. Tasapuolisuutta ei ole varmistaa, että jokainen lapsi saa lapsuutensa aikana yhtä monta tikkaria. Se ei ole myöskään sitä, että jokainen lapsi saa elämäni aikana yhtä monta joulua minun kanssani. Eikä se ole sitä, että jokaisen lapsen perhe saisi samalla summalla joululahjoja riippumatta siitä, onko perheessä 0, 1, 2 vai kenties 7 lasta. Tasapuolisuus ei ole sitäkään, että avustaa taloudellisesti hyväpalkkaisessa työssä käyvää lastaan yhtä paljon kuin työtöntä lastaan.  Ei edes sitä, että auttaa omia lapsiaan lastenhoidossa täsmälleen yhtä paljon. Tasapuolisuus on kokonaisuus, joka syntyy monista eri asioista. Työtöntä lastaan voi tukea taloudellisesti ja vastaavasti työssäkäyvää lastaan enemmän lastenhoidossa. Jouluja voi viettää enemmän toisen lapsen perheen kanssa ja vastaavasti ostaa toiselle perheelle suuremmalla summalla joululahjoja. Tai ihan miten nyt itselle parhaiten sopii. Ei kannata edes opettaa lapsiaan siihen, että kaikki pitää mennä aina tasan. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän aloittajaa, koska yhteisiä jouluja ei ilmeisesti ole ollut isovanhempien kanssa, ainakaan useita. Entäs puolison vanhempien luona?

Sitten sitä en ymmärrä lainkaan, että on lapsiperheitä, jotka tunkevat joka joulu isovanhempien tykö ja oman perheen kanssa vietettyjä jouluja ei kerry lapsille muistoksi ainuttakaan? Olen kuullut, että moni mummi ja ukki/pappa haluaisi huokaista edes muutaman joulun ja viettää itse rauhallisen joulun ilman hälinää ja puurtamista.

Itse vietimme muutaman joulun, kun lapset olivat pieniä mummolassa, mutta pääsääntö oli, että omassa kodissa oman perheen kesken.

Aloittaja sanoi, että lapset eivät ole olleet isovanhempien kanssa yhtään joulua. Olivat ennen lapsia olleet joustavasti kaikkien luona. Heille taitaa tulla traditioksi olla vain oman perheen kanssa. Toivottavasti isovanhemmat muistavat tämän, koska veli asuu ulkomailla ja laitoksessa voi aikanaan tulla yksinäisiä jouluja.

Vierailija kirjoitti:

Sanon heti alkuun - vanhemmillani on oikeus viettää joulu ihan niinkuin he itse haluavat. Siitä huolimatta juuri nyt jostain syystä minusta tuntuu kurjalta.

Olen asunut perheeni kanssa ulkomailla viime vuodet ja pienet lapsemme eivät ole koskaan viettäneet joulua täällä Suomessa isomvanhempien kanssa. Muutimme takaisin Suomeen keväällä ja olen kyllä toivonut, että tavalla tai toisella he olisivat osa jouluamme nyt kun täällä asutaan.

Veljeni asuu myös ulkomailla (paljon lähempänä Suomea kuin missä me asuimme). Vanhempani ovat joka joulu käyneet heillä joulunvietossa siitä lähtien, kun veli uuteen maahan muutti perheineen (vähän meidän ulkomaillemuuttomme jälkeen). Yhtäkään joulua he eivät ole viettäneet mediän lastemme kanssa, koska asuimme nin kaukana.

Nyt sitten kysyin vanhemmiltani, mitkä heidän joulusuunnitelmansa ovat. Äitini ilmoitti heidän jo ostaneen lentoliput veljen perheen luokse, joten he lähtevät pari päivää ennen aattoa ja palaavat joulun jälkeen.

Minua kirpaisee. Olisin toivonut, että olisimme yhdessä voineet sopia jotain joulunvietosta niin, että omatkin lapset olisivat vihdoin kokeneet edes jotain joulusta isovanhempien kanssa. Vaikka siis ymmärrän, että he ovat täysin vapaita menemään ja tulemaan miten haluavat.

