Joulunvietto - isovanhemmat lähtevätkin matkalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, selvästi olet pahoittanut mielesi sukulaistesi käytöksestä ja ehkä haluaisit tietää, miksi näin kävi. Voiko olla, että vanhempasi ja veljesi perheineen eivät halua viettää pitkiä aikoja miehesi tai lastesi kanssa? Jos heidän käytöksensä häiritsee, mutta jos asioista ei ole tapana puhua kovin suoraan suvussanne, niin kukaan ei sano mitään?

Ymmärrän tunteesi tässä tilanteessa, ja toivottavasti pääset niiden yli ja onnistut luomaan perheesi kanssa mukavan joulun.

Haluaisin ainoastaan tietää, miksi kukaan ei puhunut mitään oma-aloitteisesti, kun lippuja varattiin. En ole tunkemassa kylään, vaan salamyhkäisyys loukkaa. Olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä kesäisin täällä Suomessa, ja se on ollut ihanaa! Mieheni ei ole myöskään ongelma, eikä lapset. Me ollaan tavallisia, mukavia ihmisiä, eikä mitään hankausta ole koskaan ollut.

kiitos mukavasta kommentistasi muutoin! Pääsen asian yli, koska on myös pakko: minun perheeni ansaitsee iloisen äidin ja ihanan joulun. Ja, kuten joku viisaasti sanoi aiemmin: tähän asiaan sisältyy vanhempieni puolelta niin paljon huonoa omatuntoa ja ehkä häpeää siitä, miten homma hoidettiin, että kohtaan paskamyrskyn jos alan avautua. Paras rangaistus kurjasta kohtelusta on _aina_ hoitaa oma osuus mallikkaasti ja kohdella muita hyvin. Silloin he joutuvat itse kohtaamaan huonon omatunnon ja käsittelemään sen. En aio sanoa mitään. Kokoilen itseni ja järjestän tunnelmalliset pikkujoulut lasteni takia. Ap

Haluaisit tietää syyn, mutta et halua kuitenkaan kysyä niiltä, jotka syyn tietävät. 

Kyllä, miten nämä edellisen valossa sulkevat toisensa pois? Haluan tietää syyn. En halua kysyä, koska silloin shit may fit the fan. Ap.

Sulkevat siten, että syyn selvittämiseksi sinun pitäisi asiaa kysyä. Et voi saada vastausta, jos et kysy. Vähän sama kuin minä haluaisin palkan, mutta en aikoisi käydä töissä. Joko on käytävä töissä tai luovuttava halusta saada palkkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhempasi ovat jo vuosia viettäneet joukun veljesi perheen luona, miksi tapa olisi tänä vuonna muuttunut? Mistä he tietävät teidän joulusuunnitelmat, kun ette ole kertaakaan lasten aikana heidän kanssa viettäneet joulua? Ostakaa lentoliput ja varatkaa hotelli veljesi kaupungista, menkää tekin viettämään joulua sinne. Ei veljesi välttämättä tajua sinua kutsua, kun on viettänyt joulut aina samalla tavalla ja mistä hän oikeastaan tietää edes, että olet kiinnostunut joulunvietosta?

Vuosia? Kolme viime vuotta. He olisivat voineet kysyä suunnitelmia koska vaan, mutta ei se kiinnostanut. Kolme vuotta sitten, kaikki joulut, olimme aina tavalla tai toisella yhdessä. Ei veli ole elänyt ulkomailla kuin se kolme vuotta. Nyt emme enää ole osa heidän jouluaan, syystä jota en tajua. Ap.

Kyllä kolmekin vuotta on jo kohtalaisen pitkä aika ja ymmärrän jos vanhempasi pitävät tuota ulkomaille menoa perinteenä. Ihan kiva get-away varmasti heillekin pimeimpään aikaan ja Euroopassahan on ihania joulukaupunkeja ja -perinteitä. Kehottaisin hyvissä ajoin puheeksi tuon että voitaisiinko seuraava joulu koko porukalla.

