Lainaisitko sisaruksellesi 5000 e?

Vähän reilu tuon summan olen vuosien saatossa palkastani säästänyt joten en todellakaan lainaisi! Ihan on itselle tuo raha tarkoitettu ns. pahan päivän varalle.

En lainaisi, jos remontti ei ole pakollinen. Tarpeeseen voisin antaa, kun ei ole itsellä pulaa. Jos katto vuotaisi, niin voisin antaa rahat sen korjaamiseen. Tai jos esimerkiksi perheen auto olisi leikannut kiinni ja tarvitsisivat autoa ehdottomasti työssäkäyntiin, niin voisin ostaa heille uuden (uudella tarkoitan jotain 5000 e karvalakkicorollaa, mikä on ihan käyttökelpoinen, mutta ei mitään herkkuja). Mitään vitun paljua en rahoittaisi, ostakoot itse hupivälineensä!

Kuulostaa siltä, että veljesi perhe on jo pitkään elänyt yli varojensa. Lainaamalla rahaa et auttaisi tilannetta mitenkään vaan päinvastoin kaivat syvemmälle kuoppaan. Heidän on saatava taloutensa tasapainoon kuluja karsimalla.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni kysyi, että voisimmeko lainata heidän perheelleen n. 5000 e remonttia varten. Veljellä on ollut/on maksuvaikeuksia, joten lainan saaminen esim. pankista ei kuulemma onnistu. Laina-aika tuohon 5000 e pitäisi olla piiiiitkä, koska eivät nykyisin pysty maksamaan edes asuntolainansa lyhennyksiä (vaimo hoitovapaalla).

Olenko ilkeä ihminen, kun en todellakaan mielelläni lainaa veljelleni tässä tilanteessa? Tilanne olisi ihan eri, jos heillä olisi tulot kunnossa ja toisaalta sittenhän saisivat lainaa muutenkin. Mistään pakkoremontista ei ole kyse, pystyvät kyllä asumaan nykyisenkuntoisessakin talossa. Ehkä suurin vahvistus tälle päätökselleni olla lainaamatta oli se, kun veljen vaimo intoili, että paljukin olisi kiva laittaa pihaan. Juu, olishan se...

Lainaisitko sinä sisaruksellesi (jonka kanssa hyvät välit) ison rahasumman? Olettaen siis että sinulla olisi se raha, mutta toisaalta et olisi mikään miljonääri, jolle jokusen tonnin antaminen olisi ihan sama. Ei kai tässä mene välit kun kieltäydyin?

En lainaisi  jos ei saa pankistakaan lainaa. Neuvoisin mieluummin miten saa kulunsa sellaiseen kuosiin että omaehtoinen säästäminen onnistuu. Sisaruksillekaan ei lainata pennin jeniä ilman todistajien vahvistamaa  ulosottokelpoista velkakirjaa takaisinmaksuohjelmalla.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä pointti tuo, että jos välit on mennäkseen, niin voi mennä molemmissa tapauksissa ( tai sitten ei). Veljeni perheineen käyttää rahaa varsin eri tavoin kuin minun perheeni. Välillä ihmettelen veljeni löyhää rahankäyttöä ja hän varmasti ihmettelee itaruuttani. Jos lainaisin veljelleni ison rahan, niin minua varmasti ärsyttäisi esim. heidän lomamatkansa, jos ei sen takia pystyisi maksamaan meille. Nyt minulle on ihan sama, että ottavat lyhennysvapaata pankista lomamatkan vuoksi. Ei se minua haittaa.

Emme tuota lainapyyntöä aiemmin oikeastaan olleet jutelleet rahoista lainkaan. Oli minullekin yllätys, että vanhempamme sanoivat, että nyt on lainahanat veljelle kiinni. En tiennyt, että olivat lainanneet pakkotilanteissa ja taanneet asuntolainan (joka ei ole lyhentynyt lähes yhtään) ja vielä antaneet kalliita lahjoja.

Nyt kun tämän kirjoitan, niin tuntuu tosi selvältä miksi en luota veljeen raha-asioissa. Varmaan se 5000 menisi pohjattomaan pussiin, eikä auttaisi tilannetta kuin hetkellisesti.

   Sehän se on että kun vanhemmat takaavat jonkun lapsensa esim. asuntolainan niin se on sama kuin antaisivat suoraan omaisuutensa tuolle lapselle.  Jos ko. lapsi ei pysty / ei maksa  lainaa, menee aikanaan sitten perintö siihen kaikkien lasten osalta koska vanhempien nimi on lainassa ja omaisuus tietysti vakuutena.   Vaatiiko pankki omaisuuden takauksena vai siirtyykö takaus siltä osin kaikille lapsille kuin on 

peritty rahamäärä pesästä?   Pankki ei varmaan kuitenkaan takauksesta luovu kuolemantapauksessa.