Mitä ajattelette tästä?

Minulla sama tilanne, mutta vielä kipeämpi. Olen menettänyt isäni nuorena  ja äitini on oman maassapoissaoloaikanani kehittänyt ''perinteen'' viettää vain veljeni perheen parissa KAIKKI joulut. Aluksi minuakin toki kysyttiin mukaan, mutta kun tuli tunne - että on vain heidän joulunäytelmää todistamassa ilman omia perinteitä, luovuin siitä ''tekojoulutunnelmasta'', jolla ei ollut mitään tekoa omien joulumuistojeni kanssa.  Toki hyvin kirpeä sukuunaitu ihminen antoi muutenkin pisteliäin kommentoin usein ymmärtää, etten ole edes kovin tervetullut. Oikeastan iloitsi ajatuksesta minulle kerran ääneen; sinä saat jäädä yksin. Voitteko kuvitella.

Äitini on täysin veljen perheen (tai lhinnä poikansa) vietävissä. Minulta ei ole kertaakaan kysynyt, josko minä haluaisin viettää rauhallisen joulun kotona ilman veljen perheen hässäkkää. Syödä yhdessä, mennä joulukirkkoon tms. Mutta ilmeisesti näin, kun menettää oman isänsä varhain, se peruskoti ja perusturvakin samalla järkkyy - ja leski on vietävissä sinne, missä eniten ''tarjoillaan'' matkoja ja sun muuta viihdykettä. Toista lasta ei tarvitse huomioida, kuin ehkä pienillä rahapanoilla - ei lahjan lahjaa - paitsi joku tyypillinen Hyvää joulua - onpa paljon lunta - ei koskaan edes soittoa: Haluaisitko tulla viettämään joulua. Näin se on lapset, kun oman isän menettää, perheestä katoaa samalla sielu. Se henki, joka otti huomioon KOKO perheen, ei vain toispuolista (varsinkaan sitä kaksinkesken sadistista ja äärimmäisen ilkeää sisarusta).

Monenlaista joulua.

Eli ensin vanhemmat viettävät joulut pojan luona koska tyttären perhe on liian kaukana. Ja sitten vietetään joulu pojan luona koska tyttären perhe on niin lähellä. Ja av-mammojen mielestä tämä on ihan ok käytöstä ja lasten tasapuolinen kohtelu on huuhaata koska on kivempaa valita se suosikkilapsi joka tietenkin "tarvitsee" enemmän kaikkea. Hienoa, todellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien pitää olla aina, ihan aina ja iästä riippumatta, tasapuolinen kaikille lapsilleen. Miksi niitä mukuloita pitää monta hankkia, jos päättääkin rakastaa vain yhtä?

Juhlapuheissa sitten selitellään, että on kyllä monta lasta ja sisarukset on toisilleen rikkaus aikuisuuteen asti.

Ei pidä eikä tarvitse!

Joku lapsi voi tarvita enemmän huomiota, joku kaivata vähemmän, ja kun meidät kaikki kuitenkin yksinäisen vanhuuteen hylätään (voi näistä palstoista päätellä) niin viimeistään kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja/tai perustaneet omat perheet, me isovanhemmat saamme tehdä juuri tasan tarkkaan ihan mitä me itse haluamme ja kenen kanssa haluamme.!!!

Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa rakastamme lapsia tasapuolisesti - kaikkia rakastetaan täysillä! Mutta en silti aio ruveta merkitsemään mihinkään Exceliin kuinka monta tuntia olen ollut lapsi An lasten kanssa puistossa ja milloin kävin lapsi BN vanhimman lapsen jäkispelissä ja milloin ostin sen nuoremmalle lapselle jäätelön ja tikkarin jne jne.

Ei kai kyse ollut tikkarista tai jätskistä. Nämä isovanhemmat oli kutsuttu tyttärenkin luo joka vuosi. He valitsivat veljen joka kerran. Tämä on heille neljäs kerta putkeen, vaikka tällä kertaa tytär lapsineen asuu lähellä, lähempänä kuin veli. Kyllä saa tehdä niinkuin haluaa, tietysti. Silti jonkinlainen balanssi olisi hyvä löytää.

