Rumien syrjintä on viimeinen sallittu ja hyväksytty syrjinnän muoto

Tämä on totta! Minulla liki viidenkymmenen vuoden kokemus asiasta! Enemmän kakkaduunia pienellä palkalla tehneenä näin väitän! Esim. Työpaikan tykypäivä: minä jään työhön siivoamaan, kun toimistot tyhjät

Työkaverien illanvietto tms juhlat: unohdettiin kutsua, raha kyllä kelpasi yhteislahjaan. Kukahan jäi aina ylitöihin, jos/ kun muita halukkaita ollut?. Rumalla ja lihavalla kun ei ole ketään, joka odottaa ja tarvitsee kotona

Mua syrjii useimmiten vain itteäni rumemmat. Että kumma juttu sitten?. 😁

Niin entäs sitten? Jokaisella on oikeus valita haluaako viettää aikaansa rumien ihmisten kanssa vai ei.

Miten mahtoi ap satsata ulkonäköönsä? Olen ruma, en keksi realistista tapaa muuttua ei-rumaksi.

Myös nimi vaikuttaa. Olen sukujani tyyliä Virtanen. Meni naimisiin ja sain "hienon sukunimen". Kohtelu parani. Varsinkin puhelimessa sain parasta palvelua ja erikoisia ratkaisuja yms.

Erosin ja palasin Virtaseksi, niin enää ei palvelu pelaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin entäs sitten? Jokaisella on oikeus valita haluaako viettää aikaansa rumien ihmisten kanssa vai ei.

Syrjintä tarkoittaa muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Miten mahtoi ap satsata ulkonäköönsä? Olen ruma, en keksi realistista tapaa muuttua ei-rumaksi.

Laihdutus, tyylikkäät vaatteet, meikki, pitkien kiiltävien hiusten kasvatus ja muutenkin hyvä hiusten hoito, itselle sopiva kaunis väri...

Toki sitäkin voi miettiä, onko sellainen ihminen hyvä ystävä, joka on ystäväni vain siksi, että näytän hyvältä ja hylkäisi minut, jos sattuisikin olemaan ruma. Haluanko tällaisia ihmisiä ystävikseni? .. voiko heitä pitää luotettavina?

Mites köyhät?

Itse en ilmeisesti ole sitten ruma, vaikken hirveästi satsaa meikkaamiseen ja hiukset on lyhyet, enkä edes vaatteisiin hirveästi panosta vaan laitan päälle mikä on mukavaa. Silti ihmiset juttelee ja on mukavia, jopa ne laitetut kauniit ihmiset, ja niin on aina ollut. Se on oma asenne ei ulkonäkö.

Ruma voi kaunistua ja lihava laihduttaa. Kyllä ihmisestä siedettävän näköinen saadaan. Tehkää jotain.

Ulkoisesta olemuksesta näkee sen miten ihminen arvostaa itse itseään. Miten voi nähdä arvon itsessään ja muissa, jos kaikki on vähän heikun keikun?

Vanhat!! Ikärasismi jyllää täysillä.

Olemme joko näkymättömiä (parisuhdemarkkinoilla) tai pahoja boomereita (nuori sukupolvi yleistää kaikki).

N65

Vierailija kirjoitti:

Ruma voi kaunistua ja lihava laihduttaa. Kyllä ihmisestä siedettävän näköinen saadaan. Tehkää jotain.

Tehkää jotain, niin, mitä?

Vierailija kirjoitti:

Itse en ilmeisesti ole sitten ruma, vaikken hirveästi satsaa meikkaamiseen ja hiukset on lyhyet, enkä edes vaatteisiin hirveästi panosta vaan laitan päälle mikä on mukavaa. Silti ihmiset juttelee ja on mukavia, jopa ne laitetut kauniit ihmiset, ja niin on aina ollut. Se on oma asenne ei ulkonäkö.

No ei kyllä kaiken näköisille tulla edes juttelemaan mitään. Kyllä varmaan olet, nuori, luonnonnätti ja hoikka. Joku erityinen kiva piirre, ehkä kiharat hiukset?..

Eikä tässä ollut kysymys vain siitä kuka saa kavereita, vaan esim. myös siitä, kenelle nakitetaan niin kutsutut työt työpaikalla, sen sijaan että hän vain juttelisi muiden kanssa kuten muut.

Voisiko tuohon liittyä myös oma käsitys itsestään? Jos tuntee itsensä jotenkin erilaisena, olettaa muidenkin ajattelevan niin. Itseensä tyytyväinen näkee asioiden valoisat puolet murehtimatta muusta.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuohon liittyä myös oma käsitys itsestään? Jos tuntee itsensä jotenkin erilaisena, olettaa muidenkin ajattelevan niin. Itseensä tyytyväinen näkee asioiden valoisat puolet murehtimatta muusta.

Aina, kun joku kirjoittaa tällaisen aloituksen (olen kaksi kertaa laihduttanut yli 40 kiloa, joten voin vahvistaa ap:n kertomuksen) tulee jostain joku oman elämänsä sankari aina heittämään yllä olevan kaltaisen kommentin, jonka sisältö on käytännössä tämä: "Te rumat olette vielä sen verran tyhmiäkin, että ette ole tajunneet, että elämässä kaikki on omasta asenteesta kiinni!"

Vierailija kirjoitti:

Ulkoisesta olemuksesta näkee sen miten ihminen arvostaa itse itseään. Miten voi nähdä arvon itsessään ja muissa, jos kaikki on vähän heikun keikun?

Jep. Kävin kasvokirurgisessa operaatiossa ja yhtäkkiä aloin arvostamaan itseäni enemmän ja kaikki olivat minulle ystävällisempiä. Kaikki johtui siitä itsearvostuksesta, ei kirurgin veitsestä.

Juu pitäisi saada hallituksen intersektionaaliohjelmaan koska on paljon suurempi syrjinnän aihe kuin mikään mikä niillä on siellä. Ei vaan sovi siihen marxilaiseen narratiiviin.

Kaiken lisäksi raati täällä on hellyyttävän yksimielinen.

Intersektionaalinen marxilainen feminismi löytää yhä uusia syrjinnän muotoja, uhristatuksen omaavia sorrettuja ryhmiä on yhteiskunnassa paljon. Mutta ottaa vielä hetken ennenkuin pienimunaiset persut nähtäisiin sorrettuna ryhmänä.