Lue keskustelun säännöt.
Olen parikymppinen hoikka itse liikkuva nuori nainen ja saan jatkuvasti asiatonta kohtelua kun pysäköin invaparkkiin (minulla on invatunnus ja oikeus pysäköidä)
28.11.2016 |
Sairastan reumaa joka heikentää liikuntkykyä ja aiheuttaa jatkuvaa kipua vaikka se ei päälle aina näykkään.
Sinä, joka arvostelet ja haukut ja jopa huudat, että "jäisitpä auton alle niin tiedät mitä on olla invalidi" haista paska.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Se on mielestäni huvittavaa kun joku parkkeeraa luvan kanssa invapaikalle jossakin ison marketin pihassa,kyse on yleensä metreistä että mikä paikka on lähimpänä.
Kaupassa sisällä kuitenkin kävellään lähes kilometrikaupalla ,joten periaatteessa on ihan sama missä se auto ulkona on.
Tavaroiden kuljetus autoon? Liukkaus? Sadesää? Tarve avata autonovi isommalle, eli suurempi ruutu tarpeen? Ajattelepa uudelleen. Oikein kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faijan autolla kerran ajelin ja kauppaan mennessä tajusin että sen invalappu oli tuulilasilla,kurvasin invapaikalle ja en päässyt kunnolla autosta pihalle kun joku vanhempi äijä tuli siihen möykkäämään,otin kortin ikkunalta ja työnsin äijän nenän eteen ja kysyin että, katkonko sun jalat?
Sen jälkeen oli ihan hiljaa ja häipyi paikalta.
Ehkä oli väärin tehty,mutta yllättävän herkästi joku tulee aukomaan päätään jos terveen oloinen ihminen invapaikalle parkkeeraa.
Vierailija kirjoitti:
Kipu ei kuitenkaa estä ajamasta sitä autoa...huolestuttaa että ihmisillä rajoittunut liikuntakyky mutta ajolupa. Mitä jos käteen iskee kipu joka estää ohjaamasta tai jalkakipu jarruttamista?!
Rajoittunut liikuntakyky ei ole sama asia kuin rajoittunut ajokyky, eikä kroonista kipua aiheuttava sairaus tai vamma yleensä ole este ajamiselle - se rajoite on enemmänkin siellä matkan kohdepisteessä, kun pitää jatkaa asiointiaan jalkaisin. Tietysti jos käteen/jalkaan tulee kipukohtauksia, jotka iskee terävinä ja yllättävinä kuin epilepsiakohtaus, saattaa se ajolupa mennä herkästikin. Tosin reumasairauksissa ei käsittääkseni ole tällaisesta kivusta kysymys. t:"terve"
Minulla on selkärankareuma. Olen välillä pyörätuolissa, enkä pysty kotona seisomaan omin jaloin enää iltapäivästä kun on niin kova tuska jaloissa. Tousinaan kävelen kuin kuka tahansa muu, eikä minusta näy incalidisoiva sairaus!
"....Olisi kiva kuulla onko kenelläkään nuorella ollut koulussa opetusta vammaisuudesta ja esteettömyydestä yms.? Toivoisin todella että koulussa otettaisiin näitä asioita esiin, näyttää olevan tarpeen lisätä tietoa. Ja tietysti käytöstapakurssi siihen päälle joillekin...."
Olsihan se kiva, että koulussa vaikka ja mitä, mutta kyllä minusta peruskäytöstavat pitäisi olla ensi-sijaisesti kotien vastuulla ohjeistaa ja kertoa nuorille. Mutta kai tämä tehtävä täytyy velvoittaa kouluille, kun selvästikään kaikilla ei ole mahdollisuutta saada sitä omasta kodista, kuten vanhemmilta.
Mitä sinä vastaat lapselle, joka kysyy sinulta, miksi tuo "setä" on pyörätuolissa. Tai miksi me jätettiin auto parkkiin tähän ja miksei viety autoa lähemmäksi kaupan ovea -nyt kun sataakin ja on kylmä; niinku toi -osottaen sormella- Nn?"