Tasapuolisuus on minustakin hyvä asia, mutta ajattelen sen käytännön toteuttamisen toisin. Tasapuolisuutta ei ole varmistaa, että jokainen lapsi saa lapsuutensa aikana yhtä monta tikkaria. Se ei ole myöskään sitä, että jokainen lapsi saa elämäni aikana yhtä monta joulua minun kanssani. Eikä se ole sitä, että jokaisen lapsen perhe saisi samalla summalla joululahjoja riippumatta siitä, onko perheessä 0, 1, 2 vai kenties 7 lasta. Tasapuolisuus ei ole sitäkään, että avustaa taloudellisesti hyväpalkkaisessa työssä käyvää lastaan yhtä paljon kuin työtöntä lastaan.  Ei edes sitä, että auttaa omia lapsiaan lastenhoidossa täsmälleen yhtä paljon. Tasapuolisuus on kokonaisuus, joka syntyy monista eri asioista. Työtöntä lastaan voi tukea taloudellisesti ja vastaavasti työssäkäyvää lastaan enemmän lastenhoidossa. Jouluja voi viettää enemmän toisen lapsen perheen kanssa ja vastaavasti ostaa toiselle perheelle suuremmalla summalla joululahjoja. Tai ihan miten nyt itselle parhaiten sopii. Ei kannata edes opettaa lapsiaan siihen, että kaikki pitää mennä aina tasan. 

No tässä keississä ei todella ole menneet nallekarkit tasan...

Vierailija kirjoitti:

Eli ensin vanhemmat viettävät joulut pojan luona koska tyttären perhe on liian kaukana. Ja sitten vietetään joulu pojan luona koska tyttären perhe on niin lähellä. Ja av-mammojen mielestä tämä on ihan ok käytöstä ja lasten tasapuolinen kohtelu on huuhaata koska on kivempaa valita se suosikkilapsi joka tietenkin "tarvitsee" enemmän kaikkea. Hienoa, todellakin.

Komppaan tätä! Ja kaikki sovitaan tyttären selän takana, mutta sekin on tyttären vika, mitäs ei kysynyt ajoissa, lällällää, veli ehti ensin! Tyhmä tytär!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän aloittajaa, koska yhteisiä jouluja ei ilmeisesti ole ollut isovanhempien kanssa, ainakaan useita. Entäs puolison vanhempien luona?

Sitten sitä en ymmärrä lainkaan, että on lapsiperheitä, jotka tunkevat joka joulu isovanhempien tykö ja oman perheen kanssa vietettyjä jouluja ei kerry lapsille muistoksi ainuttakaan? Olen kuullut, että moni mummi ja ukki/pappa haluaisi huokaista edes muutaman joulun ja viettää itse rauhallisen joulun ilman hälinää ja puurtamista.

Itse vietimme muutaman joulun, kun lapset olivat pieniä mummolassa, mutta pääsääntö oli, että omassa kodissa oman perheen kesken.

Aloittaja sanoi, että lapset eivät ole olleet isovanhempien kanssa yhtään joulua. Olivat ennen lapsia olleet joustavasti kaikkien luona. Heille taitaa tulla traditioksi olla vain oman perheen kanssa. Toivottavasti isovanhemmat muistavat tämän, koska veli asuu ulkomailla ja laitoksessa voi aikanaan tulla yksinäisiä jouluja.

Typerää uhkailua. Kaikki eivät joudu koskaan laitokseen vaan ehtivät kuolla sitä ennen. Kaikilla ei myöskään käy laitoksessa vieraita, vaikka olisivat olleet miten empaattisia, auttavaisia ja lapsiaan kohtaan tasapuolisia tahansa. Kas kun se oma lapsi voi olla siinä vaiheessa jo lähes yhtä raihnainen kuin vanhempansa tai asua jälleen ihan toisella puolella maata tai maapalloa. Tai on jo muuta sukua niin paljon, ettei vaippaan pissaava ja muistisairautensa vuoksi hävyttömyyksiä suustaan suoltava mummo tai pappa ole muutenkaan tervetullut yhteiseen jouluun. 