Kyllä minäkin ymmärrän. Olisi vaan ollut kivaa, jos he olisivat asian rauhassa ja rehellisesti minulle kertoneet. Tämä salailu tuntuu niin kurjalta, että oikeasti mietin, jaksanko alkaa puhua ensi vuonna mistään. Pitäkööt kolme vuotta täyttävät perinteensä. Ap

Turha uhriutua. Tuskin tuossa on mistään salailusta kyse. Te olette viettäneet edelliset joulunne omaan tyyliin ja muodostaneet omat perinteenne, joten ehkä isovanhemmat vain ajatteli että te jatkatte omilla kuvioillanne. Puhumalla näistä asioista selviäisi, joten jos et halua avata suutasi niin sitten on turha valittaakaan.

Fakta on kuitenkin se että asia ei selviä ellet ota sitä reilusti ja asiallisesti puheeksi. Kyllähän läheisille ihmisille pitää voida puhua avoimesti. Ilman syyttelyä mutta suoraan ja rehellisesti. Miksi et voisi sanoa vanhemmillesi että toivoitte yhteistä joulua mutta ei se nyt enää onnistukaan kun muut ovat tehneet omat suunnitelmansa ilman teitä. Voit myös sanoa että toivotte joulua yhdessä tulevana vuonna. Edellyttäen toki että ette lähde ulkomaille uudelleen?

Vierailija kirjoitti:

Fakta on kuitenkin se että asia ei selviä ellet ota sitä reilusti ja asiallisesti puheeksi. Kyllähän läheisille ihmisille pitää voida puhua avoimesti. Ilman syyttelyä mutta suoraan ja rehellisesti. Miksi et voisi sanoa vanhemmillesi että toivoitte yhteistä joulua mutta ei se nyt enää onnistukaan kun muut ovat tehneet omat suunnitelmansa ilman teitä. Voit myös sanoa että toivotte joulua yhdessä tulevana vuonna. Edellyttäen toki että ette lähde ulkomaille uudelleen?

Varmaan ap voi kysyä. Mutta minusta on melkoisen outoa että asiasta ei ole puhuttu, ja ap:n äiti ilmoittaa siitä sähköpostin sivulauseessa. Kertoo mielestäni siitä, että ei kovin avoimet välit ole tyttäreensä. Ja mahdollisesti on huono omatunto asiasta, eikä halua sen vuoksi kasvokkain siitä puhua. Ja ainakin oma kokemukseni on, että kun joku tietää tekevänsä väärin, mutta ei halua sitä tunnustaa tai myöntää edes itselleen, niin sitten saattaa tosiaan tulla sellainen ylimitoitettu puolustusreaktio. Vaikka ihan sievästi asiasta kysyisikin. Että en suosittele ap:tä ottamaan asiaa esille, ainakaan ennen kuin ap on itse sinut asian kanssa. Itse en voisi kuvitellakaan että oma äitini ilmottaisi tuollaisen asian sähköpostitse. Melkoisen kylmää touhua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhempasi ovat jo vuosia viettäneet joukun veljesi perheen luona, miksi tapa olisi tänä vuonna muuttunut? Mistä he tietävät teidän joulusuunnitelmat, kun ette ole kertaakaan lasten aikana heidän kanssa viettäneet joulua? Ostakaa lentoliput ja varatkaa hotelli veljesi kaupungista, menkää tekin viettämään joulua sinne. Ei veljesi välttämättä tajua sinua kutsua, kun on viettänyt joulut aina samalla tavalla ja mistä hän oikeastaan tietää edes, että olet kiinnostunut joulunvietosta?

Vuosia? Kolme viime vuotta. He olisivat voineet kysyä suunnitelmia koska vaan, mutta ei se kiinnostanut. Kolme vuotta sitten, kaikki joulut, olimme aina tavalla tai toisella yhdessä. Ei veli ole elänyt ulkomailla kuin se kolme vuotta. Nyt emme enää ole osa heidän jouluaan, syystä jota en tajua. Ap.

Kyllä kolmekin vuotta on jo kohtalaisen pitkä aika ja ymmärrän jos vanhempasi pitävät tuota ulkomaille menoa perinteenä. Ihan kiva get-away varmasti heillekin pimeimpään aikaan ja Euroopassahan on ihania joulukaupunkeja ja -perinteitä. Kehottaisin hyvissä ajoin puheeksi tuon että voitaisiinko seuraava joulu koko porukalla.

