Miksi isommassa porukassa "kukaan ei kuule" kun puhun?

Rohkeasti vaan sanomaan: "Anteeksi, minä puhun nyt!" tms. :) Itse pyrin aina kuuntelemaan "äänien alle jäänyttä."

Epäilen, että ap puhuu liian fiksuja. Isossa porukassa ei oikeastaan voi sanoa mitään. Taito on olla sanomatta mitään, mutta vaikuttaa siltä kuin oikeasti sanoisi jotain mielenkiintoista. Mitään särmää kommenteissa ei saa olla, koska ryhmänä siihen on vaikea reagoida, ja puhuja on turvallisinta joko vaieta kuoliaaksi tai hiljentää päälle puhumalla. Joskus pelkkä puhujan puhetyyli voi kuulostaa liian uhkaavalta (kieliopillinen tarkkuus, hyvät sanavalinnat, rehellinen asenne), joten ryhmä ei uskalla kuunnella.

Itse olen huomannut tämän omasta kokemuksesta. Taito on siinä, että ei yritäkään isossa ryhmässä sanoa mitään, mistä kukaan voisi olla eri mieltä ja täytyy kaikin tavoin pyrkiä olemaan samanlainen kuin lauma. Paitsi sovinismi ja lievä rasismi ovat ok jos puhuja on iso ja vähintään keski-ikäinen mies. Älykkäät kommentit ovat kertakaikkiaan nounou.

Kyllä toi Ukrainan tilanne vaikuttaa aika vakavalta, en ihmettelisi vaikka tulisi sisällissota.

Jos joku puhuu päälle, älä missään nimessä lopeta puhumista vaan puhu tämän päällepuhujan päälle kovemmalla äänellä ja osallistu aktiivisesti keskusteluun. Näin sinusta tulee se, jota kuunnellaam ja jonka aloittamista aiheista keskustellaan.

Ihanaa, että on muitakin samaa kokevia. Minä puhun kyllä paljon, mutta aika vähän isossa porukassa ja olen miettinyt samaa, miksen saa ääntäni kuuluviin, vaikka melkein huutaisin. Olen pohtinut, että ehkä ääneni "taajuus" vai miksi sitä sanotaan, on liian jotain. Siis että puheeni on samalla taajuudella kuin taustameteli. Myös autossa ollessa minun puheestani tuntuu olevan vaikea saada selvää, kun jotenkin se on samalla taajuudella kuin auton hurina. Olen opetellut autossa puhumista varten terävämmän äänen, mutta koska se ei ole luontainen minulle, en muista käyttää sitä ellen erikseen mieti, että nyt pitää puhua terävämmin. Lapselle puhuessa se terävä sävy tulee jotenkin helpommin, ehkä siksi, kun lapsi tottelee paremmin, kun saa käskyn selkeänä ja terävänä, ei kuitenkaan kiukkuiseen sävyyn, lapselle puhuessa myös tulee käytettyä vähemmän jaarituksia ja tiivistettyä puhe vähempiin ja selkeämpiin sanoihin. Ehkä tätä tyyliä pitäisi opetella käyttämään myös ihmisjoukolle puhuessa.

Millaiset pääsykokeet on intiimihygienisti (AMK) linjalle Keski-Satakunnan Ammattikorkeakouluun? 

Paljonko tuo tutkinto on opintopisteinä kun opintoviikkoina on 140 ov? Saako suuhygienistin koulutuksesta hyväksilukea 3 ov? 

Paljon kysymyksiä, mutta haluan ottaa homman vakavasti kun jo kahdesti on jäänyt harmillisen pienestä kiinni...

Tunnistan myös itseni! Usein on niin, että monessa kohtaa keskustelua ajattelen sanoa jotain, mutta aina joku ehtii aloittamaan jo uuden puheenvuoron ja lopulta asiani jää sanomatta koska se ei enää liity juuri sen hetkiseen keskusteluun tai joku muu on ehtinyt sanoa saman asian ennen minua. Ehkä olen myös niin vahvasti kuuntelija-tyyppiä, etten halua keskeyttää muita ja muut eivät oleta että olen se, joka on äänessä koko ajan.

Silti välillä tuntuu turhauttavalta, kun ei vain saa ääntänsä kuuluviin vaikka yrittäisi.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 22:19"]

Millaiset pääsykokeet on intiimihygienisti (AMK) linjalle Keski-Satakunnan Ammattikorkeakouluun? 

