tahtoisin halata ja pitää vaimoa hyvänä

Mielenkiintoinen juttu. Minä en voisi sietää kaverini halaamista. Kaverini tietävät sen eivätkä yritä edes halata. Mutta mitä jos kokisi samoin puolisoaan kohtaan? Miksi joku olisi mennyt naimisiin ja harrastanut seksiäkin (lapset) sellaisen kanssa jonka kosketuksesta ei tykkää? Syyn on pakko olla tullut myöhemmin. Jokin on muuttanut suhteen toisenlaiseksi vaimon kannalta. Mikä se on?

Jotkut sanovat, että parisuhde muuttuu vuosien varrella rakastuneisuussuhteesta enemmän kohti kiintymys- ja ystävyyssuhdetta. Rakastuminen lähtee pois ja tilalle tulee ystävyyden kaltainen rakkaus- ja välittämistila (kyllä minäkin rakastan ystäviäni). "Rakkaushormonit" lakkaavat pörräämästä. Ehkä joskus pariskunnan toisella osapuolella tämä vaihe käynnistyy aikaisemmin kuin toisella?

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu yhdessä 23 vuotta. Notkahduksia ollut tässäki parisuhteessa. Meikäläinen oli muutaman vuoden todella haluton mihinkään. Mutta kas kummaa, niin se vaan palasi intohimo. Isäntä mielissään ja minä myös ☺ Ei kannata heti heittää hanskoja tiskiin.

Kiitti tsempistä! Tätä ihmettä minäkin odotan tapahtuvaksi. Mietin vain että montako vuotta vielä ;)

Kohta olen vanha ja jos sitten minä en enää ole kiinnostunut halailusta. Entä jos tulee ikäkriisi ja eroan. Helpompi vaimonkin olisi löytää uusi ori nyt kuin sitten vanhana....

Hommaa kissa niin saat silittää mirriä.

Eikö se vaimo nyt vaan voisi alkaa tykkäämään! Pirunko vaikeaa se on!

Mene naispuoliselle hierojalle, siis ihan tavalliseen hierontaan, saat edes naisen kosketusta.

Tai sellaiseen parturiin, jossa saat päähieronnan, se vasta hyvältä tuntuukin. Intialaista päähierontaa saa palveluna tietysti erikseenkin.

Halaa ja pidä hyvänä jotakin toista naista, todennäköisesti vaimollasi on rakastaja. Palkkaa yksityisetsivä varjostamaan vaimoasi niin saat selvyyden asiasta.

Olet itkenyt samaa asiaa täällä ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mies joka on samanlainen, ei ole koskaan ymmärtänyt halailun ja suukottelun perään. Rakastellaan kyllä mutta onhan se vaikea innostua nollasta sataan kerran viikossa ihan tyhjästä. Itse kärsin tästä todella paljon.

Onneksi on ystävä joka on samassa tilanteessa vaimonsa kanssa. Olemme siis YYA suhteessa ja käymme kahvilla, pidämme toisiamme kädestä, halaamme lämpimästi tai vain istumme sylikkäin tunteaksemme toisen ihmisen lämmön. Tämä on loistavaa terapiaa molemmille. Sitten palaamme kotiin eikä tule turhaan esitettyä vaatimuksia puolisolle eikä näin turhia paineitakaan heitä kohtaan. Voimme rakastaa sitä mitä meillä on.

Muuta yhteen tuon naisen kanssa, teillä on selvästi rakkautta ilmassa ja synkkaa hyvin yhteen. Mihin noita miehiä tuossa tarvitaan?

Koitas lukea uudestaan tuo viesti johon vastasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko niin että halauksesta seuraa aina seksiä halusi vaimo tai ei? Tai niin että halaat vain silloin kun on seksi mielessä? Tuolla tappaa tehokkaasti halailuhalut kun se on aina todellisuudessa esileikki.

