Mielenterveysongelmaisten ei pitäisi lisääntyä!

Samaa ja eri mieltä. Mielenterveysongelmia on niin eri tasoisia ja laatuisia ja jotkut eivät oikeasti vaikuta juurikaan elämään ja niiden kanssa pärjää. Mielenterveysongelmainen ei myöskään automaattisesti tarkoita huonoa vanhempaa.

Itse en tule lisääntymään koska mielenterveysongelmani ovat sen verran pahan laatuisia ja kulkee vahvasti suvussa. Ensimmäiset muistoni ovat hallusinaatioita ja minulla puhkesi vakava masennus 7-8 -vuotiaana. Paniikkihäiriö puhkesi teini-iässä ja on pahentunut iän karttuessa siihen pisteeseen etten juurikaan liiku kodin seinien sisältä minnekään ja puhelimeen en pysty edes vastaamaan.

Mikäli pystyisin pitämään edes itsestäni huolen ja lisääntyisin, en voisi antaa itselleni anteeksi jos lapseni myös sairastuisi ja joutuisi elämään samojen kokemusten kanssa kuin minä. Kukaan ei ansaitse tälläistä elämää.

Onni onnettomuudessa, että olen ainoa sisarus, joka syntyi pöpipäänä.

Mt-ongelmien kanssa pärjätään nykymaailmassa verrattain hyvin, koska sairauksia tunnetaan ja oikeanlaista hoitoa osataan tarjota, niin lääkkeillä kuin erilaisilla terapiamuodoillakin. Niitä kuvastoesimerkkejä jostain päätään seinään hakkaavasta "hullusta" on todellisuudessa olemassa hyvin vähän ja pidän epätodennäköisenä, että kroonisesti em. kaltaisessa tilassa oleva ajautuu lisääntymistilanteisiin.

Sen sijaan tyhmät, lyhyet, rumat ja rillipäät vois työntää pakkosterilaatiojonoon.

Ei, en ole tosissani. Tyhmiin väittämiin vastataan, mitä halutaan.

Riippuu pitkälti tapauksesta, mutta jos mielenterveys on kirjaimellisesti ONGELMA, niin ei tietenkään pidä siinä tilanteessa lisääntyä.

Toisaalta on esim. "kevyehköön" masennukseen taipuvaisia ihmisiä ja ihmisiä, jotka ovat jollain tapaa masentuneita läpi elämänsä, mutta kykenevät silti olemaan hyviä ja turvallisia kasvattajia.

Myös maanisdepressiivinen voi kyetä hyvään ja turvalliseen vanhemmuuteen, jos osaa elää sairautensa kanssa (näitähän on julkisuudenhenkilöissäkin useita, kuten myös masentuneita).

Itse olen mt-ongelmainen jolla on lapsi, enkä kyllä pidä tätä minään hyvänä tilanteena todellakaan ja muuttaisin tilanteen, jos voisin.

Tällä tiedolla ja kokemuksella mitä minulla nyt on, olisin jättänyt lapsen tekemättä, mutta yritän päästä itsesyytöksistä eroon kuitenkin.

Tilanne on nyt mikä on, ja vaikea masennus puhkesi vasta myöhemmin, kun olin ollut vanhempi jo useamman vuoden (eli en tilannetta voinut ennustaa kun raskaaksi tulin, vaikka ainahan "kaikki on mahdollista").

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Ensin kannattaisi olla terve ennenkuin lähtee hankkimaan jälkikasvua, koska jos itse on ihan raunio niin onko se sitten kivaa lapsellekaan?

Ongelma vaan on siinä, että näin karusti sanottuna masentuneena ihminen on itsekkäimmillään. Ja en nyt tarkoita millään pahalla kenellekään!

Mutta silloin se maailmankuva on kaventunut ja paha olo vie energiaa muista asioista. Harvempi varmasti siinä tilanteessa lasta toivoessaan miettii, että onko tämä tilanne hyvä lapselle.

Enemmän pitäisi keskittää energiaa mt-ongelmaisten vanhempien tukemiseen, koska sillä niitä lapsia saadaan autettua.

Minä sanoisin että pääasiassa ei pitäisi lisääntyä. Todella monet mielenterveysongelmat ovat jollain tasolla periytyviä (kaikilla ei puhkea eli voivat jäädä piileviksi). Tuohon kun vielä tulee päälle se, että vanhemmilla voi olla vaikeuksia lasten kasvatuksessa ja tasapainoisten kotiolojen järjestämisessä, niin ei ole oikein hyvä juttu. Tiedän perheita, joissa on 3-4 erityislasta (ADHD, tourette, Asperger, autismi, erilaisia kehitysviivästymiä ym.), enkä voi ymmärtää, miten vanhemmat haluavat hankkia noin monta lasta, jos jo kahdella ensimmäisellä on todettu häikkää :O Ehkä ovat toivoneet, että saisivat yhden terveenkin lapsen, mutta eivät välttämättä ole saaneet ja sitten elämä on hirveän vaikeaa ja raskasta monen neuropsykiatrisen tai kehitysvammaisen lapsen kanssa. Joo, nuo eivät ole varsinaisesti mielenterveysongelmia, paitsi että altistavat herkästi mielenterveysongelmille.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmia voi tulla lasten synnyttyä. Mites, ap, työnnätkö ne sitten takaisin?

Näin kävi minullakin, mutta olen silti sitä mieltä että ei pitäisi lisääntyä. Ainakin jos on bipodiagnoosi, kuten minulla. Kovasti periytyvä sairaus on kyseessä ja kunnoillista hoitoa ei ole.

