Oikeastiko lapsenne ovat iloisia joulukalenterista, josta tulee lappuja tyyliin "tänään juodaan kaakaota"?
Vaikea uskoa! Eikö kalenterista pitäisi vähintään tulla se yksi karkki?
Kommentit (324)
Meillä 1- ja 4-vuotiaalla on pelkät kuvakalenterit... eivätkä valita.
Sehän riippuu mihin opetat ne lapsesi. Ei kaikkia ole opetettu syömään/haluamaan edes joka päivä karkkia
Mun vanhempana eivät koskaan ostaneet suklaakalentereita, ja aina olin niistä iloinen.
Olipa sitten kuvakalenteri, tarrakalenteri, tavarakalenteri jne.
Lapset yleensä kyllä kovasti nauttivat yhteisestä tekemisestä vanhemman kanssa ja huomiosta.
Nykyään on myös paljon vanhempia, jotka eivät halua antaa lapsille karkkia ollenkaan.
Varmasti lapsi jolle ei kokoajan ole kaakaota tarjolla on siitä iloinen. On lapsia joille ei riitä mikään ja lapsia jotka ilahtuu pienistäkin asioista.
Meillä pienenä äiti teki kalenterin missä oli arvoituksia. Niiden perusteella sitten etsittiin aarteita. Aina löytyi jotain kivaa pientä. Välillä namia välillä jotain muuta :) ja kyllä tykättiin!
Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.
Tyyliin:
- leivotaan pipareita
- mennään pulkkamäkeen
- haetaan kuusi
- muovaillaan yhdessä
- askarrellaan
- laitetaan joulukoristeita
- peliaikaa 30min
- tehdään maja
Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....
Meillä on aina ollut perinteiset joulukalenterit, ilman lupauksia tai karkkeja. Ja lapset ovat ne itse valinneet.
Eikä karkit tai suklaat ole heidän elämässään mitään erikoisia tai haluttuja, koska ne eivät ole "kielettyjä".
Meillä on aina saatavilla ruokailutilassa makeisia ja suklaata, joita silloin tällöin otetaan ja saa ottaa jopa ilman lupaa, mutta rauhassa ovat saaneet olla, kun ovat tottuneet pienestä pitäen.
Meillä on ollut aina vain kuvakalenterit. Nyt jo 7- ja 9-vuotiaat on niistä vieläkin innoissaan ja omat on jo varattu.
Sellainen kankaasta tehty kalenteri missä on ne pussukat johon voi laittaa jotain, niin olis tosi kiva. Mutta koska olen vähän laiska ja ihan onneton käsitöissä ja muissa, niin on helpompi ostaa valmis kalenteri. Yleensä lapsilla on ollu ihan perus halvat suklaakalenterit, mutta tänä vuonna ostettiin vähän paremmat. 8v. tyttö sai isomman suklaakalenterin ja 7v. poika lego-kalenterin, joka onneksi löytyi alesta..
Kyllä tekemiskalenterit on kivoja.
Ja sille yhdelle...Meilläkin on ollut karkit esillä...ja kyllä syövät ihan liikaa karkkia ym. Niinkuin me vanhemmatkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.
Tyyliin:- leivotaan pipareita
- mennään pulkkamäkeen
- haetaan kuusi
- muovaillaan yhdessä
- askarrellaan
- laitetaan joulukoristeita
- peliaikaa 30min
- tehdään maja
Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....
Muuten kuulostaa kivalta mutta xylitoli-pastilleja? Meillä syödään niitä ohjeen mukaan joka ruokailun jälkeen, ei oikein mene yllätyksestä.
Meillä on lähdössä 15. vuosi tonttupussia ja yhä vaan esikoinenkin sen haluaa. Kun on kolme lasta, niin tonttupussin yllätykset ovat vaihdelleet vuosien varrella käteisestä yhdessä tekemisen kautta sukkiin ja pikkareihin, leffalippuihin, legoihin, heijastimiin ja niihin karkkeihinkin. Karkkia on tonttupussista tullut kyllä harvakseltaan. Ja on tonttu näiden vuosien aikana aivan unohtanut tuoda yllätyksen ja se on traagista ja vaatii hyvittelyä.
