Miksi mieheni suhtautuu minuun niin negatiivisesti?
Olen miestäni puolisen vuotta nuorempi, ihan "naapurintyttötasoa" ulkonäöllisesti (tein parikymppisenä mallin töitä, mutta siitä on jo aikaa), melko sopusuhtainen, sporttinen ja hoikahko sekä akateemisesti koulutettu ja ihan ok-töissä. Olen luonteeltani kiltti, mukautuva, uskollinen ja luotettava sekä kotona viihtyvää tyyppiä. Kannatan tasa-arvoa kotitöiden jakamisen osalta (ilmeisesti se osittain tekee musta "pahiksen" ja huonon vaimon).
Mies kuitenkin haluaisi itselleen palvelijan ja passaajan, jonka kuitenkin pitäisi maksaa suurin osa juoksevista kuluista sekä muuten puolet (euron tarkkuudella) kaikista kuluista. Hän itse haluaisi maata lähinnä sängyssään pelaamassa suurimman osan vapaa-ajasta. Lisäksi tv:n katselun ja musiikin kuuntelun osalta en saa ikinä päättää, mitä katsotaan tai kuunnellaan. Ruoan valmistamisen osalta suurin osa lempiruoistani on sellaisia, että niitä ei voi tehdä, kun miehellä on melko suppea maku ruokien suhteen. Mies solvaa ulkonäköäni jopa kymmeniä kertoja päivässä ja haukkuu ikääni sekä nöyryyttää minua sen takia, kun omistaa asuntonsa ja minä vain asun siellä (maksan toki vastikkeen kokonaan itse hänelle). Mies kuitenkin aina huomauttaa, että minusta on harmia, sillä kulutan lattioita ja kodinkoneita, kun käytän niitä. Jne.
Miksi hän suhtautuu noin? Mikä mussa on vikana tai mikä hänessä on vikana? Riitelemme päivittäin melkein kaikesta ja mies käyttäytyy törkeästi ja omasta mielestään oikeutettu siihen, kun hän on sentään sadan ihmisen esimies ja osakesalkussa on pari sataa tuhatta jne. Miehen mielestä en ole tarpeeksi kelvollinen puoliso, sillä olen liian vanha (mies haluaisi vähintään kymmenen vuotta nuoremman vaimon oikeasti), enkä ole tarpeeksi nöyrä ja palvelualtis. Lisäksi kroppani on liian naisellisen näköinen (pitäisi olla litteä ja lähes huomaamaton takapuoli jne., vaikka siis olenkin muuten hoikka). Mitä mun kannattaisi tehdä?
Kommentit (33)
Eipä sillä varmasti ole väliä mikä miestäsi vaivaa. Mutta toivottavasti välittäisit siitä mikä itseäsi vaivaa. Arvosta itseäsi ja lähde tollaisesta suhteesta, jossa sua ei arvosteta.
Laihduta, ja lopeta se nalkutus ja riidanhaastaminen.
Pitää jättää kyllä tämän perusteella.
Olen itse oma-aloitteisestikin ehdottanut miehelle sellaisen mieluisan nuoremman naisen hankkimista, mutta hän ei kuitenkaan jostain syystä jaksa alkaa sellaistakaan etsiä. Mies ei kuuntele, kun kerron, miten hänen sanansa loukkaavat , vaan jatkaa mulle haistattelua ja haukkumista. Jos eroamme, niin saan sukulaisilta ja tutuilta halveksuntaa osakseni, kun menin eroamaan, mutta mies ei taida kyllä välittää minusta lainkaan.
Hän ei selvästikään rakasta sinua ehdoitta, eikä ole hulluna sinuun. Lähde vielä kun voit.
Eipä taida arvostaa sua pätkääkään. Ja voisin epäillä, että tuskin rakastaakaan. Jätä se hyvä nainen, jos sulla on yhtään omanarvontuntoa.