"- No tarkoitin kyllä opetuksella laajemmin sitä, minkälaisia vammoja on olemassa, että lain mukaan vammaiset ovat yhdenvertaisia muiden kanssa, ja vielä että selityksiä siitä mitä on esteettömyys (sekä palvelut että infrastruktuuri). Käytöksellä tarkoitin sitä, että osataan ottaa erilaiset ihmiset huomioon.
Kotona tietenkin vanhempien vastuulla on empatiakyvyn kehittäminen. Noihin esittämiisi kysymyksiin vastaaminen on helppoa. Lapsilla ei ole itsestään tuollaisia arvottavia ennakkoasenteita vammaisista tai odotuksia että juuri meidän pitäisi saada parkkipaikka kaupan eteen. Nuo ovat siis sinun, aikuisen, asenteita. Noiden ei pitäisi antaa heijastua lapseen vaan lapselle voi kertoia lyhyesti, neutraalisti ja totuudenmukaisesti asiat.
Lyhyt selkeä vastaus on paras. Riippuu lapsen iästä, pienelle lapselle voi sanoa, että setä kulkee sähköpyörätuolilla, koska hänen jalkansa ovat kipeät. Yleensä lapsia ei pelota liikuntavammat (kuten aikuisia) vaan he ovat enemmänkin innostuneita vammaisten liikkumapeleistä ja haluavat kokeilla niitä. Vähän isommalle lapselle voi selittää miten eri sairaudet vaikuttavat, kun lapsi kysyy asiasta. Unohdat myös sen, että on paljon lapsia, joilla on vammainen vanhempi. Heille se, että äiti käyttää pyörätuoliä tai isä kulkee invamopolla, on arkielämän normaali asia, eikä pelokkaan ihmettelyn aihe kuten sinulle."
Kiitos hyvästä täydennyksestä, vaikka se hieman kirpaisi, kun tarkoitukseni ei ollut esitellä omia ennakkoluulojani vammaisia kohtaan vaan arkisia tilanteita, joihin lapset joutuvat, tai ssaattavat joutua meidän vanhempien kanssa ja tietysti mahdollisesti myös yksin.
Opetusta tai ainakin valistusta tarvittaisiin monin paikoin kaikille ikäluokille. - Jos tai kun katsoo pelkästään kuinka eri kulkureitit on järjestetty tai kaupoissa hyllyt sijoitettu, niin liian usein voi ihmetellä, että eikö niiden sijoittelussa ole ajateltu käyttäjänä olevan ketään "tavallisuudesta" poikkeavaa, kun esimerkiksi pyörätuolilla liikkuen ei yksinkertaisesti mahdu tai saati, että tilaa olisi aina kääntymistä varten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran pystyt liikkumaan vaikeuksitta,niin miksi se invatunnus sinulle sitten on annettu ? (Yleensähän kyse on jostain nimenomaan liikuntavammasta.)
Kriteerit invapysäköintiluvan saamiseen tosiaan on se, että lähinnä kykenee liikkumaan rollaattoriin raskaasti tukeutuen, tai sitten esimerkiksi vaikeita oireita pienessäkin rasituksessa aiheuttava sydän- tai keuhkosairaus, tai esimerkiksi sokeus. Reuma nuorella, apuvälineittä liikkumaan kykenevällä ihmisellä ei oikein kuulosta aiheelta invapysäköintiluvalle.
Vierailija kirjoitti:
Hieman ot, mutta: Äitini on 68-vuotias, mutta näyttää vähintään 10 vuotta nuoremmalta. Pukeutuukin ihan kaikella muulla tavalla kuin mummotyyliin. Hän ajoittain saa ikävää huomiota esimerkiksi istumalla liikennevälineissä eläkeläisille tarkoitetuille istumapaikoille ja vastaavaa. Ei kuulemma ihan pois ole ajettu, mutta ei paljon ole puuttunutkaan.
Ehkä hänen pitäisi ottaa mummopermis ja pukeutua mummotyyliin?
