Kuka katuu sitä, että jätti ensirakkautensa?

Onko ketään, joka katuu nyt vuosia myöhemmin sitä, että jätti ensirakkautensa? Siis siinä tapauksessa, että hän olisi ollut ollut hyvä kumppani ja olisitte sopineet toisillenne.

Itse jätin nuoruuden ystäväni pohjimmiltaan siksi, etten mielestäni ollut tarpeeksi hyvä hänelle. Lopulta on kuitenkin käynyt hyvin ja molemmat ovat onnellisina tahoillaan. Itse olen muutaman kerran epäonnistunut ja sairastunut tässä välillä. Hän on mielestäni onnistunut kaikessa ja siksi ajattelin, että ehkä hän ei ymmärtäisi minua. En halunnut, että hän näkisi epäonnistumisiani, joten peräännyin ajoissa.

Olimme viisi vuotta ystäviä, 15-20v. Välillä tuntuu haikealta ajatella, että hän ei ollut ajatellut jättää minua. Syöksyin aivan hulluun suhteeseen toisen ihmisen kanssa ja menetin kaiken Apja menin rikki tuosta suhteesta. Tein siis tosi pahan virheen. Onneksi löysin myöhemmin vielä hyvän ihmisen rinnalleni.

Ap