Ja mitähän kamalaa siinä sitten on, jos se johtuisikin seksiin? Eikö sen pitäisi olla ihana asia, että saa nauttia kumppanistaan mahdollisimman paljon, elämä on lyhyt? Mä en kyllä koskaan tuu ymmärtämään tuollaisia ihmisiä... Minkä takia te aseksuaalit hiekkapimpit jallitatte miehiä tuollaiseen ahdistavaan selibaattiin? Etsisit toisen aseksuaalin vierellenne. N25

Jaa mitä kamalaa siinä on jos halailu johtaa aina seksiin? Mieti että itsellesi tärkeä ihminen on kuollut, ja kaipaat lohtua etkä jaksa edes ajatella seksiä surusi keskellä, et voi edes halata miestäsi. Tai sinulla on kauhea migreeni? Haluaisit läheisyyttä, istua vaan ja olla toisen kainalossa? Onhan se elämä kamalaa jos ei voi edes halata ilman että se tarkoittaisi aina seksiä, kyllä minä ainakin muutakin läheisyyttä ja hellyyttä kaipaan. Meillä oli alkuun niin, että jokainen kosketus aina johti siihen, että seksiä olisi pitänyt harrastaa, aina. Lopulta aloin vältellä kaikkea kosketusta ja vetäydyin pois. Seksihalutkin hiipuivat kun ei koskaan voinut enää olla rennosti toisen kanssa vaan piti vahtia ettei pääse koskemaan. Lopulta mies onneksi tajusi, ja vaikka mulla kesti aikansa tönöttää suolapatsaana toisen halatessa, opin hiljalleen uudestaan rentoutumaan, kun opin luottamaan ettei aina 24/7 tarvinut olla valmiina seksiin vaikka toinen ohimennessään koskisi.

Sama sillä erotuksella ettei mies ikinä tajunnut. Ei vaikka olen monen monta kertaa sanonut että pyyteetön halaus ja läheisyys olisi se paras tapa pitää rakkautta ja kipinää yllä. Mies ei koske ikinä muulloin kuin silloin kun haluaa seksiä, ei koskaan. Minä taas en voi aloitteellisesti mennä lähelle ilman että painostetaan seksiin vaikkei haluttaisikaan väsytystaisteluna. Ei toimi ei tämä systeemi.

Vierailija kirjoitti:

Niin varmasti joku viisas tekisi, mutta kun en haluaisi. Vaimoani rakastan edelleen, mutta hän selvästi ei. Ainakaan ei halua minun kosketusta :(

Eli kärvistelen kurjuudessa ja odotan vaimoni liikkuja. Eikai kukaan jää liittoon jossa ei voi sietää toista tai jää loppuelämäksi elämään ihan ok elämää?

Hän varmasti tietää etten ole tyytyväinen nykymenoon.

Miksi ei jäisi? Jos noin ajattelee, ettei jää ihan ok elämään, niin sitten saa olla yksin koko elämänsä. Mikään pitkä suhde tuskin tulee olemaan ihan ok:ta kummempaa pidemmän päälle. Ja miksi edes pitäisi olla?

Ei ihme, että erotilastot on niin karua luettavaa, kun ihmiset kuvittelevat aina vaihtamalla saavuttavansa sen täydellisen elämän ja suhteen.

Me ei eletä missään elokuvassa. Todellisessa elämässä on harmaatakin arkea ja sitä "ihan ok:ta" elämää ilman jatkuvaa rakkauden huumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama tilanne ja minä olen sen vaimo. Tilanteeseen on montakin syytä, yli mm. se, että kosketus tarkoittaa aina seksiä, joten ei tartte enää koske enkä koske itse. Ja juu, rakkaus on lienee kadonnut, ystävyyttä on ja hyvin tulemme toimeen toistemme kanssa. Olenkin usein sanonut, että kun lapset lähtee, lähden minäkin  - en tiedä. Tylsää elämää mutta helppoa - joskus tietysti henkisesti ankeeta kun ei ole rakkautta eikä hellyyttä lainkaan, mutta jotenkin tuo mies ei vaan enää vedä puoleensa ja feikata en halua.

Kuulostaa niin meidän elämältä. Henkisesti helvatun raskasta kun tiedän/luulen tietäväni että vaimoni ei halua minua :(

Ja katkeroidun päivä päivältä enemmän kun ajattelen miten hän pitää minut liitossa vaikka ei rakasta minua. Itse rakastan häntä ja haluan joten en pysty lähtemään.