68-vuoden ikä nyt ei yleensä oikeuta käyttämään invapaikkoja bussissa. Ne paikat eivät ole siis eläkeläisiä, vaan huonosti liikkuvia varten. Muutoinhan niitä voisivat käyttää 3-kymppiset psyykkisistä syistä eläkkeellä olevatkin. Yleensähän tuon ikäiset (68-v) ovat varsin tervettä porukkaa eivätkä mitenkään vanhuuden sairauksien runtelemia. Jos olisit kirjoittanut hänen olevan 88-vuotias, olisin vähän eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tänään oli surullista nähdä kauppakeskuksen parkkihallissa, kuinka omasta mielestään "euroopan omistaja" tolvana jätti BMW:n invapaikalle ja sujuvasti sipsutteli kauppakeskukseen asioille, ei molopää viitsinyt kävellä kauempaa normipaikalta.
Samaan aikaan huonosti liikkuva vanha mies joutui pysäköimään paljon kauemmas tavalliseen ruutuun.
No tuo oli offtopic. Myös keljuttaa ap:lle ja muille asiallisesti pysäköiville keljuilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sanot niille että sinulla on inva tunnus.
Pitäskö aloittajan sitten edelleenkin kuvitella olevansa jotenkin selitysvelvollinen yksityisasioistaan toisille tuntemattomille (mahdollisesti agressiivisille) kanssaeläjilleen.
Mun mielestä ihmisen tarvii selitellä tekemisiään vain viranomaisille ja vain silloin kun kysyvät.
En itsekään puutu toisten asioihin. Esim mikäli joku ajaa meluisalla autolla tai vaikka talvirenkailla kesälä, en puutu asioihin. Jotakin täytyy sietää kanssaeläjiltäänkin. Etenkin kun asian valvontaa ei ole hänelle määrätty,.
Selitysvelvollisuus ei kuitenkaan kaikkea kata. Aloittajan olisi ehkä kuitenkin parasta opetella suhtautumaan ystävällisesti. Hänen etuaanhan nuo ihmiset ovat vihaisesti puolustamassa. Ei pidä ottaa syyllisyyttä asioista, joista häntä ei syytetä, vaan jotakuta tervettä, joka hänen uskotaan olevan.
Keskisormen näyttäminen kuulostaa kovin teini-ikäiseltä käytökseltä, eikä sitten voi ihmetellä, jos se herättää hyökkäävyyttä. Lievempikin vihamielisyys tekee saman lievempänä. Sairaus ei kuitenkaan nykyisin monenkaan mielestä ole taivaan rangaistus, joten eipä sitä kannata sellaisena sairaankaan pitää. Itsesääli johtaa helposti huonoon käytökseen väärin perustein. Kumpi sitten on ylevämpää: se, että joku käyttäytyy huonosti puolustaessaan heikompiaan, vai se, että joku möllöilee puolustaakseen yliherkkää itsetuntoaan?
Ihanko oikeasti sinusta on ok, että ihmistä solvataan ja uhkaillaan toistuvasti? Millä tavoin se puolustaa kenenkään oikeuksia? Onko tullut mieleen, että he saattavat olla melko pelottavia ja ahdistavia kaikkien niiden vammaisten näkökulmasta, joiden vamma ei näy päälle (heitä on muuten paljon...)? Ei nuo hullut puolusta muuta kuin omaa oikeuttaan loukkaantua mistä hyvänsä maan ja taivaan välillä.
Ei se ole ok, mutta ei sille ihan nopeasti mitään voi. Aikakausi on sellainen, että jokaisen pitäisi olla oman elämänsä sankari. Jos siihen ei kykene, voi aina heittäytyä sankaroimaan jollain muulla asialla. Nuoriso hyökkää dementoituneen vanhuksen kimppuun pidättääkseen myymälävarkaan, kun toinen ei osaa enää asioida kassalla. Niin syvä on hurmahenki, että vanhuksen pelotellut nuori voimansa tunnossa odottaa vielä kiitosta kunnollisuudestaan, vaikka toinen vapisee vieressä. Oikeistolaistuva ilmapiiri johtaa tällaisen kirkasotsaisen omankädenoikeuden nousuun.
Keskisormi ei tuossa auta yhtään, se menee äkkiä poikki. Se vihamielinen oikeudentunne jota invakortin haltija potee tuossa on valitettavasti ihan sama ilmiö kuin sekin, jota vastaan hän yrittää oikeuksiaan puolustaa suostumatta kertomaan asiasta kenellekään.