Monet bipot kehuvat kuinka heidän lapsensa ovat terveitä, mutta tauti voi puhjeta vasta yli 30 vuotiaalla ja perinnöillisyyttä lukeneet tietävät että mielisairauskin voi puhjeta vasta lapsenlapsilla.

Sairastuttuani aloin tutkia sukuani enemmän tai vähemmän hulluja löytyi joka puolelta mutta vanhempien mielestä se ei ollut mitään.

Vain yksi tätini omasi diagnoosin ja olio ollut hoidettavana, mutta sekin kuulemma johtui ikävästä lapsuudesta sotalapsena Ruotsissa.

Myöhemmin serkkuni oli soitellut veljelleni ja kysellyt minunkin sairaudesta kun hänen tyttärellään oli ongelmia ja kartoitettiin sukulaisten sairauksia.

Kunnes mielisairauksien hoito saadaan jollein tasolle, niin siihen asti kaikkien, ei siis vain niiden, jotka ovat itse sairaita, riskiryhmien pitäisi pidättäytyä lisääntymästä. Eli jos diagnoosi on sisaruksillasi tai vanhempiesi sisaruksilla älä lisäänny.

Se että vain sairaat steriloidaan ei auta ensityvyyteen paljoakaan. Jos ihaminen sairastuu tarpeeksi nuorena se estää usein lisääntymisen jo itsestään.

Kuvottavaa oli noissa vertaistukiryhmissä, kuinka joillain oli pienikiäkin lapsia, jotka joutuvat kärsimään äitinsä sairaudesta vaikka eivät sairastuisikaan itse. Mutta eniten kuvotti lapsien suunnittelu tieten tahtoen jopa toisen vertaistukiryhmäläisen kanssa.

Bipo on varmaan levinnyt paljon juuri perinnöllisyytensä ansiosta hypomaniassa ei huolet paina eikä nainen ole tarkka tavarastaan vaikka ehkäisyä ei olisi. Ja miehet sama tla pistää myös seksihurjasteluun, jossa kumppa nit vaihtuvat samankin päivän aikana, (tiedän vertaistukiryhmistä).

Siihen nähden ihmettelen jonkun skitsofrenian yleisyyttä, koska sehän ei millään tavalla lisää ihmisen lisääntymistodennäköisyyttä vaan päinvastoin. Tästä tajuaa jo tyhmempikin että ei mielisairaan steriloiminen auta mitään, vaan kyllä pitäisi sirarukset ja serkutkin leikata, että päästään taudeista eroon.

Joku masennus tai lievempi juttu taas ei välttämättä ole perinnöllinen, mutta sitä kantava ihminen ei ole suinkaan ihanne äiti ja tuskin kykenee lapsilleen kunnon alkua elämään tarjoamaan, eli riittäisi vain sairastuneen lisääntymisen eliminointi tai sitten lapset pitäisi huostata jo synnärillä.

alkoholistit, huumeitten käyttäjät, monesti oikeuden etessä olleet pikkurikolliset ja vammaiset. kuten sanonta kuulu, omena ei kauas putoa.

Vierailija kirjoitti:

alkoholistit, huumeitten käyttäjät, monesti oikeuden etessä olleet pikkurikolliset ja vammaiset. kuten sanonta kuulu, omena ei kauas putoa.

unohdin mainita, että olisi hyvä, jos edellämainitut ryhmät leikattaisiin, niin etteivät voisi lisääntyä

Nuo mielenterveysongelmat ovat usein periytyviä. Entisellä naisystävälläni oli/on monenlaista mielenterveysongelmaa ja hänen äidillään on niitä samoja diagnooseja. Emme lisääntyneet keskenämme.

Lasketaankohan minutkin mielenterveysongelmaiseksi? Sairastuin masennukseen vuosia sitten väärän diagnoosin ja sitä seuranneen väärän lääkityksen vuoksi. Omasta mielestäni olen parantunut täysin (henkisesti, fyysisestihän minussa ei sitten lopulta ollutkaan mitään vikaa), mutta tekeeköhän tämä tapaus minusta kelvottoman vanhemman? Lapsia ei ole että siinä mielessä vahinkoa ei ole vielä ehtinyt tapahtua.

Mieleen häivähtää ajatus, että kun sairaudet periytyvät niin, etteivät puhkea kaikille vaan osa kantaa niitä piilevästi, niin montakohan sellaista sukua olisi , jolle jäisi lisääntymisoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alkoholistit, huumeitten käyttäjät, monesti oikeuden etessä olleet pikkurikolliset ja vammaiset. kuten sanonta kuulu, omena ei kauas putoa.

unohdin mainita, että olisi hyvä, jos edellämainitut ryhmät leikattaisiin, niin etteivät voisi lisääntyä

Sieg Heil! :)

Ja tämä auttaa mielenterveysongelmaisia millä tavalla? Itse sairastan pakko-oireista häiriötä joka ei aiheuta muille minkäänlaista vaaraa, miksi minä en saisi lisääntyä?

Ne just tuntuu lisääntyvän eniten.

Vierailija kirjoitti:

Ne just tuntuu lisääntyvän eniten.

Ei, kyllä ne ihan rehdit typerykset lisääntyy edelleen eniten.

Riippuu täysin mielenterveysongelmasta. Jos on harhainen skitsofreenikko niin ei varmaakaan kannattaisi lisääntyä.