Työskentelen nuorten ja lasten parissa, ahdistaa välillä heidän homokielteisyytensä
Olen itse siis nainen ja suhteessa naisen kanssa. En ole tätä kertonut heille, mutta mietin, voisiko kertominen auttaa heitä suhtautumaan neutraalimmin asiaan? Mitä mieltä olette?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Ei sun henk koht asiat kuulu työpaikalle. Nuorten kanssa työskentely vaatii lujuutta etkä voi ottaa kaikkea itseesi.
Ei ole mitenkään erityisen henkilökohtaista mainita, että on parisuhteessa. Vai vaaditko heteroitakin salaamaan asian?
Jos sinua ei erikseen ole palkattu aivopesemään nuoria, niin ehkä jätät sen tekemättä. On ahdistavaa kun joku työntekijä ottaa asiakseen alkaa ajaa agendaa, joka ei kuulu ammattiinsa mitenkään. Sama kuin automekaanikko päättäisi käännyttää öljynvaihtoon tulevan asiakkaan vaikkapa kommunistiksi tai myyjä haluaisi kassalla kertoa ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta.
Henkilökohtaisia asioita ei ylipäätään pitäisi työpaikalla levitellä liikaa eikä varsinkaan asiakkaiden suuntaan. Ne nuoret eivät varmaan ole kolleegoitasi. Yleensä ihmisillä on työpaikoilla läheisempiä ja vähemmän läheisiä työtovereita. Oli sitten homo tai hetero tai mitä vaan, omista parisuhdeasioista ei mielestäni ole tapana puhua kuin niiden läheisten kanssa. Ei se ole syrjimistä tai kaapissa olemista, vaan normaalia etäisyyttä, jolla erotetaan työtoverit ystävistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun henk koht asiat kuulu työpaikalle. Nuorten kanssa työskentely vaatii lujuutta etkä voi ottaa kaikkea itseesi.
Ei ole mitenkään erityisen henkilökohtaista mainita, että on parisuhteessa. Vai vaaditko heteroitakin salaamaan asian?
No en tarkoittanut tuota. Minusta nyt vaan millekään työpaikalle ei kuulu selostaa kenen kanssa seurustelee.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinua ei erikseen ole palkattu aivopesemään nuoria, niin ehkä jätät sen tekemättä. On ahdistavaa kun joku työntekijä ottaa asiakseen alkaa ajaa agendaa, joka ei kuulu ammattiinsa mitenkään. Sama kuin automekaanikko päättäisi käännyttää öljynvaihtoon tulevan asiakkaan vaikkapa kommunistiksi tai myyjä haluaisi kassalla kertoa ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta.
Henkilökohtaisia asioita ei ylipäätään pitäisi työpaikalla levitellä liikaa eikä varsinkaan asiakkaiden suuntaan. Ne nuoret eivät varmaan ole kolleegoitasi. Yleensä ihmisillä on työpaikoilla läheisempiä ja vähemmän läheisiä työtovereita. Oli sitten homo tai hetero tai mitä vaan, omista parisuhdeasioista ei mielestäni ole tapana puhua kuin niiden läheisten kanssa. Ei se ole syrjimistä tai kaapissa olemista, vaan normaalia etäisyyttä, jolla erotetaan työtoverit ystävistä.
Olet täysin oikeassa, ja tässä tapauksessa efekti vielä voimistuu, jos kyseessä on nuoria ja lapsia. Eivät he kohta enää muuta mietikään, kuin että sen lesbon juttusille on taas mentävä.
Lapsi on terve kun leikkii. Ei oo kukaan vielä mädättänyt?
Vierailija kirjoitti:
Jos sinua ei erikseen ole palkattu aivopesemään nuoria, niin ehkä jätät sen tekemättä. On ahdistavaa kun joku työntekijä ottaa asiakseen alkaa ajaa agendaa, joka ei kuulu ammattiinsa mitenkään. Sama kuin automekaanikko päättäisi käännyttää öljynvaihtoon tulevan asiakkaan vaikkapa kommunistiksi tai myyjä haluaisi kassalla kertoa ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta.
Henkilökohtaisia asioita ei ylipäätään pitäisi työpaikalla levitellä liikaa eikä varsinkaan asiakkaiden suuntaan. Ne nuoret eivät varmaan ole kolleegoitasi. Yleensä ihmisillä on työpaikoilla läheisempiä ja vähemmän läheisiä työtovereita. Oli sitten homo tai hetero tai mitä vaan, omista parisuhdeasioista ei mielestäni ole tapana puhua kuin niiden läheisten kanssa. Ei se ole syrjimistä tai kaapissa olemista, vaan normaalia etäisyyttä, jolla erotetaan työtoverit ystävistä.