Mulla on tytär maapallon toisella puolella enkä todellakaan odota, että aikanaan hän lentäisi jouluksi Suomeen vain viettääkseni kanssani muutaman tunnin siinä laitoksessa, missä silloin olen. Kaikki, mitä nyt teen aikuisten lasteni hyväksi, teen ilman oletusta, että he jäisivät mulle millään tavalla avustani kiitollisuudenvelkaan. Teen sen siksi, että haluan, enkä siksi, että jouluisin kävisi joku mua laitoksessa katsomassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien pitää olla aina, ihan aina ja iästä riippumatta, tasapuolinen kaikille lapsilleen. Miksi niitä mukuloita pitää monta hankkia, jos päättääkin rakastaa vain yhtä?

Juhlapuheissa sitten selitellään, että on kyllä monta lasta ja sisarukset on toisilleen rikkaus aikuisuuteen asti.

Ei pidä eikä tarvitse!

Joku lapsi voi tarvita enemmän huomiota, joku kaivata vähemmän, ja kun meidät kaikki kuitenkin yksinäisen vanhuuteen hylätään (voi näistä palstoista päätellä) niin viimeistään kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja/tai perustaneet omat perheet, me isovanhemmat saamme tehdä juuri tasan tarkkaan ihan mitä me itse haluamme ja kenen kanssa haluamme.!!!

Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa rakastamme lapsia tasapuolisesti - kaikkia rakastetaan täysillä! Mutta en silti aio ruveta merkitsemään mihinkään Exceliin kuinka monta tuntia olen ollut lapsi An lasten kanssa puistossa ja milloin kävin lapsi BN vanhimman lapsen jäkispelissä ja milloin ostin sen nuoremmalle lapselle jäätelön ja tikkarin jne jne.

Ei kai kyse ollut tikkarista tai jätskistä. Nämä isovanhemmat oli kutsuttu tyttärenkin luo joka vuosi. He valitsivat veljen joka kerran. Tämä on heille neljäs kerta putkeen, vaikka tällä kertaa tytär lapsineen asuu lähellä, lähempänä kuin veli. Kyllä saa tehdä niinkuin haluaa, tietysti. Silti jonkinlainen balanssi olisi hyvä löytää.

Tasapuolisuus on minustakin hyvä asia, mutta ajattelen sen käytännön toteuttamisen toisin. Tasapuolisuutta ei ole varmistaa, että jokainen lapsi saa lapsuutensa aikana yhtä monta tikkaria. Se ei ole myöskään sitä, että jokainen lapsi saa elämäni aikana yhtä monta joulua minun kanssani. Eikä se ole sitä, että jokaisen lapsen perhe saisi samalla summalla joululahjoja riippumatta siitä, onko perheessä 0, 1, 2 vai kenties 7 lasta. Tasapuolisuus ei ole sitäkään, että avustaa taloudellisesti hyväpalkkaisessa työssä käyvää lastaan yhtä paljon kuin työtöntä lastaan.  Ei edes sitä, että auttaa omia lapsiaan lastenhoidossa täsmälleen yhtä paljon. Tasapuolisuus on kokonaisuus, joka syntyy monista eri asioista. Työtöntä lastaan voi tukea taloudellisesti ja vastaavasti työssäkäyvää lastaan enemmän lastenhoidossa. Jouluja voi viettää enemmän toisen lapsen perheen kanssa ja vastaavasti ostaa toiselle perheelle suuremmalla summalla joululahjoja. Tai ihan miten nyt itselle parhaiten sopii. Ei kannata edes opettaa lapsiaan siihen, että kaikki pitää mennä aina tasan. 

No tässä keississä ei todella ole menneet nallekarkit tasan...

Ei niin. Ap on ollut kokonaista kolme joulua ilman isiä ja äitiä ja nyt on tulossa neljäs joulu. Tämähän onkin varmaan viimeinen joulu ap:n elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Eli ensin vanhemmat viettävät joulut pojan luona koska tyttären perhe on liian kaukana. Ja sitten vietetään joulu pojan luona koska tyttären perhe on niin lähellä. Ja av-mammojen mielestä tämä on ihan ok käytöstä ja lasten tasapuolinen kohtelu on huuhaata koska on kivempaa valita se suosikkilapsi joka tietenkin "tarvitsee" enemmän kaikkea. Hienoa, todellakin.