Paljonko tuo tutkinto on opintopisteinä kun opintoviikkoina on 140 ov? Saako suuhygienistin koulutuksesta hyväksilukea 3 ov? 

Paljon kysymyksiä, mutta haluan ottaa homman vakavasti kun jo kahdesti on jäänyt harmillisen pienestä kiinni...

[/quote]

Okei, tässä nyt ilmeisesti joku yrittää havainnollistaa sitä, että ihminen helposti jätetään huomiotta jos alkaa puhua ihan eri asiasta kuin muut. Mutta minulla on aina ollut samoja kokemuksia kuin ap:llä, eikä todellakaan ole ollut siitä kyse, että olisin yrittänyt höpistä ihan omia juttujani siihen väliin.

Tuo sorina, minkä 28 mainitsi, on niin totta! Kummallinen ilmiö. Myös olen miettinyt niitä "taajuusasioita" kuten 35. Ufojutuilta kuulostavat, mutta kun toistuu kymmenien vuosien ajan, eikä muutu koskaan.

24

Minulla jo työpaikan palaverissa (vain 6 naista paikalla!!!) on vaikeuksia saada puheenvuoroa. Kaikki vain puhuvat toistensa päälle ja minä hitaana hämäläisenä en edes ehdi ALOITTAA lausetta :( Kiukuttavaa! Pitäisiköhän ehdottaa virallista kokouskäytäntöä, että puh.johtaja jakaa puheenvuorot ja niitä pyydetään viittaamalla!!!

Intiimihygienistillä on pointtia, että joskus jotkut ovat vähän aspergermaisesti vain niissä omissa jutuissaan ja pajattaisivat niistä vaikka muut puhuisivat mistä tahansa muusta. Silloin on helpompaa vaan ignoorata tyyppi eikä tavallaan nolata häntä sillä että tyyppi puhuu ihan asian vierestä tai omiaan.

Mulla on samaa ongelmaa kuin ap:lla, ja ongelma korostuu nimenomaan isoissa porukoissa. En saa ääntäni kuuluviin tai siis asiaani, sillä mielestäni ääneni kuuluu ihan hyvin. Tosin se on soinniltaan sellainen enemmän matala kuin terävä, ja olen miettinyt myös noita taajuusjuttuja. Monesti myös ideani ohitetaan töissä ja sitten ne esitetäänkin jossain toisessa yhteydessä jonkun toisen ideoina! Ihan kuin jollain muullakin oli. Olen miettinyt, että onko ideani tosiaan jäänyt vain muhimaan johonkin ja putkahtanut kuin uutena jonkun mielessä vai onko tällainen harkittua vallankäyttöä? Ärsyttävää joka tapauksessa.

Muistan myös yhdet juhlat, jotka järjestin ja näin kovasti vaivaa, ja kaksi suupalttia pilasivat minulta koko juhlan, koska en saanut sananvuoroa edes omissa juhlissani! Olin läsnä mutta ihan sama vaikka olisin häipynyt omista juhlistani, kun nämä kaksi vetivät omaa showta ja muut lampaina nauroivat heidän jutuilleen ja vitsit lensivät puolin ja toisin. Ärsyttää vieläkin, vaikka tästä on aikaa.

Mulla käy silleen usein että kun joku kysyy minulta jotakin niin hän ei kuuntele vastausta loppuun asti. Tosi ärsyttävää ja siitä syntyy vielä väärinkäsityksiä.

ja jotkut kysyy samaa asiaa toistamiseen lyhyen ajan sisään mutta eivät kuuntele Vastausta.  Esimerkiksi:poltatko tupakkaa? 

En polta.

ja sitten vähän ajan kuluttua tarjoaa savuketta tai kysyy että mennäänkö tupakalle, vaikka olen juuri sanonut että en polta.

Erittäin mielenkiintoista, että aloittaja on saanut 77 peukaloa ylöspäin   mukaan lukien minun peukaloni. Ja nolla alaspäin. :) Ehkä me kaikki tunnemme olevamme vähän ulkopuolisia... Huolimatta siitä, miltä vaikutamme ulospäin...

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 22:09"]

Rohkeasti vaan sanomaan: "Anteeksi, minä puhun nyt!" tms.