Minulla on aina ollut periaate, että en lainaa rahaa kenellekään. Olen tarkka rahoistani ja minulla ei ole ollut rahaongelmia edes hoitovapaalla. Kun tulot on pienentyneet niin olemme karsineet menoja. Äippälomalla ja hoitovapaalla ei tehty lomamatkoja kuin vanhempieni kesämökille (=ilmaista) ja vaatteitakaan en ostanut itselleni. Miehelle tein omat eväät töihin hoitovapaani aikana niin ei tarvinnut syödä kallista ruokaa työpaikkaruokalassa. En myöskään lojunut hoitovapaila vuosikaupalla vaan menin töihin kun lapset olivat 1v6kk vanhoja.

Vanhempani sen sijaan ovat vakavaraisia ja lainanneet sisaruksilleen rahaa, koska ovat liian kilttejä. Ja joka kerta lainaa on ollut vaikea saada takaisin. Kerran lainasivat äitini veljelle juurikin tuon 5000€, kun hän itkukurkussa valitti kuinka on tiukkaa. Tiesin jo, että äidin veljellä ei raha pysy näpeissä. Ja heti kun saivat lainan vanhemmiltani niin tilasivat Ruotsin risteilyn kalleimmassa luksushytissä. Että se siitä taloudellisesta hädästä... Vanhemmillani meni monta vuotta saada lainaraha takaisin ja silloinkin aina piti pyytää veljeltä, oma-aloitteiseti ei maksanut. Ja veli maksoi tyyliin 50€ kerralla lainaa takaisin.

Älä lainaa AP! Ei ne ikinä opi käyttämään rahaa, jos joku tunkee sitä käteen aina kun pyytää.

Aika härskiä peliä ap:n veljeltä: ensin lypsetään vanhemmat kuiviin ja sitten kun heillä tulee mitta täyteen, alkaa siskon lypsäminen! Käsittämätöntä perseilyä aikuiselta, perheelliseltä ihmiseltä. 

Olen itse lainannut veljelleni omalla mittapuulla suuren summan, kun olimme teinenä ja halusin hänet lomareissulle mukaan. Lainasin veljelle siis matkarahat ja hieno reissu oli. Ja kaipa hän maksoi sen myöhemmin takaisin, kun ei ole mitään pahoja fiboja jäänyt? Mutta kyllä aikuisten ihmisten pitää osata hoitaa raha-asiansa itsenäisesti. Varsinkin perheellisten!

Jos menee välit niin se kertoo enemmän veljestä kuin sinusta. Ja ei, en lainaisi, sillä a) ei ole heti heittää ko. summaa ja b) eivät maksa takaisin ja c) lisää rahan ruinausta tulee salettiin ennenkuin edellistäkään on lähellekään maksettu takaisin.

Apn tilanteessa en. Persaukiset leikkii rikasta, paljukin lainarahalla, joku roti.

Sisko kerran tyrkytti lainaa. Otin vastaan. Pointtina silloin oli, kun opiskeli ja opintolaina tuli kerralla. Ei luottanut itseensä, joten "lainas" mulle. Sitten maksoin kerran kuussa takasinpäin. Sijotin osan sen laina rahoista. Hän oli tyytyväinen, kun ei tarvinnut kitsastella, eikä mennä opiskeluaikana töihin.

En lainaisi kun on maksuvaikeuksia,en lainaisi kyllä omalle veljellenikään.jos välit menee tuommoisesta niin saa mennäkkin

Aloittajan tilanteesta olen sitä mieltä, että en lainaisi. Jos remonttikohde olisi jokin sellainen, joka haittaisi talossa asumista (tyyliin joku kosteusvaurio, asbestia, reikä seinässä... siis jotain joka todella olisi terveydelle vaarallista) niin asia olisi eri, mutta minusta paljut ja "ulkonäkörempat" talossa pitäisi jokaisen tehdä säästöistään itse, olkoonkin että on kurjaa jos rahatilanne on huono. Tarjoutuisin kyllä vaikka remonttiavuksi hommiin joihin osaamiseni riittäisi :D

Ja kysymykseen, että lainaisinko 5000e sisarukselleni (jos minulla sellaiset rahat olisi, opiskelijana tällä hetkellä ei ole edes säästötilillä noin paljon läheskään): jos jompikumpi siskoistani pyytäisi, niin tietäisin, että on tosi kyseessä, ja luultavasti lainaisin. Mutta tuskimpa sellaista tilannetta tulisi, että olisi aivan pakko saada se 5000e (niin pakko että minulta pyydettäisiin), todennäköisempää olisi että voisi joutua pyytämään jotain pientä summaa jos talous menisi jostain syystä aivan kuralle ja esim. ruokaan ei olisi enää rahaa.