Luulisi hänen sen verran arvostavan minua edes lasten takia että päästäisi minut etsimään Sen oikean jota voin rakastaa ja joka rakastaa minua. Hänkin voisi etsiä sen uljaan ritarinsa joka on niin paljon parempi kuin minä.

-ap

Jos sinä noin kovasti tahdot lähteä niin lähde ihmeessä! Ei ole vaimosi velvollisuus päästää sinua miettimästä omaa elämääsi. Ei hän sinua väkisin "pidä liitossa" varmaankaan? Sittenhän voit lähteä! Tuntuu, että et uskalla ja tiedät jo itsekin että eroatte, mutta odotat ja toivot vaimon tekevän sen puolestasi, ja olet katkera ja syyllistät häntä mielessäsi kun hän ei tajua jättää sinua vaikka olisit jo malttamaton lähtemään koska suhteenne on ihan lopussa.

Tee itsellesi palvelus ja jätä hänet rohkeasti vaan, kyllä sinä siihen pystyt! =) Älä jää odottelemaan, kyseessä on kuitenkin parisuhde eikä omistaja-lemmikki-suhde. Sinulla on täysi oikeus lähteä jos et ole onnellinen.

Tuo "hän ei arvosta minua koska ei jätä minua" on höpsöä, mutta tiedät sen varmasti itsekin. Tsemppiä!

Ihan hyviä vastauksia on tullutkin ja olen ennenkin vastaavanlaiseen aiheeseen vastannut, mutta muutama kysymys: miten sinä olet muuttunut niistä ajoista jolloin vaimoa kiinnosti seksi ja läheisyys? Tupakoitko? Ovatko hampaasi kunnossa? Oletko tehnyt jotakin häntä loukkaavaa? Minkälainen ehkäisy teillä on, ts. käyttääkö vaimo hormonaalista ehkäisyä? Halaileeko vaimo muita, esim. lapsia tai ystäviään?

Osaat kirjoittaa tänne, joten osaat varmasti halutessasi myös jutella parisuhteestanne vaimosi kanssa. Eipä se sen vaikeampaa ole kuin järjestää rauhallista aikaa pari tuntia ja puhua. Istutte vaikka keittiönpöydän ääressä ja mietitte asian niin, ettei se enää häiritse. Ehkä heti sen jälkeen ei muutosta tule (siis samana iltana, juttelu kun luultavasti menee joka tapauksessa huudon puolelle ja osittain syyttelyksi..), mutta jos/kun saatte asiat selvitettyä ja olette nuolleet haavanne puhtaiksi, niin periaatteessa molemmat odottavat toisen liikahtavan.

Meillä oli mieheni kanssa reipas kuukausi sitten tällainen keskustelutuokio lähes kahden viikon mykkäkoulun ja kuukauden kuivan jakson jälkeen. Keskustelu ei ollut helppo, mutta sain siinä pauhattua paperille laittamani huolenaiheet selviksi ja miehellä sama juttu. Kaunista katseltavaa ja kuunneltavaa rähinä ei ollut ja lapset olivatkin silloin pois kotoa, mutta rähinän jälkeen olemme olleet ihan hyvissä väleissä. Eihän tämä vieläkään mitään kummoista ole, mutta pärjäämme ja emme riitele. Vuosi sitten meillä oli viimeksi iso välienselvittely, johon olin varautunut jo eropaperit printtaamalla. Nyt riita oli jo tätä riitaa keveämpi ja mies ei ottanut linjaa "hyökkäys on paras puolustus" niin kuin ennen. Siitä häntä ennen riidan aloittamista WhatsApp -viestillä varoitin ja sanoin, että pistän riidan poikki heti jos näin käy ja seuraava välienselvittely-yritys on vasta kahden päivän päästä.

Ap: et häviä varmasti jos otat asian puheeksi, päinvastoin tuli mitä tuli, niin asia on aukaistu ja vaimokin tietää, että jatkat kunnes asia selviää suuntaan tai toiseen.

