Lue keskustelun säännöt.
Kaveri on kahden kesken läheinen, mutta ihmisten ilmoilla etäinen. Miksi?
27.11.2016 |
Kaverin kanssa ollaan jutuissa viikottain, nähdään n. joka toinen viikko. Kahden kesken jutellaan elämän syvällisyyksiä ja henkilökohtaisia juttuja. Eli ihan läheisiäkin ollaan. Kun muita ihmisiä on paikalla, niin hän on huomattavasti etäisempi: hakeutuu mieluummin muiden ihmisten seuraan, ei katso jutellessa silmiin, vähän liioitellen esittää kuin ei tunnettaisi.
Tuo ei tunnu ihan hyvältä, vaikka olen toki ymmärtäväinen. Auttakaa minua vielä siinä ymmärtämisessä! Häpeääkö hän minua? Vai olisiko se hänelle liikaa yksityisyyden paljastamista, jos olemuksella paljastaisi, että olemme kavereita? (Siis ei olla mitenkään julistettu, että ollaan niin usein tekemisissä, mutta onhan sen varmaan useimmat jostain huomanneet tai päätelleet.) Vai mistä voisi olla kyse, mikä selittäisi tuota muutosta?
Kommentit (12)
Kuulostaa enemmän ujolta ihmiseltä joka jännittää jos porukkaa on enemmän. On voinut sinun kanssa kahden kesken keskustella henkilökohtaisiakin asioita, mutta ei halua että ne nousee keskusteluun isommassa porukassa. Suojelee itseään vetäytymällä takavasemmalle ryhmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama, mutta kyseessä on työkaveri jonka kanssa ollaan tekemisissä päivittäin. Puhutaan kaikki ykstyis ja perheasiat. Ja heti kun porukassa on muitakin, hän suorastaan välttelee minua.
Tunnistan itseni tästä, ja ainakin minulla kyse on siitä että olen hyvin introvertti enkä osaa puhua ihmisten kanssa kuin kahden kesken. Jos läsnä on liikaa ihmisiä, en osaa puhua niillekään, jotka tunnen hyvin. Toisessa osapuolessa ei siis ole mitään vikaa, vaan minussa.
Mulla oli myös tuommoisia kavereita kouluaikaan. Monet ihmiset käyttäytyvät eri tavalla kaksin, kolmisin tai isommassa porukassa. Kysymys ei ole välttämättä ujoudesta, vaan jotkut puheliaat ihmiset alkavat "esiintyä" kun on vähänkin isompi porukka. Sitten joillain ihmisillä menee pomotusvaihde päälle isommassa laumassa, eli yrittävät olla jotain alfatyyppejä, vaikka eväät eivät riitä. EI ole yksioikoinen asia, sillä kokonainen tieteenala eli sosiaalipsykologia tutkii tätä.
Anoppi on suht asiallinen jos olemme vaikka vaimon kanssa kolmisin kahvipöydässä. Mutta jos on isommat juhlat, voi töksäyttää mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän ei tunne niitä muita porukassa olevia ihmisiä niin hyvin ja yrittää tutustua heihin?
Mulla on työkaveri joka muuttuu täysin, jos paikalle tulee muita. Alkaa sellaisen kovaäänisen shown. Kun ollaan kahden, on täysin erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kunbsiis sukulaisten ym. kanssa juhlissa, missä on ehkä 20-30 ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni tästä, ja ainakin minulla kyse on siitä että olen hyvin introvertti enkä osaa puhua ihmisten kanssa kuin kahden kesken. Jos läsnä on liikaa ihmisiä, en osaa puhua niillekään, jotka tunnen hyvin. Toisessa osapuolessa ei siis ole mitään vikaa, vaan minussa.
Mee hoitoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai kun hyvä, että kysyin teiltä, etten alkanut tivaamaan tältä kaverilta. Kysehän on todellakin ihmisestä, joka sanoo itseään ujoksi ja introvertiksi. Ja onkin näitä hyvin vahvasti. Minä en sitten aina muista mihin kaikkeen nuo ominaisuudet vaikuttavat. Nytkin teki mieli jo loukkaantua tyyliin, ei sitten varmaan olla edes kavereita, kun pitää noin vältellä. Onneksi pidin pääni kiinni ja kysyin teiltä! Oikeastaan iltahan menikin lopöujen lopuksi oikein hyvin ☺ Ap
Minusta on kyllä loukkaavaa kun ns. ystävä jättää vieraassa porukassa yksin. Oltiin eräässä koulutuksessa eikä työkaveri tuntenut sieltä ketään muuta kuin minut. Silti meni yksin istumaan auditorion toiselle puolelle. Ja syötiin erikseen. En käsitä.
Eihän kukaan toinen voi tietää, mutta voi arvella mielikuvituksen voimin. Ap