Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde, jossa kovin iso tuloero puolisoiden välillä
24.11.2016 |
Löytyykö muita pariskuntia, joilla iso tuloero pariskunnan välillä? Meillä uusperhe, jossa tällainen tilanne. Olen itsekin hyvätuloinen, mutta mieheni tienaa tähtitieteellisiä summia. Ja on jollain tasolla mielestäni erkaantunut ns. tavallisesta elämästä. Minua tämä on alkanut ahdistaa. Koen itse voivani ostaa/tehdä kaikkea tarpeellista ihan riittävästi ihan omin rahoin. Mieheni mielestä taas koko elämän on oltava luksusta: kodin on oltava mieletön linna, autojen huippukalliita, kalliita ravintoloita vähän väliä, ulkomaanmatkoja muutaman kuukauden välein, todella kalliita vaatteita ja huonekaluja. Tykkään toki itsekin ostaa kivaa, matkustella, syödä hyvin jne., mutta saan iloa myös tavallisista asioista kuten ulkoilusta, koti-illasta sohvalla jne. En tarvitse koko ajan ostamista ja kaiken ei mielestäni tarvitse olla kalleinta mahdollista. Minua myös hieman hävettää mitä kaverit ajattelevat kaikesta "luksuksesta", en haluaisi niitä "esitellä". Ehkä teen kärpäsestä härkäsen, mutta minua ahdistaa asia kovasti. Parisuhteemme voi muuten mainiosti, mutta minä en tykkää järjettömästä tuhlaamisesta. Mielestäni myöskään lasten ei tule saada kaikkea, toisin kuin mies ajattelee, että lapsensa elämän tulee tällä tavoin olla mahdollisimman helppo. Minä taas olen sitä mieltä, että tällainen lapsi ei koskaan opi arvostamaan mitään eikä tekemään töitä asioiden eteen. Miten voisin saada miehen arvostamaan tavallisia asioita elämässä, joihin minunkin budjettini riittää? Inhottaa, että joko hän maksaa asiat ja sanoo kuinka tienaan niin hienosti (reilusti keskivertoa parempaa palkkaa) tai sitten hän pyytää minua maksamaan osuuteni (ja minulla taas ei riitä kaikkeen hänen haluamaansa luksukseen enkä sellaisia koe itse tarvitsevankaan).
Kommentit (53)
Oletko se rouva joka miettii yhteenmuuttamista rikkaan ja jäykän miehen kanssa jolla yksi lapsi, sinulla usea - ja kannat tyynytjä mukana viikonlopuiksi lapsille? Ongelmat taitaa olla muuallakin kuin palkkaerossa. Etkä enää parempa vastauksia av:lta löydä kuin mitä olet jo saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sitä minäkään en ymmärrä. Mies on lähtöisin köyhästä perheestä, joten ehkä hänellä on jotenkin mennyt "kuppi" ylin rikastuttuaan.
Ap
No, tää nyt selittää aika paljon. Mäkin olen laman lapsi ja muistan sen lama-ajan ja kuinka meillä oli ihan tiukkaa kaikesta. Sitten kun mä valmistuin ja sain kohtuullisen hyvin palkatun duunin, niin kyllä mulla ihan rehellisesti oli sellainen materian himo, en aio edes esittää muuta. Mutta onneksi jossain vaiheessa sitä fiksuuntui ja nyt on älyttömän ihanaa kun elämä tuntuu kohtuullisen helpolta, ainakin taloudellisessa mielessä.
Mun mielestä ei ole hyvä, jos mies hankkii lapselleen ihan kaiken, mitä hän haluaa. Olet ihan oikeassa siinä, ettei se opeta lapselle mitään, mutta kyllä lapsia saa välillä hemmotella. Sun kannattaa perustella asia miehelle hyvin. Ja lisäksi kun teillä on uusperhe, niin onko lapset eriarvoisessa asemassa? Mun mielestä, itsekin uusperheessä kasvaneena, on hirveän tärkeää, että kaikki lapset ovat samalla viivalla. Ja kun teillä on noin suuret tuloerot, niin ei mies voi vaatia, että sinä kustannat saman verran siitä elämästä ja elämäntyylistä, minkä mies haluaa. Jos haluaa, että puolisot puolittavat menot, niin silloin pitää mennä sen vähemmän tienaavan tulojen mukaan, tietenkin. Ja jos mies sitten kuitenkin haluaa matkalle perheenä, niin hän voi teidät kustantaa sinne.