Kyllä minäkin ymmärrän. Olisi vaan ollut kivaa, jos he olisivat asian rauhassa ja rehellisesti minulle kertoneet. Tämä salailu tuntuu niin kurjalta, että oikeasti mietin, jaksanko alkaa puhua ensi vuonna mistään. Pitäkööt kolme vuotta täyttävät perinteensä. Ap

En tiedä millaiset välit teillä on, mutta minä kyllä puhuisin asiasta äitisi kanssa. Siis ehkä nyt tämän joulu jälkeen, ettei tule enempää säätöä. Mutta siis kertoisin ajatuksistani ja tunteistani ja kysyisin suoraan että onko heillä aikeissa käydä veljen luona joka joulu tästä iäisyyteen (siis ihan ystävällisesti kysyisin).

23 sivua vinkumista asiasta jonka yhdellä tai kahdella asiallisella puhelinsoitolla saisi selville. En käsitä mikä ap:ta vaivaa!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on kuitenkin se että asia ei selviä ellet ota sitä reilusti ja asiallisesti puheeksi. Kyllähän läheisille ihmisille pitää voida puhua avoimesti. Ilman syyttelyä mutta suoraan ja rehellisesti. Miksi et voisi sanoa vanhemmillesi että toivoitte yhteistä joulua mutta ei se nyt enää onnistukaan kun muut ovat tehneet omat suunnitelmansa ilman teitä. Voit myös sanoa että toivotte joulua yhdessä tulevana vuonna. Edellyttäen toki että ette lähde ulkomaille uudelleen?

Varmaan ap voi kysyä. Mutta minusta on melkoisen outoa että asiasta ei ole puhuttu, ja ap:n äiti ilmoittaa siitä sähköpostin sivulauseessa. Kertoo mielestäni siitä, että ei kovin avoimet välit ole tyttäreensä. Ja mahdollisesti on huono omatunto asiasta, eikä halua sen vuoksi kasvokkain siitä puhua. Ja ainakin oma kokemukseni on, että kun joku tietää tekevänsä väärin, mutta ei halua sitä tunnustaa tai myöntää edes itselleen, niin sitten saattaa tosiaan tulla sellainen ylimitoitettu puolustusreaktio. Vaikka ihan sievästi asiasta kysyisikin. Että en suosittele ap:tä ottamaan asiaa esille, ainakaan ennen kuin ap on itse sinut asian kanssa. Itse en voisi kuvitellakaan että oma äitini ilmottaisi tuollaisen asian sähköpostitse. Melkoisen kylmää touhua. 

Ja itse en voisi kuvitellakaan että äitini edes käyttäisi sähköpostia koska hän suorastaan pelkää tietokoneita. Mutta kaikki tilanteet on omanlaisiaan. Mä en koe olevani äitini kanssa kovin läheinen ja juuri siksi mä mielestäni voisinkin ottaa tämän puheeksi. Kysyisin että mitä oikein touhuatte selkäni takana. Raivoamatta ja riehumatta. Voisi kolauttaa häntä jos kyseessä on salailu kuten täällä moni arvelee. Olisi hyvä saada rehellinen vastaus.

Tässä on muuten kurjaa se, että äitihän ei ilmeisesti edes ollut kiinnostunut ap:n joulunvietosta! Tai ei ilmeisesti kysynyt mitään heidän suunnitelmistaan. Aika ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yleistä että ihmiset odottaa kutsua jonnekin? Siis kun on kyse läheisestä veljestä? Kyllä mä voisin kuvitella itseni sanovan jos veljeni perheineen muuttaisi ulkomaille että hei kiva, me tullaan sitten joskus kylään.  En tarkoita nyt tätä joulua vaan ylipäänsä koska ap ei veljellään ulkomailla ole käynyt lainkaan.