Jos ei halua saada selkäänsä, kannattaa näinä aikoina opetella ystävällistä, rauhoittavaa viestintää. Oman etunsa tähden, ja hillitäkseen yleistä ilmapiiriä. Tämä viestini voi tuntua ylidramaattiselta, mutta minulla on taipumusta vainuta ilmapiirin muutokset kymmenen vuotta etukäteen. Ei ole mitään syytä olettaa, että oikeistolaistuminen pysähtyisi mihinkään järkeviin mittoihin, kun se on kerran alkanut eikä olojen paranemista ole näköpiirissä. Paitsi ehkä aurinkovoiman läpilyönnin kautta, mutta sekään ei niinkään koske meitä täällä Pohjolassa.
Sinun kannattaa opettaa tätä " ystävällistä, rauhoittavaa viestintää" näille räyhääjille, joiden uhriksi ap joutuu. Heillä nimittäin on iso riski saada selkäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Invapysäköintilupia ilmeisesti annetaan aika helposti, vaikka sen saamiseksi pitäisi vamman haittaluokka olla vähintään 11.
Haittaluokka 11-12: Sairauden vaatima hoito aiheuttaa suurta rasitusta ja toisen henkilön säännöllistä apua tai valvontaa.
Kykenee vain hyvin kevyeen tai rajoitettuun toimintaan.
Voi liikkua vain lyhyitä matkoja kerrallaan apuneuvon turvin.
Sairauskohtauksia esiintyy hoidosta huolimatta toistuvasti ja oireiden aikana on toimintakyvytön.
Lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen perustaidot ovat puutteellisia.
Monimutkaisten tehtävien suorittaminen tai koordinaatiota edellyttävät liikesuoritukset ovat vaikeutuneet, minkä takia tarvitsee jossain määrin, esimerkiksi viikoittain, toisen henkilön apua tai ohjausta ja valvontaa itsestä huolehtimisessa ja apua kodin ulkopuolisessa asioinnissa (kauppa, pankki- ja viranomaisasiat).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman ot, mutta: Äitini on 68-vuotias, mutta näyttää vähintään 10 vuotta nuoremmalta. Pukeutuukin ihan kaikella muulla tavalla kuin mummotyyliin. Hän ajoittain saa ikävää huomiota esimerkiksi istumalla liikennevälineissä eläkeläisille tarkoitetuille istumapaikoille ja vastaavaa. Ei kuulemma ihan pois ole ajettu, mutta ei paljon ole puuttunutkaan.
Ehkä hänen pitäisi ottaa mummopermis ja pukeutua mummotyyliin?
68-vuoden ikä nyt ei yleensä oikeuta käyttämään invapaikkoja bussissa. Ne paikat eivät ole siis eläkeläisiä, vaan huonosti liikkuvia varten. Muutoinhan niitä voisivat käyttää 3-kymppiset psyykkisistä syistä eläkkeellä olevatkin. Yleensähän tuon ikäiset (68-v) ovat varsin tervettä porukkaa eivätkä mitenkään vanhuuden sairauksien runtelemia. Jos olisit kirjoittanut hänen olevan 88-vuotias, olisin vähän eri mieltä.
Sorry, unohdin kertoa hänen joutuneen työkyvyttömyyseläkkeelle jo 57-vuotiaana. Sairauksia on hyvin monta, äiti ottaa joka päivä yhdeksää eri lääkärien määräämää lääkettä ja selkäongelmat aiheuttavat sen, että hän ei pysty seisomaan kauan, ei myöskään kävelemään paljon. Silti hän on hyvin nuorennäköinen ikäisekseen eli että sairaudet ja viat eivät päälle näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman ot, mutta: Äitini on 68-vuotias, mutta näyttää vähintään 10 vuotta nuoremmalta. Pukeutuukin ihan kaikella muulla tavalla kuin mummotyyliin. Hän ajoittain saa ikävää huomiota esimerkiksi istumalla liikennevälineissä eläkeläisille tarkoitetuille istumapaikoille ja vastaavaa. Ei kuulemma ihan pois ole ajettu, mutta ei paljon ole puuttunutkaan.