Entinen seurustelusuhde oli tällainen. Mies tienasi noin 10 kertaa enemmän kuin minä.
Aika nopeasti kaikki kääntyi niin, että käytiin aina hänen valitsemissa tapahtumissa ja paikoissa, vietettiin aikaa hänen ehdoilla. Mun kuviot, ystävät, harrastukset oli jotenkin sellaisia että hän ei voinut niihin ottaa osaa. Ehkä tajuan sen, että olisi tuntenut niissä olonsa orvoksi, mutta yhtä orpona mä olin hänen sosiaaliluokassaan. Hän puolestaan ei tajunnut sitä.
Mies maksoi aika paljon näitä menoja, koska sanoin aina suoraan että mulla ei ole varaa syödä hänen ehdottamissaan paikoissa, ottaa osaa hänen ehdottamiin tapahtumiin eikä mulla ole varaa lähteä hänen kanssaan viikonlopuksi matkoille. Että jos mä saan päättää, mennään korttelikiinalaiseen syömään ja viikonloppuna puistoon halpisviinipullon kanssa piknikille.
Eihän se toiminut. Mä en voi ymmärtää näitä lompakkoloispuheita, miten naiset muka toivois tällaista elämää. Mulle oli todella vaikea ottaa miehen tarjoamisia vastaan ja koin koko ajan olevani velkaa. Toki tähän sitten liittyikin myös sellaista, että esim. matkoilla mies itsestäänselvästi ja asiaa lainkaan kyseenalaistamatta päätti kaiken ja kai mä koin ettei mulla ole mitään sananvaltaa, koska mies on kaiken maksanutkin. En mä osannut tuollaisesta seuraneidin roolista nauttia.
Suhde siis kaatui tähän. Oli todella vaikea keksiä yhteistä tekemistä muualla kuin makkarissa. Ja tietenkin tuloerot vaikuttaa monella tavalla elämänkatsomukseen. Tää mies oli jollain lailla myös todella vieraantunut elämästä ja hänen yhteiskunnalliset näkemykset oli sanalla sanoen kummallisia. Alunperin meitä yhdisti huumori, mutta ei sekään loputtomiin kanna.
Tän suhteen jälkeen etsin deittipalstalla "köyhää miestä" ja sellaisen löysinkin. 10 vuotta onnellista yhteiseloa takana.
Kiitos kommenteistasi numero 24. Niin juuri tuolta minustakin tuntuu eli, että olisin jotakin velkaa miehelle. Ja kun mies vielä joskus todennut, ettei voi olla niin, että hän maksaa kaiken. No ei tarvitsekaan, kun jätetään kaikki hänen luksus pois. Myös tuo lasten mahdollinen eriarvoinen asema vaivaa minua. Lapset viedään toki yhdessä matkoille jne., mutta miehen lapsi saa esim. todella kalliita merkkivaatteita (ostan itsekin lapsilleni ns. merkkivaatteita, mutta nämä ovat siis todella kalliita merkkivaatteita), omat ipadit ja läppärit jne., kun molemmat ostavat omien lastensa vaatteet ja tavarat. Minusta tämä on väärin. Tuntemissani kavereiden ja lasten kavereiden uusperheissä kaikille lapsille ostetaan yhdessä saman hintaluokan lahjat, vaatteet ja tavarat.