Minua ei mies koskaan halaa tai kosketa paitsi jos on seksiä vailla ja sitäkin meillä on todellatodella harvoin. Tulen hulluksi kosketuksen puutteesta 😢 Lapsia mies kyllä sentään halailee ja itse saan lapsilta haleja ja kosketuksia mutta tämä tekee minut sairaaksi... ei haleja ei kosketuksia, ikinä 😞

Vierailija kirjoitti:

Jospa vaimoon sattuu. Kun vaikka kaikkia niveliä särkee ja joka paikkaan koskee, niin ei hirveesti kestä toisen halailuja. 

Tätä voi alapeukuttaa vain sellaiset ihmiset, jotka ei ole koskaan eläneet kroonisten kipujen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa vaimoon sattuu. Kun vaikka kaikkia niveliä särkee ja joka paikkaan koskee, niin ei hirveesti kestä toisen halailuja. 

Tätä voi alapeukuttaa vain sellaiset ihmiset, jotka ei ole koskaan eläneet kroonisten kipujen kanssa. 

Tai sellaiset, jotka eivät arvosta hatusta revittyjä selityksiä, jotka eivät perustu millekään tosiasialle. Ap ei sanallakaan maininnut mitän kipuja, niin tuskin ne ovat todennäköisin selitys. Eiköhän syy löydy ihan vaan paskasta parisuhteesta.

Olitko sinä se ap tuolla ylhäällä joka myönsi että läheisyys käynnisti nuorempana vonkausautomaatin? Vaimosi vastahakoisuus voi olla peruja noilta ajoilta. Nosta kissa pöydälle ja sano että sinua harmittaa että tilanne on mennyt tällaiseksi koska rakasta ja haluaisit läheisyyttä. Ja sitten jos vaimosi on suostuvainen kokeilemaan et yhdistä läheisyyttä seksiin millään tavalla. Et kommentoi rasvaisesti etkä halatessa hiero munaa vaimoa vasten etkä vonkaa seksiä. Jos teet tätä pitkään voi olla että suhteenne parantuessa makkarissakin voi jotain tapahtua, mutta haliessa et voi olla että joko, joko, jokojokojoko. Että voit onnistua sun on oikeasti jätettävä se vonkaus ja manipulointi pois.

Minusta kuulostaa ihanalta ja hyvältä se, että rakastat kumppaniasi ja tunteita häntä kohtaan sinulla on vielä. Niillä pääsee (ehkä) jo eteenpäin nyt tässä. Pystyttekö keskustelemaan toistenne kanssa muista teidän ongelmista, siis jos teillä on ongelmia? Miten te riitelette? Minusta olisi nyt tärkeää löytää yhteys sinun ja puolisosi välille, myös se kosketusyhteys. Anna puolisosi määritellä kosketuksellesi adjektiivit, ihan koko adjektiiviskaala vaan käyttöön. Eli tulisi saada selville, millaisena hän kokee kosketuksesi ja sinun läheisyytesi, ja miksi näin.

Vierailija kirjoitti:

Olitko sinä se ap tuolla ylhäällä joka myönsi että läheisyys käynnisti nuorempana vonkausautomaatin? Vaimosi vastahakoisuus voi olla peruja noilta ajoilta. Nosta kissa pöydälle ja sano että sinua harmittaa että tilanne on mennyt tällaiseksi koska rakasta ja haluaisit läheisyyttä. Ja sitten jos vaimosi on suostuvainen kokeilemaan et yhdistä läheisyyttä seksiin millään tavalla. Et kommentoi rasvaisesti etkä halatessa hiero munaa vaimoa vasten etkä vonkaa seksiä. Jos teet tätä pitkään voi olla että suhteenne parantuessa makkarissakin voi jotain tapahtua, mutta haliessa et voi olla että joko, joko, jokojokojoko. Että voit onnistua sun on oikeasti jätettävä se vonkaus ja manipulointi pois.