Ehkä hänen pitäisi ottaa mummopermis ja pukeutua mummotyyliin?
68-vuoden ikä nyt ei yleensä oikeuta käyttämään invapaikkoja bussissa. Ne paikat eivät ole siis eläkeläisiä, vaan huonosti liikkuvia varten. Muutoinhan niitä voisivat käyttää 3-kymppiset psyykkisistä syistä eläkkeellä olevatkin. Yleensähän tuon ikäiset (68-v) ovat varsin tervettä porukkaa eivätkä mitenkään vanhuuden sairauksien runtelemia. Jos olisit kirjoittanut hänen olevan 88-vuotias, olisin vähän eri mieltä.
Sorry, unohdin kertoa hänen joutuneen työkyvyttömyyseläkkeelle jo 57-vuotiaana. Sairauksia on hyvin monta, äiti ottaa joka päivä yhdeksää eri lääkärien määräämää lääkettä ja selkäongelmat aiheuttavat sen, että hän ei pysty seisomaan kauan, ei myöskään kävelemään paljon. Silti hän on hyvin nuorennäköinen ikäisekseen eli että sairaudet ja viat eivät päälle näy.
Minullekin tuli pahoja kommentteja, kun sairaus välillä ajoi minut pyörätuoliin, mutta pystyin kuitenkin kävelemään pieniä matkoja. Eli jos lähdin vaikka kotoa kahvilaan, niin piti mennä autolla ja ottaa pyörätuoli mukaan ja sillä rullailla sitten kauppakeskuksen läpi kahvilaan. Mukana oli myös kyynärsauvat, joiden kanssa saatoin kävellä sen verran, että katsoin mitä vitriinissä on tarjolla (kun ei niitä sieltä pyörätuolista näe...). Kyllä tuli tosi usein pahoja katseita ja kummallisia "ai sää pystytkin kävelemään" -kommentteja. No pystyinhän mä sen pari metriä kävelemään ja kotona pääsin itse vessaan, muttei mitään mahdollisuutta kävellä esim. kauppakeskuksen läpi. Ja totta helvetissä sitä piti kävellä niin paljon kun pystyi, ettei lihaskunto tyystin romahda ja kroppa jumitu.
Aika monen mielestä vaihtoehdot ovat joko pyörätuoli-inva tai terve/huijari. :/
Ei se ole ok, mutta ei sille ihan nopeasti mitään voi. Aikakausi on sellainen, että jokaisen pitäisi olla oman elämänsä sankari. Jos siihen ei kykene, voi aina heittäytyä sankaroimaan jollain muulla asialla. Nuoriso hyökkää dementoituneen vanhuksen kimppuun pidättääkseen myymälävarkaan, kun toinen ei osaa enää asioida kassalla. Niin syvä on hurmahenki, että vanhuksen pelotellut nuori voimansa tunnossa odottaa vielä kiitosta kunnollisuudestaan, vaikka toinen vapisee vieressä. Oikeistolaistuva ilmapiiri johtaa tällaisen kirkasotsaisen omankädenoikeuden nousuun.
Keskisormi ei tuossa auta yhtään, se menee äkkiä poikki. Se vihamielinen oikeudentunne jota invakortin haltija potee tuossa on valitettavasti ihan sama ilmiö kuin sekin, jota vastaan hän yrittää oikeuksiaan puolustaa suostumatta kertomaan asiasta kenellekään.
Jos ei halua saada selkäänsä, kannattaa näinä aikoina opetella ystävällistä, rauhoittavaa viestintää. Oman etunsa tähden, ja hillitäkseen yleistä ilmapiiriä. Tämä viestini voi tuntua ylidramaattiselta, mutta minulla on taipumusta vainuta ilmapiirin muutokset kymmenen vuotta etukäteen. Ei ole mitään syytä olettaa, että oikeistolaistuminen pysähtyisi mihinkään järkeviin mittoihin, kun se on kerran alkanut eikä olojen paranemista ole näköpiirissä. Paitsi ehkä aurinkovoiman läpilyönnin kautta, mutta sekään ei niinkään koske meitä täällä Pohjolassa.