ap
Täällä toinen samankaltaisten asioiden kanssa painiva!!! Vinkkejä tosiaan kaivataan, mitä tehdä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en edes suostuis kaikkeen. Sanoisin miehelle, että mä en halua asua missään linnassa. Mä en halua mitään luksusautoa. Että osta vaan, mutta mä en niihin jalallani astu. Mä en halua lähtee sinne tai tänne nyt. Pakkoko aina tehdä niinkuin mies haluaa? Mulla ja mun miehellä on kans jonkin verran tuloeroja. Ostetiin just uus auto puoliksi, yhteinen, mutta mun käytössä pääasiassa. Mies suunnittelee itselleenkin uutta autoa, hinta vaan tuplasti sen mikä oli mun auton hinta. Sanoin että saa ostaa ihan kuinka kalliin auton tahansa, mutta mä maksan siitä tasan saman verran mitä mies maksoi tuosta mun käytössä olevasta autosta. Meillä siis pakko olla kaksi autoa, julkisilla ei pääse töihin.. Tuo mun käytössä oleva on se, millä ajetaan aina kun voi, miehen käytössä olevalla autolla ajetaan silloin kun tuo farkku ei ole käytössä. Eli mä meen farkulla töihin, mies omallaan. Yhteiset reissut farkulla.
No nyt esimerkiksi olemme ostamassa uutta taloa ja miehen mielestä tarvitsemme vähintään 400 neliöisen talon. Olen yrittänyt puhua vaikka kuinka kauan, etten ymmärrä mihin tarvitsemme sen kokoista. mutta ei mies suostu muuhun; hänen täytyy päästä koko ajan ylöspäin ja eteenpäin. uuden talon on oltava isompi ja kalliimpi kuin entisen, uuden auton aina entistäkin kalliimpi jne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt lukenut tämän ketjun läpi. Ap, mä en voisi olla tuollaisen miehen kanssa joka vaatii mua maksamaan elintasosta jota minä itse en halua tai joka ylittää sen mitä pidän kohtuullisena. Minä jättäisin miehen ja toivoisin löytäväni jonkun jolla on sama arvomaailma ja tapa käyttää rahaa kuin itselläni.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteistasi numero 24. Niin juuri tuolta minustakin tuntuu eli, että olisin jotakin velkaa miehelle. Ja kun mies vielä joskus todennut, ettei voi olla niin, että hän maksaa kaiken. No ei tarvitsekaan, kun jätetään kaikki hänen luksus pois. Myös tuo lasten mahdollinen eriarvoinen asema vaivaa minua. Lapset viedään toki yhdessä matkoille jne., mutta miehen lapsi saa esim. todella kalliita merkkivaatteita (ostan itsekin lapsilleni ns. merkkivaatteita, mutta nämä ovat siis todella kalliita merkkivaatteita), omat ipadit ja läppärit jne., kun molemmat ostavat omien lastensa vaatteet ja tavarat. Minusta tämä on väärin. Tuntemissani kavereiden ja lasten kavereiden uusperheissä kaikille lapsille ostetaan yhdessä saman hintaluokan lahjat, vaatteet ja tavarat.
ap
Etkö huomannut tätä ennen yhteenmuuttoa. Mitä puhuitte lapsien tasa-arvoisuudesta ja tavaroista ennen yhteenmuuttoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä me olemme puhuneet ennen yhteenmuuttoa lasten tasa-arvoisuudesta. Ja miehen mielestä lapsia kohdellaankin tasa-arvoisesti, mutta molempien kuuluu maksaa omiensa menot. No minä kyllä olenkin valmis kustantamaan omieni vaatteet ja vempeleet, mutta silloin mielestäni lasten elintason pitäisi olla suht sama, myös miehen lapsella. Mutta minä en mitenkään pysty ostamaan lapsilleni kaikkia samoja asioita kuin mies ja mies ei halua tinkiä mistään lapsensa kohdalla, vaan tämän tulee saada maan päällä kaikki mitä keksii haluta...
ap
JJJ kirjoitti:
No, mä opiskelen ja teen vähän töitä siinä sivussa. Joten mies tienaa bruttona suunnilleen 9-kertaa sen minkä minä. Onneksi käytetään molemmat samanlailla rahaa, joten ongelmia ei ole ollut.
Ongelmia ei ole ollut, koska käytätte samallalailla miehesi tienaamia rahoja.