Tämän ketjun kommenteista käy ilmi paljon sellaisia tapoja ja lähisukulaisten välistä kylmyyttä, mikä ainakin itselle ja meidän suvussa on täysin vierasta. Ei avoimesti keskustella ja yhdessä päätetä miten joulua vietetään, vaan odotellaan kutsuja (juhannuksena ei ole liian aikaista kutsua ;D) ja sitten kun ja jos joku kutsuu, niin kutsuja "järjestää" kaikille joulun. Ja se "voittaa" isovanhemmat, joka ekana esittää kutsun. Voi hyvät hyssykät. Ei ihme että joulustressi vetää ilmeitä kireäksi. Ja tuo kutsuminen. Meidän suvussa on itsestään selvää, että jouluna ollaan kaikki yhdessä. Miten ja kenen luona, se sovitaan erikseen. Samoin kuin se, kuka tuo mitäkin jouluruokia. Esim. useimmiten nuorempi polvi hommaa jälkiruuat ja makeat, ja vanhempi polvi tekee laatikoita. Yleensä se, jolla on leivinuuni käytössään paistaa kinkut. Se että yhdessä tehdään joulua, ei tarkoita sitä, että syödään kebabia, niin kuin joku tuntui tuolla luulevan. Ja kenellekään ei tule stressiä, koska kenenkään ei tarvitse huolehtia yksin kaikesta. Jää aikaa siihen seurusteluun ja yhdessäoloon. Ja meillä on mukavaa yhdessä. Olen niin onnellinen että meillä toimii tämä näin. Olisi aivan hirveää odotella kutsua, tai kiusaantuneena miettiä uskaltaako kutsua, jos joku ei haluakkaan tulla, mutta ei kehtaa kieltäytyä jne. Kyllä ihmiset tekevät omasta elämästään vaikeaa.   

Tiedätkö, meillä oli aiemmin tuollaista. Ei tarvinnut erikseen odotella kutsua tai jännittää, vaan joulukuun alussa alettiin puhua rennosti siitä, että missä, miten ja mitä. Siksi, juuri siksi, olen ihmeissäni vanhempieni käytöksestä. Varsinkin, kun lapsenlapset ovat nyt mukana kuvassa. Ap.

Teitä on nyt enemmän ja osa asuu edelleen ulkomailla! Tilanne on täysin eri kuin ennen lapsia kotimaassa!

Voi olla että veljesi vaimo ei ole tykännyt teidän "aikaisemmasta perinteestä" ja ovat luoneet uuden! En mäkään lasten kanssa lähde kiertämään sukua kuten ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljellesi ei ole ehkä tullut mieleen, että teidänkin perhe voisi/haluaisi tulla heille joulunviettoon. Oletko jutellut veljesi kanssa mitään joulusta?

Ei kai sitten ole... Emme ole jutelleet asiasta, mutta hän ei kauheasti mietin meitä muutenkaan. Ap

Ei teitä mieti kukaan muukaan, paitsi aavee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla heille niin traditio tuo, että eivät edes ajatelleet muuta vaihtoehtoa.

Niin kai :( Vähän harmittaa, kun olisi kiva, jos mekin mahtuisimme nöihin traditioihin... Meitä ei ole veljen luokse edes kutsuttu :( ap.

Löytyiskö se vika peilistä.

Varhainen lintu syö madot ja myöhäinen paleltuu yksin pakkaseen.

Ihme plörinää monta sivua. En oikeasti ymmärrä tällaista. Kun itse tuli täysi-ikäiseksi ja muutin omaan asuntoon, ei tullut edes mieleen, että vanhempiemme olisi pitänyt kysyä meidän sisarusten joulusuunnitelmat, mitä he voivat sitten tehdä. Kyllä se meni niin, että he tekivät, mitä halusivat. Olivat joskus kotona, joskus ulkomailla, joskus kylpylässä. Aikuiset ihmiset. 

Minkä ihmeen takia heidän olisi pitänyt kysellä aikuisilta lapsiltaan lupaa, missä saavat joulun viettää.

No, ehkä siihen aikaan aikuistuttiin eri tavalla, eikä jääty roikkumaan vanhemmissa kiinni.

Vanhempien pitää olla aina, ihan aina ja iästä riippumatta, tasapuolinen kaikille lapsilleen. Miksi niitä mukuloita pitää monta hankkia, jos päättääkin rakastaa vain yhtä?

Juhlapuheissa sitten selitellään, että on kyllä monta lasta ja sisarukset on toisilleen rikkaus aikuisuuteen asti.