No, kerrotko miksi on ok sitten kertoa syrjiviä mielipiteitään/vitsejään, ilman että se on "agendan ajamista"? Lasten ja nuorten parissa työskentelevän tehtävään kuuluu kasvattaminen, ja vähemmistöjen syrjimiseen puuttuminen on osa sitä, ja ap:n velvollisuus kasvattajana on puuttua, vaikka ei toisikaan omaa suhdettaan esille. Mutta koska heteroiden on ihan ok mainita vaimostaan tai aviomiehestään lapsillekin, en näe mitään syytä miksi ap ei voisi sitä tehdä. Voisi olla silmät avaava kokemus nuorille tajuta, että se "nolo" homo puheissa voikin olla se kiva työntekijä.
Jätä kertomatta. Lasten ja nuorten ei tarvitse tietää sinun seksielämäsi yksityiskohdista. Ei heterotkaan tee siitä mitään numeroa että minäpäs muuten seurustelen vastakkaista sukupuolta olevan kanssa.
Mun veli on homo. Siedän häntä koska on veljeni. Muuten sais poistua elämästäni. En ymmärrä moista hommaa vähääkään... mutta menköön. Älä ala tuputtaa kellekään omaa suuntautumistasi.
Olisi ollut kiva kuulla joitakin esimerkkejä miten kielteisyys ilmenee.
Sillä luulenpa, että otat liikaa itseesi ne nuorten höntit homo heitot. Niissä ei loppupeleissä ole sisältöä tai tunnetta. Läppä, jonka kuvittelevat olevan ok.
Nuorissa on siis vielä toivoa, hyvä niin. Tää mielettömäksi paisunut kaikenlaisten taisteluhelikoptereiden normalisointi on mennyt aivan liian pitkälle. Näköjään jo niin pitkälle että opettajaksikin pitää saada kiintiölesbo.
En ymmärrä näitä vastauksia. Eihän se ole mitään tuputtamista, jos SILLOIN huomauttaa, että kyse on täysin normaalista asiasta, minäkin olen homo, kun he puhuvat jotakin pahaa homoista. Ei se tarkoita sitä, että yrittäisi tuputtaa niille lapsille jotain mielipidettään... Joten ap, tottakai sanot!
Jokainen se ymmärtää että homous ei ole normaalia samoin kun esim. Alkoholismi ei ole normaalia mutta silti molempiin ryhmiin kuuluvia on. Lapset ovat lapsia ja ymmärtävät jo luonnostaan et homous ei ole oikein kunnes, iän tultua mieli kietoutuu tai ei. Anna lasten ajatella mitä ajattelevat.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse siis nainen ja suhteessa naisen kanssa. En ole tätä kertonut heille, mutta mietin, voisiko kertominen auttaa heitä suhtautumaan neutraalimmin asiaan? Mitä mieltä olette?
Ei. Ihminen oppii vasta kun joutuu ongelmiin omien harhaisten kuvitelmiensa/asenteidensa seurauksena. Sanominen ei auta mitään (muuta kuin poikkeusyksilöiden kohdalla).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinua ei erikseen ole palkattu aivopesemään nuoria, niin ehkä jätät sen tekemättä. On ahdistavaa kun joku työntekijä ottaa asiakseen alkaa ajaa agendaa, joka ei kuulu ammattiinsa mitenkään. Sama kuin automekaanikko päättäisi käännyttää öljynvaihtoon tulevan asiakkaan vaikkapa kommunistiksi tai myyjä haluaisi kassalla kertoa ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta.
Henkilökohtaisia asioita ei ylipäätään pitäisi työpaikalla levitellä liikaa eikä varsinkaan asiakkaiden suuntaan. Ne nuoret eivät varmaan ole kolleegoitasi. Yleensä ihmisillä on työpaikoilla läheisempiä ja vähemmän läheisiä työtovereita. Oli sitten homo tai hetero tai mitä vaan, omista parisuhdeasioista ei mielestäni ole tapana puhua kuin niiden läheisten kanssa. Ei se ole syrjimistä tai kaapissa olemista, vaan normaalia etäisyyttä, jolla erotetaan työtoverit ystävistä.
No, kerrotko miksi on ok sitten kertoa syrjiviä mielipiteitään/vitsejään, ilman että se on "agendan ajamista"? Lasten ja nuorten parissa työskentelevän tehtävään kuuluu kasvattaminen, ja vähemmistöjen syrjimiseen puuttuminen on osa sitä, ja ap:n velvollisuus kasvattajana on puuttua, vaikka ei toisikaan omaa suhdettaan esille. Mutta koska heteroiden on ihan ok mainita vaimostaan tai aviomiehestään lapsillekin, en näe mitään syytä miksi ap ei voisi sitä tehdä. Voisi olla silmät avaava kokemus nuorille tajuta, että se "nolo" homo puheissa voikin olla se kiva työntekijä.