[/quote]

Eikö tästä tulisi sun mielestäsi aika kiusallinen tilanne? Minä olisin aloittanut jonkin asian sanomisen, toinen vieressä rupeaisi kertomaan juttua joka selvästikin kiinnostaa koko porukkaa enemmän, ja minä lopettaisin sen tinkaamalla että on minun vuoroni puhua... En edes ole mielestäni mikään hirveän ujo, mutta en kyllä haluaisi enää siinä tilanteessa sitä omaa asiaani edes ruveta kertomaan, jos kaikki kuuntelisivat sitä vain siksi että olen tehnyt asiasta ison numeron.

Mulla on sama juttu, tuntuu että sama kai sitten olla tuppisuuna kun ei kukaan kuitenkaan kuule/huomaa...Mutta kiva huomata, ettei ole ainoa!

Mulla oli ennen ihan sama, mutta ei enää. Suomalaisilla on yleisesti ottaen huonot käytöstavat, eikä täällä huomioida muita ja sen vuoksi esim. kadulla kävellessä on tärkeää pitää pää pystyssä, muutoin kävellään "yli".

vähän saman jutun olen huomannut...vai tuntuukohan kaikista samalta ?

Itse en ole todellakaan mikään hiljainen, olen ainoa joka uskaltaa sanoa suoraan esim. töissä jos on jotain ongelmaa (muut vaan hymisee ja valittaa itsekseen)

Joskus opiskeluaikana sitten ei paljon porukoissa puhunut ja kuvittelin, että minua luullaan ujoksi (mikä itse asiassa olenkin jo).  Mutta juttu olikin päinvastoin, minua "pelättiin" ja pidettiin tosi itsevarmana ja ylpeänäkin.  vaikka olin hiljaa porukassa (kun en uskaltanut puhua kun joku puhui aina päälle)

Sua ei arvosteta.

Jotkut vaan on niin yltiöpäisen ektroverttejä, että heille vaan puhuminen on tärkeää. Rakastavat omaa ääntään eivätkä viitsi kuunnella muita tai odottaa vuoroaan.

Pahin tämmöinen tapaus, jonka kanssa olen joutunut olemaan tekemisissä, oli päiväkodilla eräs äiti. Hänellä oli erikoinen tapa kailottaa oma asiansa hoitajalle heti kun itse saapui paikalle. Jos joku muu olisi juuri sillä hetkellä keskustelemassa hoitajan kanssa, niin puhui vaan päälle isommalla äänellä. Mutta toki tämän kailottajaäidin asia oli tärkeämpi kuin kenenkään muun asia voisi koskaan olla.

Todella raivostuttava tyyppi >:(

Ja lapsensa oli aivan samanlainen.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 09:36"]

vähän saman jutun olen huomannut...vai tuntuukohan kaikista samalta ?

Itse en ole todellakaan mikään hiljainen, olen ainoa joka uskaltaa sanoa suoraan esim. töissä jos on jotain ongelmaa (muut vaan hymisee ja valittaa itsekseen)

Joskus opiskeluaikana sitten ei paljon porukoissa puhunut ja kuvittelin, että minua luullaan ujoksi (mikä itse asiassa olenkin jo).  Mutta juttu olikin päinvastoin, minua "pelättiin" ja pidettiin tosi itsevarmana ja ylpeänäkin.  vaikka olin hiljaa porukassa (kun en uskaltanut puhua kun joku puhui aina päälle)

[/quote]

Ihan sama, kun olen porukassa hiljaa (kun puhutaan päälle) minua pelätään ja pidetään tosi itsevarmana (mitä en ole).  Näin kuulin vanhoilta opiskelututuilta myöhemmin.

Mutta tosiaan, tuntuu, että aina minun päälle puhutaan ja ei kuunnella minun asiaani.  Kun jonkun kanssa puhuu kaksistaankin ( ei ystävien, mutta työkavereiden) niin ikinä kukaan ei jaksa kuunnella MINUN juttuja.  Jos alan selittämään jotain, huomaan, että toinen alkaa katselemaan ikkunasta, tuijottaa pöytää ja ääntelee siihen malliin, että ei kiinnosta.

En vain tajua, tuskin minun jutut niin huonoja on.   Minä kuuntelen AINA huonotkin jutut ja otan kantaa niihin

Mutta