Olen rakastunut ja elämäni muuttui kärsimykseksi

Jätä se sika

Eipä kuulosta siltä, että ihastuksesi kohde vastaisi tunteisiisi. Jos hän oikeasti on uskovainen, pitää hän sitä syntinä.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen on uskovainen ja sinäkin olet nainen niin teet syntiä hänen mielestään eli olet todella kartettava ja inhottava tyyppi. Oisikohan parasta nyt kunnioittaa häntä?

Joo, varmaan näin. Tosin en ole tehnyt mitään konkreettista oikeastaan. Ajatuksissani olen ihastunut häneen. Muuten olen ollut asiallinen ja kohtelias. Mutta jostain kummasta syystä siinä meidän välisessä tilanteessa on mielestäni jotain molemminpuolista, vaikka se tuntuukin täysin järjettömältä. Mulle tulee myös sellainen olo, että hän on tavallista lempeämpi minua kohtaan. Ehkä hän aavistaa jotain, mutta ei silti tuomitse minua (?). T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eipä kuulosta siltä, että ihastuksesi kohde vastaisi tunteisiisi. Jos hän oikeasti on uskovainen, pitää hän sitä syntinä.

Uskon, että hän on erittäin uskonnollinen. Mutta hän ei jostain syystä ilmeisesti silti tuomitse minua, eikä suhtaudu huonosti. Olen itse tosi "siveellisen" ja naisellisen näköinen, mutta silmistäni paistaa takuuvarmasti rakkaus häntä kohtaan. T. Ap

Miltä terapia kuulostaisi? Jäitä ja terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen on uskovainen ja sinäkin olet nainen niin teet syntiä hänen mielestään eli olet todella kartettava ja inhottava tyyppi. Oisikohan parasta nyt kunnioittaa häntä?

Joo, varmaan näin. Tosin en ole tehnyt mitään konkreettista oikeastaan. Ajatuksissani olen ihastunut häneen. Muuten olen ollut asiallinen ja kohtelias. Mutta jostain kummasta syystä siinä meidän välisessä tilanteessa on mielestäni jotain molemminpuolista, vaikka se tuntuukin täysin järjettömältä. Mulle tulee myös sellainen olo, että hän on tavallista lempeämpi minua kohtaan. Ehkä hän aavistaa jotain, mutta ei silti tuomitse minua (?). T. Ap

Olikos tää ihastuksen kohde sun terapeutti?

Vierailija kirjoitti:

Miltä terapia kuulostaisi? Jäitä ja terapiaa.

Pitäisikö mun tosiaan mennä tämän takia terapiaan? Joo, jäät on hyvä idea, sillä hän on todella kuuma. :) Mutta siis oikeasti, terapiaanko? :/ t. Ap

Yritän siis harrastaa niin paljon liikuntaa, että väsytän ja uuvutan itseni täysin. Tehokkainta on esim. juoksu. Olin ihan hyvässä ja hoikassa kunnossa, mutta aloitin rankan liikunnan tämän vuoksi.

En vain kestä sitä turhautunutta kaipuun kouraisua sisälläni...sitä, kun kaipaan hänen lähelleen. Haluan turruttaa ja unohtaa sen, mutten pysty. Haluaisin nähdä edes vilauksen hänen ihanista silmistään ja hymystään. Yritän nukkua, väsyttää itseni jne., mutten pysty unohtamaan häntä. En ole vuosikausiin ollut niin onnellinen kuin silloin, kun olen hänen lähellään. Tässä kuitenkin pitää pyörittää ihan normaalia arkeakin kaiken lisäksi... T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen on uskovainen ja sinäkin olet nainen niin teet syntiä hänen mielestään eli olet todella kartettava ja inhottava tyyppi. Oisikohan parasta nyt kunnioittaa häntä?

Joo, varmaan näin. Tosin en ole tehnyt mitään konkreettista oikeastaan. Ajatuksissani olen ihastunut häneen. Muuten olen ollut asiallinen ja kohtelias. Mutta jostain kummasta syystä siinä meidän välisessä tilanteessa on mielestäni jotain molemminpuolista, vaikka se tuntuukin täysin järjettömältä. Mulle tulee myös sellainen olo, että hän on tavallista lempeämpi minua kohtaan. Ehkä hän aavistaa jotain, mutta ei silti tuomitse minua (?). T. Ap

Olikos tää ihastuksen kohde sun terapeutti?

Mistä tuollaisen ajatuksen sait? :O