Joulupukkiin uskominen, minkä ikäisenä vielä"normaalia"?
Minkä on mielestäsi oikea ikä kertoa lapselle totuus ja miksi?
Kommentit (21)
Meillä on kaikki lapset tajunneet asian laidan jo ennen kouluikää, vaikka pukki ei ole koskaan ollut kukaan lasten läheinen. Yhdenkin joulun muistan, kun meillä oli kaverinkaveri joulupukkina ja 5-vuotias tytär tenttasi pukilta erittäin kärkeviä kysymyksiä niin, että hän oli ihan hämillään. :D
Olinkin vähän hämmentynyt kun kaveri kertoi että hänen 9-vuotiaansa uskoo edelleen pukkiin, mutta ilmeisesti onkin ihan normaalia.
Tuntuu hullulta, että uskotellaan tuollaista asiaa. Luulisi, että koulussa viimeistään joutuu pilkan kohteeksi jos vielä uskoo. Ehkä ekaluokkalaisen vielä ymmärrän.
Me kerromme meidän lapsille kun täyttivät 7
Ollaan aina painotettu rehellisyyden tärkeyttä ja halusimme olla heillekin rehellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Me kerromme meidän lapsille kun täyttivät 7
Ollaan aina painotettu rehellisyyden tärkeyttä ja halusimme olla heillekin rehellisiä.
Me kerromme kun olivat 6 ja sama syy. Ollaan aina sanottu lapsille ettei saa valehdella, eikä oltaisiin hirveän hyviä esimerkkejä jos valehteltaisiin noin isossa jutussa.
Me kerromme lapsillemme Seuraavana jouluna siitä kun olivat käyttäneet 6. Painotamme perheessämme rehellisyyttä joten ei haluttu valehdella. Ja parempi että kuulevat meiltä, koska kun menevät kouluun niin joku sen kuitenkin möläyttää
Hassua, että uskotellaan ylipäätänsä tuollaista. Mikä hyöty?
Opettajan näkökulmasta sanoisin, että ennen kouluikää. Melkeinpä joka vuosi joku ekaluokkalainen jää muille "kiinni" siitä, että uskoo vielä joulupukkiin. Pahimmillaan on joutunut muiden naurun ja nälvimisen kohteeksi tällainen oppilas.
Toki siihen nauruun on puututtu heti ja naurajat on otettu puhutteluun, mutta vahinko on siinä kohtaan jo ehtinyt tapahtua. Opettajan on sitten kiva toimia viestinviejänä ja koittaa selittää, miksi muut noin reagoivat joulupukkiin uskomiseen.
Paljon hölmömpää on kertoa totena että on olemassa joku jumala joka seuraa jokaista liikettämme... se vasta idioottien touhua on!
Kollegan oppilaan vanhemmat olivat olleet yhteysissä, kun 5. luokalla oli ollut puhetta joulupukin satuhahmosta. Itkua ja pahaa mieltä! Yksilöllistä!
Vierailija kirjoitti:
Opettajan näkökulmasta sanoisin, että ennen kouluikää. Melkeinpä joka vuosi joku ekaluokkalainen jää muille "kiinni" siitä, että uskoo vielä joulupukkiin. Pahimmillaan on joutunut muiden naurun ja nälvimisen kohteeksi tällainen oppilas.
Toki siihen nauruun on puututtu heti ja naurajat on otettu puhutteluun, mutta vahinko on siinä kohtaan jo ehtinyt tapahtua. Opettajan on sitten kiva toimia viestinviejänä ja koittaa selittää, miksi muut noin reagoivat joulupukkiin uskomiseen.
Ope hei. Se on "koettaa".
Joulupukkihomma on leikki, jota perheissä leikitään. Pikkuhiljaa tämä näkökulma lapsille.
Jos Jumalaan uskomista pidetään aikuisellekin normaalina, niin miksei joulupukkiinkin voisi uskoa minkä ikäinen tahansa?
Ei totuutta kuulu kertoa lapselle missään vaiheessa. Lapsen ymmärrettyä asian voi koko perhe jatkaa "joululeikkiä" yhdessä. :)
Niin kauan kun on "normaalia" uskoa jumalaan niin on myös "normaalia" uskoa joulupukkiin.
Ollaan aina puhuttu lapsille, ettei joulupukkia ole oikeasti olemassa. Silti esikoinen vielä 5-vuotiaana pohti kovasti, josko joulupukki on sittenkin olemassa, koska kaikki kaverit olivat vakuuttuneita joulupukin olemassaolosta. Sosiaalinen paine on ihme juttu. Eskari-ikään tultuaan esikoiselle kerrottiin myös evoluutioteoriasta ja siitä, miten toiset perustavat maailmankatsomuksensa uskontoon, toiset tieteeseen ja jotkut eivät mihinkään erityiseen. Tämä lähti liikkeelle lapsen omista kysymyksistä. Nyt hän pohtii omaa suhdettaan uskonnolliseen maailmankuvaan sillä tasolla kuin 6-vuotias ylipäätään voi. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että hän on jollakin tasolla omaksunut aika humanistisen ja erilaisuutta hyväksyvän näkemyksen maailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Ope hei. Se on "koettaa".
O-ou. Unohdin kokonaan pyhän säännön, jonka mukaan me opettajat ei saada käyttää puhekielisiä ilmauksia edes viikonloppuisin.
Ei muuten ollut ainoa virhe tekstissäni. ;)
Ei sitä välttämättä tarvitse kertoa. Itse uskoin yhdeksänvuotiaana vielä, mutta seuraavana vuonna jostain syystä en enää.