äidit ja ainakin leskiäidit valitsevat kovin usein poikansa elämän tukemisen tyttäriensä sijaan. tekevät pojastaan ikäänkuin kakkosmiehen jatkeen. tytär vain muistuttaa ikävästi menetetystä nuoruudesta tjs.

lukekaa vaikka lumikki ja tuhkimosadut uudestaan. kaikissa näissä saduissa tyttäret ovat menettäneet isänsä ja heidät on senjälkeen täysin pyritty sivuuttamaan uuden (tai vaikkapa ihan oikean äidin todellisuudessa) isän kuoleman jälkeen. jopa sabotoimaan heidän elämäänsä. ei nämä sadut tyhjästä ole syntyneet. äidit loukkaavat tyttäriään verisesti näiden isien kuoleman jälkeen, kun eivät ole näkemässä. ja pojillehan tämä ohituskaista sopii vallan mainiosti. usein jopa tehden tyttäristä syntipukkeja milloin mihinkin. sopii molempien agendaan ja perintöjen ennaltajärjestelyyn vain poikaa palvelemaan ja leskiäitiä muutenkin enemmän huomioiden. tytär ei saa vaatia mitään, siitä pitävät korppikotkat huolen tai muutoin alkaa nimittely.

Ekan vastaajan kanssa samaa mieltä, ovat vaan niin tottuneet siihen että ovat siellä sun veljen luona joulun. Ja toisaalta, jos sinä olet vaan "toivonut" etkä lausunut ääneen ajatusta yhteisestä joulusta, niin onhan se omaakin mokaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun esikoinen muutti yhteen avopuolisonsa kanssa niin sanoin, että ryhtykää tekemään omaa jouluanne, älkää kuvitelko, että on pakko elää meidän joulumme mukaan. Saman sanoin seuraavallekin lapselle ja hyvin ovat oppineet, että joulu saa olla ihan oma. Minä en ruikuta, että tulkaa jouluksi eikä miniä ehdota, että järjestä nyyttikestijoulu, että hän saa levätä.

En jaksaisi sitä, että aikuiset lapset arvottaisi vanhempien rakkautta sen mukaan, kenen pillin mukaan hypitään jouluna.

Varmaan olet sanonut tuon ihan hyvää tarkoittaen ja sovittelevaan sävyyn. Minä olen taas sanonut kaikille lapsilleni, että he ovat aina tervetulleita meille viettämään joulua niin kauan kuin mutsissa ja faijassa henki pihisee, koska se on meistä mukavaa.  En vaadi enkä syyllistä, jos suunnitelmat ovat toisenlaiset, mutta kutsu on aina voimassa.  Ja jos äiti tai anoppi sanoisi minulle, että ryhtykää tekemään oma joulunne, tulkitsisin sen niin, että emme ole tervetulleita vaan rasite. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien pitää olla aina, ihan aina ja iästä riippumatta, tasapuolinen kaikille lapsilleen. Miksi niitä mukuloita pitää monta hankkia, jos päättääkin rakastaa vain yhtä?

Juhlapuheissa sitten selitellään, että on kyllä monta lasta ja sisarukset on toisilleen rikkaus aikuisuuteen asti.

Ei pidä eikä tarvitse!

Joku lapsi voi tarvita enemmän huomiota, joku kaivata vähemmän, ja kun meidät kaikki kuitenkin yksinäisen vanhuuteen hylätään (voi näistä palstoista päätellä) niin viimeistään kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja/tai perustaneet omat perheet, me isovanhemmat saamme tehdä juuri tasan tarkkaan ihan mitä me itse haluamme ja kenen kanssa haluamme.!!!

Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa rakastamme lapsia tasapuolisesti - kaikkia rakastetaan täysillä! Mutta en silti aio ruveta merkitsemään mihinkään Exceliin kuinka monta tuntia olen ollut lapsi An lasten kanssa puistossa ja milloin kävin lapsi BN vanhimman lapsen jäkispelissä ja milloin ostin sen nuoremmalle lapselle jäätelön ja tikkarin jne jne.

Ei kai kyse ollut tikkarista tai jätskistä. Nämä isovanhemmat oli kutsuttu tyttärenkin luo joka vuosi. He valitsivat veljen joka kerran. Tämä on heille neljäs kerta putkeen, vaikka tällä kertaa tytär lapsineen asuu lähellä, lähempänä kuin veli. Kyllä saa tehdä niinkuin haluaa, tietysti. Silti jonkinlainen balanssi olisi hyvä löytää.

Tasapuolisuus on minustakin hyvä asia, mutta ajattelen sen käytännön toteuttamisen toisin. Tasapuolisuutta ei ole varmistaa, että jokainen lapsi saa lapsuutensa aikana yhtä monta tikkaria. Se ei ole myöskään sitä, että jokainen lapsi saa elämäni aikana yhtä monta joulua minun kanssani. Eikä se ole sitä, että jokaisen lapsen perhe saisi samalla summalla joululahjoja riippumatta siitä, onko perheessä 0, 1, 2 vai kenties 7 lasta. Tasapuolisuus ei ole sitäkään, että avustaa taloudellisesti hyväpalkkaisessa työssä käyvää lastaan yhtä paljon kuin työtöntä lastaan.  Ei edes sitä, että auttaa omia lapsiaan lastenhoidossa täsmälleen yhtä paljon. Tasapuolisuus on kokonaisuus, joka syntyy monista eri asioista. Työtöntä lastaan voi tukea taloudellisesti ja vastaavasti työssäkäyvää lastaan enemmän lastenhoidossa. Jouluja voi viettää enemmän toisen lapsen perheen kanssa ja vastaavasti ostaa toiselle perheelle suuremmalla summalla joululahjoja. Tai ihan miten nyt itselle parhaiten sopii. Ei kannata edes opettaa lapsiaan siihen, että kaikki pitää mennä aina tasan. 

No tässä keississä ei todella ole menneet nallekarkit tasan...

Ei niin. Ap on ollut kokonaista kolme joulua ilman isiä ja äitiä ja nyt on tulossa neljäs joulu. Tämähän onkin varmaan viimeinen joulu ap:n elämässä?

Ehkä ei ap:n elämässä, mutta hänen eläkeläisvanhempiensa elämässä hyvinkin.

Meillä murkut asuu vielä kotona. Mutta jouluista on ollut jo sen verran puhe, että olen sanonut niille, että saavat viettää sellaisen joulun kun haluavat. Ovat nähneet sen, kuinka välikädessä olen ollut joulujen kanssa, koska miehen vanhemmat ja minun vanhemmat ovat syyllistäneet, kun ei olla siellä ja täällä joka joulu. Minua on syyllistetty, kun en ole aina jaksanut tehdä joulua kummankin suvulle sitten meille. Jos ollaan menty jonkun luo, niin sitten on sisko syyllistänyt, että miksi sinä menit, kun hän ei tänä vuonna päässyt.

Olen niiiiiin kyllästynyt jouluihin. Joten omat lapset saavat tehdä mitä tahansa. Saattaa se kyllä olla niinkin, että tulemme miehen kanssa aina lähtemään kahdestaan joulua viettämään jonnekin piilopirtillekkin. Mutta jos tämä syyllistäminen jatkuisi lastenkin puolesta, että miksi menitte siskon luo, ettekä meille. Miksi ette laittaneet meille joulua. Miksi veli sai tulla tänä vuonna, kun me emme päässeet, ei sekään olisi saanut tulla. Kohta alkaa vihaamaan koko joulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun esikoinen muutti yhteen avopuolisonsa kanssa niin sanoin, että ryhtykää tekemään omaa jouluanne, älkää kuvitelko, että on pakko elää meidän joulumme mukaan. Saman sanoin seuraavallekin lapselle ja hyvin ovat oppineet, että joulu saa olla ihan oma. Minä en ruikuta, että tulkaa jouluksi eikä miniä ehdota, että järjestä nyyttikestijoulu, että hän saa levätä.

