Onko sairaalaruoka hyvää?

Mä oon ollut sairaalassa pisimmän ajan synnytyksen yhteydessä. Olin silloin imetyksen aloituksen takia niin nälkäinen, että söin lautaset tyhjiksi. Kun olin esikoisen kanssa muutaman päivän osastolla, ruoka maistui, muttei nyt ihan niin suurella innolla. Ihan syötävää se on aina ollut.

Kyllä sillä hengissä pysyy. Normaalia laitosruokaa, kokemusta toki vain seinäjoen keskussairaalasta. Ja kun se kuitenkin kustannetaan meidän verovaroilla, niin on mielstäni ihan riittävän hyvää. Ei varmaan ole euromäärä per ateria kovin isosti budjetoituna.

itse oon ollu vaan psykiatrisessa sairaalassa ja siellä oli pahaa ruokaa

Ei hyvää, muttei pahaakaan. Ihan syötävää. Oon ollut sen verran kuollut aina, että se on toisaalta ollut aivan se ja sama, mitä suustaan alas pistää.

Helkutin pahaa. Mulla on aina omat ruuat mukana (hedelmät, jogurtit, näkkileivät). Onneksi sairaalaan saa tilata pitsaa ja kiinalaista ym. kotiinkuljetusruokaa, ei kukaan kiellä. Monasti olen osallistunut hoitajien kimppatilaukseen, kun he ovat tilanneet itselleen.

Laitosruoka on järkyttävää. Kaikkein hirveintä on veteen tehty puuro.

Oli viimeisimmässä synnytyksessä. Pääsin synnytyksen jälkeen Tayssin potilashotelliin vauvan kanssa. Ihan hotelliruoka siellä oli :) 

No juu, ei ollut sairaalaruokaa joka yleensä aika mautonta, täynnä pahoja vihanneksia/kasviksia  jotka toki varmasti ihan ajatuksella siihen lautaselle laitettu.

Kannattaa ehkä ottaa suola ja jotain mausteita mukaan, että saa ne pöperöt alas. Ja ehkä jotain maustettua ruokakermaa tai tuorejuustoa, jolla saat vähän lisäenergiaa niihin annoksiin. Ja käsveska täyteen jotain juustoja ja meetwursteja, joita voit nakertaa nälkääsi.

Mulla vedettiin kaikki ruuat sosemyllyn läpi ja maun perusteella ei ikinä pystynyt päätteleen, mitä syö.

Pahaa on, jos on hyvään ruokaan tottunut.

Kyllä ne ihan syötäviä oli, mutta synnytyksen jälkeen niillä ei kyllä nälkä lähtenyt. Tietysti hiukka mauttomia kun pitää tehdä kaikille sopiviksi joten suolaa ja mustapippurimyllyä mukaan.

Olin Töölön sairaalassa yli viikon maaliskuussa 2011. Olin laiha ja toipumasta isosta leikkauksesta, mutta annokset olivat minullekin niin pieniä, että niillä ei todellakaan lähtenyt nälkä. Ruoka itsessään oli ihan ok. Pyysin lisää ruokaa, ei annettu, sanottiin että ei ole lisää ja voin varmaan pyytää omaisia tuomaan lisää ruokaa. Sellaista täällä hyvinvointivaltiossa. 

...

Jo ainakin toinen aloitus sairaalaruasta! Ettei siellä nyt joku yrittäisi teettää kotitehtäviään muilla?

Kun olin lapsena kuusi yötä Lastenklinikalla Helsingissä,  josta kolme yötä nenämahaletkussa teholla. Vuodeosastolla oli aivan kamalaa ruokaa. Kumiperunoita ja jauhelihakastiketta jonka hajusta tulee oksennus. Kuinka pikkulapsi voi toipua kolarista, kun joka päivä saa pelkkää ripulia. Onneksi sentään aamu- väli ja iltapalat maistuivat hyvältä.

Ei, mutta kyllä sillä elää. 

- Hoitaja

Hyvinkäällä ainoa vika oli, että annokset olivat isolle miehelle liian pieniä. Sanoin siitä puoliksi piruuttani ruuan jakajalle johon hän vastasi, että laitetaan sitten tupla-annokset. Ja laittoi, kyllä taas jaksoi huilata.

Hiilareita järkyttävä määrä. Aamupala puuroa ja leipää, juustosiivu ja leikkele. Samaan tyyliin muutkin. Määrällisesti mun makuun liian paljon ja liian usein. Mehua saa puol desiä, tämä kai muka kattaa C-vitamiinintarpeen sen lisäksi, että on joku sokerimarjakiisseli jälkkärinä lounaalla. Kyllä sitä syö, mutta turpoaa, eikä saa oikeata ravintoa.

Pari kertaa sairaalassa ollut niin hyvää ruokaa, että on pitänyt makustella suussa, mitä kaikkea sisältää ja olen yrittänyt samaa kotona. Ihan hyvin onnistui. Perhe kehui ja kerran vieraat kehui.