Amen. Tuo ap:n kommentti, että halailu on joskus ollut vain seksiin aloite, osui minunkin silmään hyvin ikävästi. Sillä jos asia on joskus näin ollut, on se mitä todennäköisemmin tästä eteenpäinkin, sanoi ap vaikka mitä asiaan ja yrittäisi asian meille muuten siloitella. Ihan taatusti ap on siis omalla urpolla toiminnallaan saanut tämän tilanteen aikaan. Ei siitä vain tule mitään jos vaimo ei uskalla enää miestään edes hipaista ilman että tämä olisi muna pystyssä samantien. Seksi on kivaa joo, tottakai, mutta kun talossa on jo lapsiakin, niin nuoruuteen kuuluva jatkuva seksin vonkaus lähinnä vain ketuttaa ja rankasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olitko sinä se ap tuolla ylhäällä joka myönsi että läheisyys käynnisti nuorempana vonkausautomaatin? Vaimosi vastahakoisuus voi olla peruja noilta ajoilta. Nosta kissa pöydälle ja sano että sinua harmittaa että tilanne on mennyt tällaiseksi koska rakasta ja haluaisit läheisyyttä. Ja sitten jos vaimosi on suostuvainen kokeilemaan et yhdistä läheisyyttä seksiin millään tavalla. Et kommentoi rasvaisesti etkä halatessa hiero munaa vaimoa vasten etkä vonkaa seksiä. Jos teet tätä pitkään voi olla että suhteenne parantuessa makkarissakin voi jotain tapahtua, mutta haliessa et voi olla että joko, joko, jokojokojoko. Että voit onnistua sun on oikeasti jätettävä se vonkaus ja manipulointi pois.

Amen. Tuo ap:n kommentti, että halailu on joskus ollut vain seksiin aloite, osui minunkin silmään hyvin ikävästi. Sillä jos asia on joskus näin ollut, on se mitä todennäköisemmin tästä eteenpäinkin, sanoi ap vaikka mitä asiaan ja yrittäisi asian meille muuten siloitella. Ihan taatusti ap on siis omalla urpolla toiminnallaan saanut tämän tilanteen aikaan. Ei siitä vain tule mitään jos vaimo ei uskalla enää miestään edes hipaista ilman että tämä olisi muna pystyssä samantien. Seksi on kivaa joo, tottakai, mutta kun talossa on jo lapsiakin, niin nuoruuteen kuuluva jatkuva seksin vonkaus lähinnä vain ketuttaa ja rankasti.

Näinhän se menee että kerran mokattu niin ei paluuta entiseen?

Mutta joo ei meillä ole päivällä pyykkiä pestessä ja pusun moiskauttaessa ole pyritty seksiä saamaan. Ehkä olisi pitänyt? Vonkaamiset olleet petipuuhissa ja ymmärrän että se aiheuttanut ahdistusta, jatkuvat pakit toki itselleni myös.

Kuitenkin suurin ongelma on etten aiheuta vaimolleni enää sydämen sykäyksiä :(

Ymmärrettävää toki pitkässä suhteessa.

Äh kun vain haluaisi halata ja tulla halatuksi. Vaimokin voisi välillä olla se joka hakeutuu mun kainaloon. Vaan nyt tyydyttävä vain olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin varmasti joku viisas tekisi, mutta kun en haluaisi. Vaimoani rakastan edelleen, mutta hän selvästi ei. Ainakaan ei halua minun kosketusta :(

Eli kärvistelen kurjuudessa ja odotan vaimoni liikkuja. Eikai kukaan jää liittoon jossa ei voi sietää toista tai jää loppuelämäksi elämään ihan ok elämää?

Hän varmasti tietää etten ole tyytyväinen nykymenoon.

Miksi ei jäisi? Jos noin ajattelee, ettei jää ihan ok elämään, niin sitten saa olla yksin koko elämänsä. Mikään pitkä suhde tuskin tulee olemaan ihan ok:ta kummempaa pidemmän päälle. Ja miksi edes pitäisi olla?

Ei ihme, että erotilastot on niin karua luettavaa, kun ihmiset kuvittelevat aina vaihtamalla saavuttavansa sen täydellisen elämän ja suhteen.

Me ei eletä missään elokuvassa. Todellisessa elämässä on harmaatakin arkea ja sitä "ihan ok:ta" elämää ilman jatkuvaa rakkauden huumaa.

Vaan onko muuta kuin harmaata arkea? Vai haetaanko se muualta?

Ok elämä monesti on onnetonta!