Niin, onko ok kertoa syrjiviä mielipiteitään ja vitsejään? Siitä tässä kai on kyse. Työpaikalla on eri säännöt kuin yhteiskunnassa. Ne lapset ja nuoret ovat siviilissä, mutta ap on töissä. Työpaikalla ei työntekijän pidä kertoa sen enempää syrjiviä kuin maailmaa syleileviä mielipiteitään eikä varsinkaan asiakkaille. Sen sijaan ne asiakkaat ovat siviilissä ja heillä on sanan- ja mielipiteenvapaus. Ihminen, joka ei kykene erottamaan työminäänsä omasta persoonastaan on väärässä työpaikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinua ei erikseen ole palkattu aivopesemään nuoria, niin ehkä jätät sen tekemättä. On ahdistavaa kun joku työntekijä ottaa asiakseen alkaa ajaa agendaa, joka ei kuulu ammattiinsa mitenkään. Sama kuin automekaanikko päättäisi käännyttää öljynvaihtoon tulevan asiakkaan vaikkapa kommunistiksi tai myyjä haluaisi kassalla kertoa ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta.
Henkilökohtaisia asioita ei ylipäätään pitäisi työpaikalla levitellä liikaa eikä varsinkaan asiakkaiden suuntaan. Ne nuoret eivät varmaan ole kolleegoitasi. Yleensä ihmisillä on työpaikoilla läheisempiä ja vähemmän läheisiä työtovereita. Oli sitten homo tai hetero tai mitä vaan, omista parisuhdeasioista ei mielestäni ole tapana puhua kuin niiden läheisten kanssa. Ei se ole syrjimistä tai kaapissa olemista, vaan normaalia etäisyyttä, jolla erotetaan työtoverit ystävistä.
No, kerrotko miksi on ok sitten kertoa syrjiviä mielipiteitään/vitsejään, ilman että se on "agendan ajamista"? Lasten ja nuorten parissa työskentelevän tehtävään kuuluu kasvattaminen, ja vähemmistöjen syrjimiseen puuttuminen on osa sitä, ja ap:n velvollisuus kasvattajana on puuttua, vaikka ei toisikaan omaa suhdettaan esille. Mutta koska heteroiden on ihan ok mainita vaimostaan tai aviomiehestään lapsillekin, en näe mitään syytä miksi ap ei voisi sitä tehdä. Voisi olla silmät avaava kokemus nuorille tajuta, että se "nolo" homo puheissa voikin olla se kiva työntekijä.
Kuvittele että nuoresi kävisi nuorisotalolla jossa olisi polyamorinen työntekijä. Asia olisi sulle varmaan ihan ok niin kauan kuin polyamorinen pitäisi suhteensa omana tietonaan eikä tarjoaisi nuorille mitään "silmiä avaavia kokemuksia" sanomalla että polyamoria olisi normaali ja hyvä tapa elää.
Jos elää samaa sukupuolta olevaan kumppanin kanssa, poly -tai consanguinamoriasuhteessa tai on vaikka naimisissa serkkunsa kanssa niin ei tarvitse huudella siitä pitkin kyliä.
Huvittavaa, miten jotkut kommentoijat luulevat, ettei näiden lasten ja nuorten joukossa ole homoja.
Aloittaja vaikuttaa olevan asemassa, jossa hänen velvollisuutensakin on puuttua syrjivään puheeseen.
Ihmisen ei ole mikään pakko olla aktivisti, vaikka sattuisi homo olemaankin. Oman suvaitsevaisuuteen kasvamiseni kannalta yksi vaikuttavimmista henkilöistä oli perheystävä, jonka homoseksuaalisuudesta kuulin ensimmäistä kertaa aikuisena. Tajusin, että homo voi olla ihan normaali mies eikä sen tarvitse välttämättä olla millään tavalla perverssi tai puhua ja elehtiä homomaisesti. Homous on seksuaalisuuteen liittyvä käsite, mutta turhan moni pitää sitä elämäntapana. Siis myös homot.
Kerro, jos asiasta on syntynyt ensin keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen ei ole mikään pakko olla aktivisti, vaikka sattuisi homo olemaankin. Oman suvaitsevaisuuteen kasvamiseni kannalta yksi vaikuttavimmista henkilöistä oli perheystävä, jonka homoseksuaalisuudesta kuulin ensimmäistä kertaa aikuisena. Tajusin, että homo voi olla ihan normaali mies eikä sen tarvitse välttämättä olla millään tavalla perverssi tai puhua ja elehtiä homomaisesti. Homous on seksuaalisuuteen liittyvä käsite, mutta turhan moni pitää sitä elämäntapana. Siis myös homot.
Aika hupaisaa, jos tosiaan luulet olevasi suvaitsevainen.
Ei sun henk koht asiat kuulu työpaikalle. Nuorten kanssa työskentely vaatii lujuutta etkä voi ottaa kaikkea itseesi.