Lue keskustelun säännöt.
60-luvun lapset, ja muistelkaapas sen ajan joulujanne, please; antaapas tulla tarinoita:)
25.11.2016 |
Itselläni on jäänyt vahva muisto sen ajan joulun joulukuusen koristeluista, siis ne aidot ja palavat talikynttilät, jotka laitettiin kuusen viheriöille havuoksille niille tarkoitettuihin hopean värisiin, pieniin metallisiin jalustoihin, jotka nipsutin systeemillä kiinnitettiin oksaan kiinni. Ja eikun palamaan aidolla tulitikulla jokaikinen valkoinen pieni ja kapea kynttiläinen. Ai kuinka ne loistivatkaan jouluaaton illassa ja joulupäivänä kauniisti luoden valoa olohuoneeseen tai maalaistalon tupaan.
Ja sitten ne paikallisesta osuuskaupasta ostetut joulukuusen koristekarkit kiiltävine ja koristeellisineen päällyspapereineen sekä enkelikuvineen. Ja kiiltävä hopeanauha kuusen oksille kiedottuina sekä tietysti se iso tähti sakaroineen latvaan metallilankalla kiedottuna.
Kiiltävät pallot vielä oksille roikkumaan, ja siinähän se.
Jokunen meidän lasten omatekemä pikkutonttu vielä punalakkineen kuusen oksille, niin siinähän se sitten oli koko komeus.
Kuusi oli alkuun kiinnitetty vain puiseen ristikkojalkaan, mutta myöhemmin jo meillekin hankittiin metallinen kuusen jalka, johon laitettiin vettä kannulla, ettei kuusi niin äkkiä kuivuisi. Meillä kylläkin kissammekin kävivät juomassa kuusen jalka-astiasta vettä oman osuutensa palloja tavoitellessaan alaoksilta.
Kommentit (7)
Meillä oli sähkökynttilät ja valurautainen kuusenjalka. Joulukuusen pallot olivat kiiltävät ja kauniit, mutta materiaali oli sellaista, että sen sai puristamalla kasaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisia muistoja, paitsi että sähkökynttilät kuuseen tulivat jo aika varhaisessa vaiheessa. Silloin kuusen paikka keskeltä tupaa (50 neliötä...) siirtyi sivummalle pistorasian lähelle. Jo kerrottujen koristeiden lisäksi oli niitä ohuita jopeanvärisiä nauhanippuja (joku nimi niillä varmasti on...) ja siskon koulussa oppimia foliopaperista taiteltuja joulutähtiä.
Ruoka oli perinteistä ja sitä oli paljon. Joulukirkossa ei käyty, koska isän mielestä se oli tekopyhää: jos ei muuten kirkossa käyty, niin miksi mennä esittämään mitään yhtenä päivänä vuodessa. Sittemmin tuli aattokirkot ja kynttilöiden vieminen hautausmaalle jo aattona.
Joulupäivänä ei saanut mennä kylään, tapanina käytiin joko mummolassa tai isän siskon perheen luona kylässä.
Lahjoja saatiin paljon ja aina naapurin lapset saivat parempia :-).
Mun vanhemmat oli suntioita. Lähtivät jouluyönä jo puolen yön jälkeen lämmittämään kirkon pönttöuuneja.
Minä muistan kanssa elävät kynttilät. Sähkökynttilät sai isä joululahjaksi sitten kerran ja se oli hänelle selkeästi mieleinen lahja, taisi itse toivoa. Ne sitten vaihdettiin kuuseen sitten joulupäivänä. Oli ehkä 70-luvun puolta jo.
Omiin vahvoihin mielikuviin on jäänyt tilanne, että äiti hääräsi varmaankin kuukauden joulua ajatellen. Pestiin seinät, katot, kaapit jne. Jouluaattona heräsi aamuyöstä ruokia viimeistelemään.
Iltapäivän ruokailun aikana hän oli suurin piirtein "pää märkänä" kaikesta höösäyksestä ja istuuduttuamme ruokapöytään, isäni totesi "tämä kinkkuhan on kylmää". Siihen aikaan ei miehet osallistuneet keittöhommiin, ei käyneet kaupassa ym. Jostain syystä äitini meni hyvin ajoissa nukkumaan tuona iltana.
Silloin päätin, että itse en koskaan valmistele joulua vastaavasti. Onneksi on Kokkikartano ja nettikaupat.
Se joulukuusen laitettava ohut hopeanauha"nippu" on lametta. Sitä myydään kyllä yhä. Meillä oli mummolassa aina lametta kuusessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se joulukuusen laitettava ohut hopeanauha"nippu" on lametta. Sitä myydään kyllä yhä. Meillä oli mummolassa aina lametta kuusessa.
Esittääkö se naavaa?
Asuimme maalla mummonmökissä, jossa ei ollut sähkövaloa, puhelinta tai naapureitakaan parin kilometrin säteellä. Vanhempieni ja pikkuveljeni lisäksi perheeseen kuului äidin serkku, joka jostain syystä ajoittain asui meillä.
Joulukuusesta minullakin on yksityiskohtaisia muistoja. Kuusi koristeltiin aitojen kynttilöiden lisäksi lippunauhoilla ja itse askarrelluilla paperinauhaketjuilla. Lisäksi kuuseen ripustettiin mm. paperimassaporo, äidin kullanvärisistä kahvipusseista tekemiä tähtiä ja tähtisadetikkuja. Tähtisadetikut roikkuivat kuusessa paikoillaan joulunpyhien ajan ja ne poltettiin vasta loppiaisena, se oli lapsesta koko joulunajan hienoin hetki.
Aattoiltana käytiin saunassa ja sen jälkeen äidin serkun piti mennä kaupalle soittamaan tärkeä puhelu. Meitä pikkuveljen kanssa harmitti ihan hirveästi, kun joulupukki kävi juuri sillä aikaa, niin ettei serkku nähnyt pukkia. Saimme lahjoja, jotka oli tilattu Anttilan luettelosta, muistan ainakin muoviset puhelimet ja intiaanipäähineet, joissa oli aitoja sulkia. Minä olin omituinen pikkutyttö enkä ymmärtänyt leikkiä nukeilla, mutta sain niitä kuitenkin lahjaksi ja minusta on valokuva, jossa pitelen joulupukin tuomaa uutta nukkea kiusaantuneen näköisenä. Pikkuveli leikki niillä kyllä mielellään.
Mitään uskonnollisia perinteitä meillä ei ollut, joten mitään jouluevankeliumia tms. ei luettu, sellaiseen tutustuin vasta koulussa. Jouluruoastakaan en muista mitään, minua kiinnosti vain makea, jota ei pahemmin ollut. Joskus sain lahjaksi Fazerin sinisen suklaalevyn, ja äiti leipoi jouluksi monenlaista, mm. ranskalaisia vohveleita, joissa oli kahvinmakuinen täyte. Teimme myös joulun alla karpalokaramelleja pyörittelemällä kokonaisia karpaloita tomusokerissa, näitä olen tehnyt aikuisenakin.