Miksi olet hänen kanssaan? Kehitä itsellesi itsetunto ja vaihda parempaan. Luuletko että se kiusaaminen loppuu vaikka yrittäisit "parantaa" itseäsi? Siinä käy lopulta niin että olet siivooja, kukkaro ja paskasanko miehellesi.
Mies ei pidä sinusta etkä sinä miehestä. Miksi olette yhdessä?
Eih, taas tätä samaa! oot kymmeniä alotuksia tehnyt tästä aiheesta ja samat kysymykset pyörii. Oot siis provo
Vierailija kirjoitti:
Olen itse oma-aloitteisestikin ehdottanut miehelle sellaisen mieluisan nuoremman naisen hankkimista, mutta hän ei kuitenkaan jostain syystä jaksa alkaa sellaistakaan etsiä. Mies ei kuuntele, kun kerron, miten hänen sanansa loukkaavat , vaan jatkaa mulle haistattelua ja haukkumista. Jos eroamme, niin saan sukulaisilta ja tutuilta halveksuntaa osakseni, kun menin eroamaan, mutta mies ei taida kyllä välittää minusta lainkaan.
Joo tietenkin sukulaisten takia kannattaa pysyä tollasen kultakimpaleen kanssa :)
Vierailija kirjoitti:
Laihduta, ja lopeta se nalkutus ja riidanhaastaminen.
Mies todennäköisesti haukkuisi kroppaani, vaikka olisin pahasti alipainoinen. Nimittäin kroppani on sellainen, että takapuolesta en saa litteää ja huomaamatonta oikein millään (hieman leveähkö lantio, hieman notkoselkä, muuten olen hoikka siis). Miehen ihanne on siis miesmäisen kapea lantio ja huomaamaton peppu. Mieso n myös sellainen, että keksii aihetta kiusaamiseen melkein mistä vain (jopa ilmeistäni, hymystäni jne.). Jos lopetan puolieni pitämisen, niin päätyisin tilanteeseen, jossa elättäisin hänet täysin ja palvelisin hänelle ruoat vuoteeseen, kun hän makaisi pelaamassa. Seksiäkään meillä ei ole, eikä miehestä ole minulle _mitään_ iloa tai edes hyötyä.
Pakko olla provo. Ei kukaan voi olla noin kynnysmatto. Mitkä ovat ne miehen ominaisuudet, joita rakastat? Miksi hän on kanssasi, jos susta on noin paljon haittaa hänen elämäänsä?
Jatka samaan malliin. Älä ainakaan tee mitään ratkaisuja oman elämäsi suhteen. Sun elämä ja sen ratkaisut kuuluu nyt sun miehellesi, jonka muuten ihan itse valitsit. Ja se valinta kuvaa oikein hyvin sun ratkaisujen tasoa, joten ehkä paras jättääkin ne ratkaisut muille... Hauskaa iltaa sinne röllimetsään.
Sinussa on vikana se ettet ole vielä tajunnut jättää tota miestä.
Vierailija kirjoitti:
Eih, taas tätä samaa! oot kymmeniä alotuksia tehnyt tästä aiheesta ja samat kysymykset pyörii. Oot siis provo
En ole provo, vaan en ole löytänyt vielä sopivaa asuntoa, johon voisin muuttaa. Hetkellisesti mies on joskus ystävällinenkin. Lisäksi mietin sitä, että tulen sitten olemaan lopun ikäni yksin, jos miehen sanat ovatkin totta. Ennen häntä mulla oli vain yksi seurustelusuhde, enkä ole koskaan harrastanut yhden illan suhteita, sillä olen tosi ujo ja kotona viihtyvää tyyppiä sekä raitis.
Kysymys kuuluu, mitä sä näet siinä miehessä että viitsit katsella sitä? Mietin vaan...
Menisit pois suhteesta... Miehesi on ääliö
En katsois tuollaista miestä hetkeäkään parisuhde perustuu siihen että haluaa miellyttää toista,että kunnioitetaan toista,ei koskaan ole oikein loukata ulkonäköä tai muutakaan
Lähteä, jos ette jo ole kerinneet naimisiin asti.