Puhu niiden isovanhempien kanssa, äläkä lässytä täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien pitää olla aina, ihan aina ja iästä riippumatta, tasapuolinen kaikille lapsilleen. Miksi niitä mukuloita pitää monta hankkia, jos päättääkin rakastaa vain yhtä?

Juhlapuheissa sitten selitellään, että on kyllä monta lasta ja sisarukset on toisilleen rikkaus aikuisuuteen asti.

Ei pidä eikä tarvitse!

Joku lapsi voi tarvita enemmän huomiota, joku kaivata vähemmän, ja kun meidät kaikki kuitenkin yksinäisen vanhuuteen hylätään (voi näistä palstoista päätellä) niin viimeistään kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja/tai perustaneet omat perheet, me isovanhemmat saamme tehdä juuri tasan tarkkaan ihan mitä me itse haluamme ja kenen kanssa haluamme.!!!

Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa rakastamme lapsia tasapuolisesti - kaikkia rakastetaan täysillä! Mutta en silti aio ruveta merkitsemään mihinkään Exceliin kuinka monta tuntia olen ollut lapsi An lasten kanssa puistossa ja milloin kävin lapsi BN vanhimman lapsen jäkispelissä ja milloin ostin sen nuoremmalle lapselle jäätelön ja tikkarin jne jne.

Ap, minä ymmärrän että pahoitit mielesi. Ette ole voineet viettää yhdessä joulua moneen vuoteen pitkän välimatkan vuoksi, ja nyt kun se olisi mahdollista, vanhempasi valitsevatkin viettää joulun taas veljesi perheen kanssa niin kuin jo monena vuotena peräkkäin. Kyllä minäkin olisin tuosta mieleni pahoittanut. Mutta ehkä heille on tosiaan sitten ehtinyt jo kehittyä jonkunlainen oma jouluperinne jota ovat halunneet jatkaa. Mutta silti, ikävä tilanne sinulle ja teidän perheelle. Toivottavasti saat ilmaistua tunteesi rauhallisesti ja rakentavasti sillä tavalla että seuraava joulu voisi mennä mukavammin. Toivottavasti myös etukäteisjoulun järjestäminen onnistuu ja kaikille tulee loppujen lopuksi hyvä mieli eikä jää katkeruuksia hampaankoloon. Mukavaa Suomi-joulua teille ja teidän lapsille, vaikka ilman lähisukulaisia sen nyt jouduttekin viettämään!

Ap, soita veljellesi ja kysy mahdutteko mukaan joulunviettoon? Mitään et sitä kysymällä menetä :)

Ymmärrän mielipahasi. Joulu on aina herkkää aikaa ja silloin toivoisi, että edes joskus saisi omatkin lapset ja koko teidän perhe viettää joulua isovanhempien kanssa. 

Asiasta kannattaa keskustella. Onko joskus sovittu tai sanottu sellaista, että se vaikuttaa isovanhempien käytökseen? Aika yksipuolista heiltä, puhumattakaan asiasta muiden lasten kanssa sopii matkan ulkomaille, aina saman lapsen luo. 

Kerro vanhemmillesi ajatuksesi ja tuntemuksesi, jospa he ymmärtäisivät ja ensi vuonna saisitte yhteisen joulun. 

Kun esikoinen meni naimisiin, kertoi hän haluavansa järjestää puolisonsa kanssa oman joulun, joka heillä tarkoitti matkustamista kauas pois. Tapa on jatkunut. Nuorempi kävi perheensä kanssa meillä monena vuotena aattoillallisella kunnes kerran tytär sanoi, että mitä, jos he seuraavana jouluna olisivatkin ihan keskenään. Keskustelussa selvisi, että he olisivat halunneet tehdä näin ennenkin, mutta luulleet pahoittavansa meidän mielen.

Me siihen sanomaan, että pitkäaikainen haaveemme on ollut viettää joulu mökillä. Olipa helpotus, että tytär sai aukaistua suunsa!

Näin on menty siitä asti. On ihanaa mennä mökille, lämmittää savusauna, olla ihan rauhassa.

Pikkujoulu pidetään koko porukalla parin viikon päästä. Syödään buljongia ja lihapiirakkaa ja kaikki saavat pienet lahjat. Suosittelen!