Kuinka monta kirjaa olet lukenut tänä vuonna?

Vierailija kirjoitti:

Tänä vuonna olen keskittynyt lähinnä sarjakuviin. Dostojevskin jälkeen kaipaa kevyempää.

Ai viime vuonna luit Dostojevskin kirjan ja tarvitset toipumiseen vuoden mittaisen sarjiskuurin?

Keskimäärin viisi kirjaa viikossa, joten marraskuun loppuun mennessä pari sataa opusta on luettu. Luettujen kirjojen laadulla en kehu, mutta kun on uneton niin...

Mikä ihmeen raja juuri tuo sivumäärä on? Kuulostaa siltä, että ap lukee lähinnä jotain fantasiatyylistä kioskikirjallisuutta, jota tarjoillaan lukijalle määrä korvaa laadun -tyylisesti kilohintaan. 

Sain esimerkiksi eilen päätökseen Herman Kochin kiitellyn teoksen Illallinen, mutta eipä sitä näillä kriteereillä voisi luetuksi kirjaksi laskea, koska sivuja on "vain" 340. :-)

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut tämän vuoden hoitovapaalla, joten olen lukenut vielä tavanomaistakin enemmän. Sanoisinko että pitkälti toistasataa kirjaa tänä vuonna. Ensi vuonna mennessäni takaisin töihin en enää ehdi lukemaan kaikkea haluamaani, ainakaan siinä tahdissa kuin haluaisin.

Kuinka paljon aikaa käytät lukemiseen? Itse olen lukenut tänä vuonna noin 60 tavallisen kokoista romaania ja luen päivittäin 2-5h.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaista voisi muistaa?

Luen aina. Uusia, vanhoja, osin, pitkin, pätkin, hotkin.

Ahkera kirjastonkäyttäjä näkee lainaushistoriasta.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä tekisi mieli sanoa, että ei se määrä vaan laatu.

Tässä varmaan tarkastellaan lukemisia viihdekäyttöön. Normaalipaksuisia romaaneja eikä mitään mielensäpahoittajia.

En muistaakseni yhtäkään. Paria kolmea kirjaa olen aloittanut (alle 350 sivua tosin), mutten ole päässyt edes puoliväliin. Haluaisin tavallaan lukea välillä kirjoja, mutta toisaalta sopivaa aikaa ei vain tunnu löytyvän, koska olen aina mieluummin koneella. Jos näitä kirottuja tietokoneita ei olisi keksitty, niin lukisin varmaan aika paljon. (Ala-asteella saatoin lukea parikin nuorten kirjaa päivässä, kun silloin meillä ei ollut tietokonetta, mutta heti kun kone tuli, niin vanhaan ei ollut paluuta.)

En tiä. Kun en laske määriä enkä mieti sivuja. Sivumäärä on suhteellinen, koska sivut ja printtikin ovat eri kirjoissa erilaisia. 800-sivuisessa historiikissa voi olla melko paljon kuvia. Tai mun pojalla käydessä äsken katselin yhtä elämänkertaa, lähdeluettelokin oli melkoisen monta sivua. Välillä luen kirjan päivässä ja välillä menee pari kuukautta, etten lue kuin sarjakuvia. Tilanteet vaihtelee. Mulla on kausia, joskus on sanaristikkokausi, joskus lukukausi, joskus joku muu kausi. 

Neljä kirjaa olen lukenut ja viides on kesken. Menee nämä lukemiset kausittain.

Ap pahoittelee, aloituksesta puuttuu sana noin sivumäärän edestä. 300-sivuisetkin käy hyvin.

Kiinnostaa vain, kuinka paljon ihmiset vielä lukevat kirjoja vapaa-ajallaan huvikseen. En halunnut mukaan sekoittamaan ohuita runokirjoja yms. vaan vähintään 'tavallisen' paksuisia kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä tekisi mieli sanoa, että ei se määrä vaan laatu.

Tässä varmaan tarkastellaan lukemisia viihdekäyttöön. Normaalipaksuisia romaaneja eikä mitään mielensäpahoittajia.

"Mitään mielensäpahoittajia"... Tohtisiko kysyä, mitä tämä tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen raja juuri tuo sivumäärä on? Kuulostaa siltä, että ap lukee lähinnä jotain fantasiatyylistä kioskikirjallisuutta, jota tarjoillaan lukijalle määrä korvaa laadun -tyylisesti kilohintaan. 

Sain esimerkiksi eilen päätökseen Herman Kochin kiitellyn teoksen Illallinen, mutta eipä sitä näillä kriteereillä voisi luetuksi kirjaksi laskea, koska sivuja on "vain" 340. :-)

Nyt meni täysin metsään sun analyysi.

