Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnen jääväni huomioitta ystävien seurassa
26.11.2016 |
Olen 20-vuotias nuori nainen. Minulla on paljon tuttuja ja kavereita, koska koen sen helpoksi tutustua uusiin ihmisiin ja small talk sujuu luontevasti. Olen elämäniloinen, optimistinen extrovertti ja viihdyn todella hyvin ihmisten seurassa. Kyselen paljon kysymyksiä eli en puhu vain itsestäni. Läheisiä ystäviä löytyy myös jonkin verran. Silti tuntuu, että jos olen porukassa kahden muun ystävän kanssa, niin he ikäänkuin keskustelevat ja pitävät vain toisiinsa katsekontaktia vaikka olen heidän seurassaan. Minulla ei ole tarvetta joka väliin sanoa jotain, vaan minunmielestä keskustelussa on tärkeää että pystyy kuunnella. Näytän kuitenkin eleilläni että olen kiinnostunut vaikka olen hiljaa, sillä nyökkäilen ja hymyilen väliin. Tuntuu, että jos kuuntelen enemmän kuin puhun niin minut jätetään huomioitta helpommin. Tarkottaako tämä sitä että minun pitäisi olla kokoajan äänessä ja joka välissä sanomassa jotakin? Saa myös kertoa omakohtaisia kokemuksia sillä minusta tuntuu että olen ainoa.
Kommentit (12)
Katsekontaktilla, niin että tuntuisi siltä että myös minulle puhutaan jos olen vaikka kahden ystävän kanssa kahvilla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsikulta, miten todella haluaisit, että sinut huomioidaan? Pitäisikö kavereittesi aina välillä katsoa ja kysellä sinun mielipidettäsi kuin pieneltä lapselta, joka ei osaa itse keskusteluun mukaan mennä? Eli aina kesken keskustelun he kääntyisivät puoleesi ja sanoisivat, että "mitäs Liisi on asiasta mieltä, onko sinun mielestäsi asia näin?".
No ei. Jos et itse keskusteluun mukaan mene, vaan istua napotat vain, katseesi harhailee ties missä ja sinulla ei ole mitään fiksua sanomista, niin ei yksikään halua kesken sujuvan juttelun pysähtyä sinua miettimään. Sitä paitsi et ole ekstrovertti jos tuollainen olet, olet ehkä vain sosiaalinen introvertti.
Epäkohteliaita ovat, kyllä kaikki pitäisi huomioida ja varsinkin kun teitä on vain 3.
Itse tein vastaavassa tilanteessa niin, että en enää tavannut kolmistaan kavereita vaan tapaan aina kahden kesken.
Voi olla myös että olet läheisriippuvainen ja etsit liian innokkaasti toisten hyväksyntää. He kokevat sen rasittavana ja koettavat saada "tilaa" kääntymällä poispäin. Tai he ovat vastaavasti hieman narsistisia ja hyväksikäyttävät innokasta miellyttämisenhaluasi.
Tuo on yksi mahdollisuus tilannetta tuntematta. Ensimmäinen ajatus minullakin tietysti on että kaverit ovat epäkohteliaita.
Miksi istut hiljaa? Miksi et mene keskusteluun mukaan? Aina tulee aiheita joista ei itse tiedä mitään ja silloin voi olla hiljaa, mutta varmasti tulee myös sellaisia aiheita joista tietää ja silloin on helppo höpöttää muiden kanssa. Kun sinulla on asiasta jotakin sanomista ja pystyt samalla tapaa muiden kanssa juttelemaan, niin varmasti sinua katsotaan myös. Mutta jos sanomasi eivät ole kovin merkittäviä ja ovat hidastempoisia, niin juttu soljuu mukavammin ilman sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin pitäisin tärkeänä juuri tuota silmiin katsomista, se jo viestittää ihmiselle, että "minä puhun sinulle".
Vierailija kirjoitti:
Miksi istut hiljaa? Miksi et mene keskusteluun mukaan? Aina tulee aiheita joista ei itse tiedä mitään ja silloin voi olla hiljaa, mutta varmasti tulee myös sellaisia aiheita joista tietää ja silloin on helppo höpöttää muiden kanssa. Kun sinulla on asiasta jotakin sanomista ja pystyt samalla tapaa muiden kanssa juttelemaan, niin varmasti sinua katsotaan myös. Mutta jos sanomasi eivät ole kovin merkittäviä ja ovat hidastempoisia, niin juttu soljuu mukavammin ilman sinua.
Miksihän ap sitten edes pyydetään mukaan, eikö olisi kaikille parempi jos nämä kaksi tapaisivat vain kahden kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykö sulle niin, että kun alat puhumaan niin muu porukka ignoraa ja alkaa puhua keskenään päälle?
Mulla tuo on aika yleistä etenkin isommissa porukoissa. Ikään kuin kukaan ei edes kuulisi, vaikka varmasti kuulevat.
Siis tähän tapaan: http://www.vauva.fi/keskustelu/3919072/ketju/miksi_isommassa_porukassa_…
Minä puhun lähinnä silloin kun minulla on asiaa. Kuuntelen, pohdiskelen yleensä suurimman osan keskusteluista, jos porukka on isompi kuin minä ja yksi kaveri. En halua huutaa kenenkään toisen yli ihan vain jotta saisin sanottua jotakin, ellei asia mielestäni varsinaisesti tuo mitään uutta keskusteluun. Silti toivoisin, että minua katsottaisiin silmiin, niin minäkin teen, kaikkia osanottajia, jos he vain suinkin muistavat katsoa minuun päinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käykö sulle niin, että kun alat puhumaan niin muu porukka ignoraa ja alkaa puhua keskenään päälle?
Mulla tuo on aika yleistä etenkin isommissa porukoissa. Ikään kuin kukaan ei edes kuulisi, vaikka varmasti kuulevat.
Siis tähän tapaan: http://www.vauva.fi/keskustelu/3919072/ketju/miksi_isommassa_porukassa_…
Nyt kolahti. Ehkä tämän vuoksi olen ajan myötä kehittynyt entistäkin vähäsanaisemmaksi, opetellut tiivistämään ajatukseni pääkohdat aivan minimimäärään sanoja ja puhumaan nopeutetusti, koska olen oppinut siihen, että päälleni puhutaan kuitenkin. :(
Se on erikoinen ilmiö. Jotain alkukantaista eläimellistä hierarkiaa?
Te, joilla on kokemusta tästä (ja tuosta linkin ilmiöstä), oletteko olleet kiusattuja joskus?
Alue: Aihe vapaa
Miten sinut pitäisi huomioida?