Ymmärrän, näinhän ne naiset juuri tekevät, ainoastaan tuntemattomille selittävät itse olevan se suurituloinen joka elättää köyhää miesraukkaa.
Näinhän se vaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
JJJ kirjoitti:
No, mä opiskelen ja teen vähän töitä siinä sivussa. Joten mies tienaa bruttona suunnilleen 9-kertaa sen minkä minä. Onneksi käytetään molemmat samanlailla rahaa, joten ongelmia ei ole ollut.
Ongelmia ei ole ollut, koska käytätte samallalailla miehesi tienaamia rahoja.
Ymmärrän, näinhän ne naiset juuri tekevät, ainoastaan tuntemattomille selittävät itse olevan se suurituloinen joka elättää köyhää miesraukkaa.
Näinhän se vaan menee.
No, vaikea se teille on olla mieliksi. Jos mies tuhlaa enemmän lapsiinsa, se ei ole hyvä. Jos molemmat käyttävät miehen rahoja, se ei ole hyvä. Mitä pitäisi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JJJ kirjoitti:
No, mä opiskelen ja teen vähän töitä siinä sivussa. Joten mies tienaa bruttona suunnilleen 9-kertaa sen minkä minä. Onneksi käytetään molemmat samanlailla rahaa, joten ongelmia ei ole ollut.
Ongelmia ei ole ollut, koska käytätte samallalailla miehesi tienaamia rahoja.
Ymmärrän, näinhän ne naiset juuri tekevät, ainoastaan tuntemattomille selittävät itse olevan se suurituloinen joka elättää köyhää miesraukkaa.
Näinhän se vaan menee.No, vaikea se teille on olla mieliksi. Jos mies tuhlaa enemmän lapsiinsa, se ei ole hyvä. Jos molemmat käyttävät miehen rahoja, se ei ole hyvä. Mitä pitäisi tehdä?
Tai ehkä miehen pitäisi mennä pienempi tuloisiin töihin, niin olisi reilua.
Tai mies voisi jäädä sossupummiksi? Ei olisi ainakaan liian suuret tulot ja kateelliset voisi olla hiljaa perheen tulonjaosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis eihän sulla ole varaa tuollaiseen elämään, ei kai se mieskään ole niin tyhmä, ettei tajua sitä?
No kyllä mies tietää mitä minä tienaan. Mutta silti toteaa aina kaikkeen, että eihän se nyt paljoa maksa. Ja on myös eri asia ostaa asioita useammalle lapselle kuin yhdelle. Ja mielestäni yhdenkään lapsen ei tarvitse saada kaikkea mitä tässä maailmassa on nähtävissä. Lapsessa on kyllä nyt jo hyvin nähtävillä, että on tottunut saamaan kaiken haluamansa...
ap
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän sulla ole varaa tuollaiseen elämään, ei kai se mieskään ole niin tyhmä, ettei tajua sitä?
Siis ap sanoo olevansa hyvätuloinen. Miksi ei olisi varaa tollaseen elämään?
Kyllä minunkin tuttavapiirissäni uusperheen muodostaneet elävät perheenä eli kaikki lapset saavat samat asiat tai samalla hinnalla lahjoja jne. Eihän muutoin kyseessä ole perhe!
Niin mielestäni olenkin hyvätuloinen, saan käteen kuussa noin 5000 euroa. Mutta se on hyvin kaukana mieheni tuloista, jotka ovat yli miljoonan per vuosi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Niin mielestäni olenkin hyvätuloinen, saan käteen kuussa noin 5000 euroa. Mutta se on hyvin kaukana mieheni tuloista, jotka ovat yli miljoonan per vuosi.
ap
Miten sä toivoisit et asiat olisivat/menisivät?
Molempien lapsille ostettaisiin samoja (halpoja) tavaroita? Ette kävisi kalliissa ravintoloissa ja reissuissa? Ja mies säästäisi vaan kaikki rahansa?
Rupee tienaan enempi. Sillä tavallahan sä siitä ongelmasta pääset. Tai sitten ajaudutte erilleen joka tapahtuisi varmasti jos miehesi olisi työtön.