En jaksaisi sitä, että aikuiset lapset arvottaisi vanhempien rakkautta sen mukaan, kenen pillin mukaan hypitään jouluna.

Varmaan olet sanonut tuon ihan hyvää tarkoittaen ja sovittelevaan sävyyn. Minä olen taas sanonut kaikille lapsilleni, että he ovat aina tervetulleita meille viettämään joulua niin kauan kuin mutsissa ja faijassa henki pihisee, koska se on meistä mukavaa.  En vaadi enkä syyllistä, jos suunnitelmat ovat toisenlaiset, mutta kutsu on aina voimassa.  Ja jos äiti tai anoppi sanoisi minulle, että ryhtykää tekemään oma joulunne, tulkitsisin sen niin, että emme ole tervetulleita vaan rasite. 

Eli äitisi tai anoppisi ei uskalla lähteä valmiiseen joulupöytään ulkomaille tai vaikka hotelliin, koska heidän pitää olla varalla kotona järjestämässä joulua, koska sinä loukkaantuisit ja kokisit olevasi rasite, jos he eivät olisi siellä varalla, jos sittenkin haluaisit joulun viettää jomman kumman tykönä.

Muutatte jonnekin hevon kuuseen ja takaisin tullessa ajattelette, että kaikki muut nuuttavat vuosia tekemänsä perinteet? Ei ja ei. Se on se perhe joka päättää lähisuvustaan irrota ja muuttaa kauas, poistua heidän arjesta ja useimmista juhlistakin, joka joustaa.

En voisi koskaan muuttaa ulkomaille, ellen voisi edelleen osallistua joka vuosi juhliin sinne missä muutkin ovat. En voisi kuvitellakkaan asuvani 5 vuotta muualla ja pölähtää vanhempieni luokse, kuin välimatkaa ja harvoja tapaamisia ei koskaan olisi ollutkaan ja laittaa heidän perinteitään uusiksi.

Tämä juuri on paluumuuttajien ongelma. Ei ymmärretä, että se välimatka todella tekee tehtävänsä, eikä silloin enää kuuluta toisten arkeen, jos Suomessa käydään 1-2 kertaa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun esikoinen muutti yhteen avopuolisonsa kanssa niin sanoin, että ryhtykää tekemään omaa jouluanne, älkää kuvitelko, että on pakko elää meidän joulumme mukaan. Saman sanoin seuraavallekin lapselle ja hyvin ovat oppineet, että joulu saa olla ihan oma. Minä en ruikuta, että tulkaa jouluksi eikä miniä ehdota, että järjestä nyyttikestijoulu, että hän saa levätä.

En jaksaisi sitä, että aikuiset lapset arvottaisi vanhempien rakkautta sen mukaan, kenen pillin mukaan hypitään jouluna.

Varmaan olet sanonut tuon ihan hyvää tarkoittaen ja sovittelevaan sävyyn. Minä olen taas sanonut kaikille lapsilleni, että he ovat aina tervetulleita meille viettämään joulua niin kauan kuin mutsissa ja faijassa henki pihisee, koska se on meistä mukavaa.  En vaadi enkä syyllistä, jos suunnitelmat ovat toisenlaiset, mutta kutsu on aina voimassa.  Ja jos äiti tai anoppi sanoisi minulle, että ryhtykää tekemään oma joulunne, tulkitsisin sen niin, että emme ole tervetulleita vaan rasite. 

Eli äitisi tai anoppisi ei uskalla lähteä valmiiseen joulupöytään ulkomaille tai vaikka hotelliin, koska heidän pitää olla varalla kotona järjestämässä joulua, koska sinä loukkaantuisit ja kokisit olevasi rasite, jos he eivät olisi siellä varalla, jos sittenkin haluaisit joulun viettää jomman kumman tykönä.

Yleisestä asennoitumisestahan tuossa puhuttiin!  "Ryhtykää tekemään omaa jouluanne" = älkää laskeko sen varaan, että me tehdään joulu toisille.