Toki noi siis muuttuu vuosien varrella, pienenä oli aivan parasta kun tonttupussista tuli Disney Prinsessat pikkuhousuja tai siellä oli piparimuotit merkkinä siitä, että tänään leivotaan yhdessä piparkakkuja, nykyisin pikkarit ei varmaan enää säväyttäisi, piparimuotit toimii yhä :)
Suklaakalenteria ei ole ollut yhdelläkään lapsella ikinä, tonttupussin ohella on aina ollut partiolaisten joulukalenteri, jonka anoppi ostaa.
Eikös nuo mennään pulkkamäkeen, peliaikaa 30 min, askarrellaan, tehdään maja yms. ole ihan perusjuttuja, joita lasten kanssa tehdään muutenkin. Mikä yllätys se on? Vai eikö teillä touhuta lasten kanssa muuten kuin joulukuussa?
Ihan sama kuin tekisi itselleen yllätyskalenterin: tänään siivotaan kaapit, pestään sauna, käydään ruokakaupassa ostamassa kinkku. Jee!
"Tänään saat iltapalaa."
"Tänään sinun ei tarvitsekaan kuurata WC:n lattiaa hammasharjalla."
Vierailija kirjoitti:
Meillä pienenä äiti teki kalenterin missä oli arvoituksia. Niiden perusteella sitten etsittiin aarteita. Aina löytyi jotain kivaa pientä. Välillä namia välillä jotain muuta :) ja kyllä tykättiin!
Kuka saatana käyttää sanaa nami?
Vierailija kirjoitti:
Sellainen kankaasta tehty kalenteri missä on ne pussukat johon voi laittaa jotain, niin olis tosi kiva. Mutta koska olen vähän laiska ja ihan onneton käsitöissä ja muissa, niin on helpompi ostaa valmis kalenteri. Yleensä lapsilla on ollu ihan perus halvat suklaakalenterit, mutta tänä vuonna ostettiin vähän paremmat. 8v. tyttö sai isomman suklaakalenterin ja 7v. poika lego-kalenterin, joka onneksi löytyi alesta..
Ei sitä kalenteria tarvitse itse tehdä. Kaupoista saa vamiina pussukkakalentereita. Vaiva jää siihen sisällön tekemiseen:)
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.
Tyyliin:- leivotaan pipareita
- mennään pulkkamäkeen
- haetaan kuusi
- muovaillaan yhdessä
- askarrellaan
- laitetaan joulukoristeita
- peliaikaa 30min
- tehdään maja
Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....
Meillä tehdään noita muutenkin ympäri vuotta. No ehkä ei käydä pulkkamäessä kesäkuussa, mutta ymmärtänet pointin. Emme tarvitse joulukalenteria siihen, että vietämme lastemme kanssa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Eikös nuo mennään pulkkamäkeen, peliaikaa 30 min, askarrellaan, tehdään maja yms. ole ihan perusjuttuja, joita lasten kanssa tehdään muutenkin. Mikä yllätys se on? Vai eikö teillä touhuta lasten kanssa muuten kuin joulukuussa?
Meidän lapset ovat ainakin niin... hmmm... en keksi oikeaa sanaa, lapsellisia? Että tuollaiset jutut uppoo, vaikka ne ovatkin joka päiväisiä, mutta kun ne tulee tuolla tavalla, niissä on heti ihan uusi hohto. Tarkoitan tuolla lapsellisuudella sitä, että ovat vähään ja ihan tavallisiin asioihin tyytyväisiä ja niistä innoissaan. Elämää ei ole täytetty ylenpalttisella tekemisellä ja menemisellä, jolloin mikään tavallinen ei tunnu miltään.
:)