Oon lukenut (oli pakko tarkistaa lukupäiväkirjasta) tänä vuonna toistaiseksi seuraavat romaanit, joista osa tosin on alle 350-sivuisia:

Frank Herbert: Dune

Jeff Vandermeer: Hävitys

Aki Ollikainen: Musta satu

Jeff Vandermeer: Hallinta

Jeff Vandermeer: Hyväksyntä

Tommi Kinnunen: Lopotti

Ian McEwan: Lapsen oikeus

NK Jemisin: The Shadowed Sun

Amanda Bouchet: A Promise of Fire

NK Jemisin: The Fifth Season (kesken)

Lisäksi oon lukenut sarjakuvia: Greg Rucka & co: Lazarus 1-4, Cullen Bunn, Brian Hurtt & co: The Sixth Gun 6-8, Brian Wood, Riccardo Burchielli & co: DMZ 8-12, Stjepan Sejic: Death Vigil. Näiden lisäks oon lukenut n. 2600 sivua erilaista aivan jäätävän kornia romantiikkaa, jot en nyt kehtaa edes listata, koska apua. En oikein tiedä, mistä tää hurahdus on tullut, mutta melko noloa joka tapauksessa. :D

Olin sanoa, et epätavallisen vähän, mutta oon pitänyt lukupäiväkirjaa kymmenisen vuotta ja uteliaisuudesta tarkistin sieltä. Jostain syystä oon näemmä lukenut vähemmän viimeiset pari vuotta, vaikka pudotus ei ole ihan niin iso kun kuvittelin.

2015: 11 romaania ja 4 sarjakuvaa

2014: 13 romaania ja 25 sarjakuvaa

2013: 24 romaania ja 47 sarjakuvaa

2012: 27 romaania ja 27 sarjakuvaa

2011: 23 romaania ja pari sarjista

2010: 21 romaania ja 6 sarjakuvaa

2009: 29 romaania ja 30 sarjakuvaa

2008: 42 romaania ja 17 sarjakuvaa

2007: 15 romaania ja 15 sarjakuvaa

Tavallisen paksuisia, tosin sivumäärältään vaihtelevia, kirjoja tässä vaiheessa vuotta luettu 71. Himpun normaalia vähemmän. Pidän lukupäiväkirjaa, siksi tarkka määrä helposti laskettavissa. Tosin sivumääriä en kirjaa, se ei minusta ole oleellisinta kirjoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä tekisi mieli sanoa, että ei se määrä vaan laatu.

Tässä varmaan tarkastellaan lukemisia viihdekäyttöön. Normaalipaksuisia romaaneja eikä mitään mielensäpahoittajia.

"Mitään mielensäpahoittajia"... Tohtisiko kysyä, mitä tämä tarkoittaa?

Tarkoittaa vissiin ohuita Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja-kirjoja, ite kyllä tykkään.

Vierailija kirjoitti:

Ap pahoittelee, aloituksesta puuttuu sana noin sivumäärän edestä. 300-sivuisetkin käy hyvin.

Kiinnostaa vain, kuinka paljon ihmiset vielä lukevat kirjoja vapaa-ajallaan huvikseen. En halunnut mukaan sekoittamaan ohuita runokirjoja yms. vaan vähintään 'tavallisen' paksuisia kirjoja.

Olisiko romaani parempi määritelmä? Tuollainen tiettyihin sivumääriin jumittuminen on niin kapeakatseista.

Varmaan noin 30. En ole laskenut.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen raja juuri tuo sivumäärä on? Kuulostaa siltä, että ap lukee lähinnä jotain fantasiatyylistä kioskikirjallisuutta, jota tarjoillaan lukijalle määrä korvaa laadun -tyylisesti kilohintaan. 

Sain esimerkiksi eilen päätökseen Herman Kochin kiitellyn teoksen Illallinen, mutta eipä sitä näillä kriteereillä voisi luetuksi kirjaksi laskea, koska sivuja on "vain" 340. :-)

Hei mitä tykkäsit Illallisesta? Tai Kochin kirjoista yleensä? Kiinnostaa, koska lukenut muistaakseni kolme Kochin kirjaa ja kaikkien kohdalla toistu sama tunne siitä, että luen äärimmäisen taitavasti kirjotettua, mut samalla äärimmäisen vastenmielistä kirjaa. Oon siis kyllä tykännyt, mutta toi voimakas epämiellyttävyyden tunne oli musta jännä. En pitäny ees Lolitan Humbert Humbertia yhtä inhana kertojana kun Kochin kertojia, vaikka järjellä toki tajusin, että olis pitänyt.

Mietin siis, millasia viboja muut saa Kochin kerronnasta, koska se vastenmielisyyden ja kiinnostavuuden yhdistelmä jäi mieleen.

33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä tekisi mieli sanoa, että ei se määrä vaan laatu.

Tässä varmaan tarkastellaan lukemisia viihdekäyttöön. Normaalipaksuisia romaaneja eikä mitään mielensäpahoittajia.

"Mitään mielensäpahoittajia"... Tohtisiko kysyä, mitä tämä tarkoittaa?

Tarkoittaa vissiin ohuita Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja-kirjoja, ite kyllä tykkään.

Tiedän toki Mielensäpahoittajan. Lähinnä tuota sävyä ihmettelin, aivan kuin Mielensäpahoittaja-kirjat eivät olisi kirjallisuutta. Vai tulkitsinko väärin?

En ole laskenut mutta veikkaan, että n. 50.