Miten voin kieltäytyä esiintymästä koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Mistä lähtien on ollut ok napsia lääkkeitä tuollaiseen? Onko ok tarjota masennuslääkkeitä jos koe on mennyt huonosti? Tälläisessa tilanteessa pitäisi yrittää päästä keskustelemaan jonkun asiantuntian kanssa mikä voisi auttaa jännitykseen.

Taidat olla vähän yksinkertainen. Joillakin ihmisillä esiintymispelko on niin kova, että esiintymisestä ei yksinkertaisesti tule yhtään mitään ilman lääkkeitä. Betasalpaajat ovat harmittomia, ja niitä tarvitsee käyttää vain kunnes pääsee pahimmasta pelosta eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Mistä lähtien on ollut ok napsia lääkkeitä tuollaiseen? Onko ok tarjota masennuslääkkeitä jos koe on mennyt huonosti? Tälläisessa tilanteessa pitäisi yrittää päästä keskustelemaan jonkun asiantuntian kanssa mikä voisi auttaa jännitykseen.

Kaikilla ei tarvitse olla niin vakavia ongelmia kuin sinulla. Kyllä "tuollaiseen" on ihan ok otta beetasalpaaja, jos se auttaa.

Jos ei lääkkeettä pysty esiintymään niin sitten kannattaa jättää se esiintyminen kokonaan väliin. On opettajan tehtävä yrittää luoda tilanteesta sellainen ettei kenenkään tarvitse jännittää.

Sanot vain, että ei käy. Ja pidät mielipiteesi ja pääsi, kukaan ei tule raahaamaan sinua sinne lavalle. Itse nuorena vihasin aivan älyttömän paljon julkisesti soittamista, esim. nokkahuilua koko luokalle nii kieltäydyin tuosta kammoksutusta pakosta. Jos kyse on siitä, kumpi jaksaa jankuttaa mielipidettään pidempään, niin senhän voittaa ihan pelkällä päättäväisyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Mistä lähtien on ollut ok napsia lääkkeitä tuollaiseen? Onko ok tarjota masennuslääkkeitä jos koe on mennyt huonosti? Tälläisessa tilanteessa pitäisi yrittää päästä keskustelemaan jonkun asiantuntian kanssa mikä voisi auttaa jännitykseen.

Hanki faktatietoja ennen kuin lauot mutuilujasi. Beetasalpaaja ei vaikuta mieleen mitenkään, ei aiheuta riippuvuutta, vaan suojelee kehoa fyysiseltä stressipiikiltä. Beetasalpaajaa käytetään myös mm. verenpainelääkkeenä. Todellakin on ok suojella omaa elimistöään, varsinkin jos tilanne on tosi paha.

Beetasalpaajassa on sekin hyvä puoli, että jännityksestä kärsivä tarvii ennen kaikkea niitä onnistuneita kokemuksia esiintymisestä, ei niinkään mitään keskusteluapua.

Tällaiseen koko koululle esiintymiseen ei pitäisi missään nimessä pakottaa, se on jännittävää jo sellaisellekin joka ei normaalisti juuri esiintymisjännityksestä kärsi. Niitä onnistumisen kokemuksia pitäisi nimenomaan saada omassa tahdissa ja pienestä aloittaen. Mä oon päässyt esiintymisjännityksestä eroon, ja ekat esiintymiskerrat oli pienryhmissä 4-6 henkilölle. Muistan vieläkin sen hengissä selviämisen riemun ja vähän myöhemmin tunteen siitä ehkä voisin joskus esiintyä toisenkin kerran. Nykyään puhun jonkin verran yleisölle myös työssäni.

Onko ap:n koulussa ketään ymmärtävää opettajaa, kuraattoria tai vastaavaa, jolle voisit puhua ellei tämä kyseinen pakottaja-ope tajua asiaa? Pyydä heitä tai vanhempia puhumaan opettajalle. Sinun ei missään nimessä tarvitse sinne mennä eikä sinua voi sinne pakottaa.

Esiintymispelon hyvä hoitotapa ei ole se, että kohtaapa nyt vain se iso mörkö silmästä silmään. Kun henkilö kokee tilanteen negatiivisena, tästä jää henkilölle esiintymispelkoa vahvistava muistijälki mieleen ja kroppaan. Esiintymiskammosta tulee helposti vain suurempi paha ja kierre kasvaa.

Parempi hoitotapa olisi se, että henkilö saisi käydä puhumatta pienen ryhmän edessä, useita, useita kertoja. Saisi olla siinä edessä, katsella yleisöön ja poistua, ilman puhevaadetta. Jos / kun henkilö ei koe tätä tilannetta negatiivisena, olisi aika edetä eteenpäin. Seuraavaksi hän voisi mennä pienen ryhmän eteen ja kokeilla jotain ääntä tai mahdollisesti jopa sanaa. Tätä vaihetta pitäisi myös toistaa niin, että siitä jää henkilölle positiivisia muistijälkiä, jotka eivät yhdisty mihinkään negatiiviseen. Vasta myöhemmin pitäisi edetä lauseisiin, virkkeisiin ja puheisiin. 

Sanot opettajalle, että sinä et esiinny ja piste. Opettaja voi kantaa sinut lavalle mutta ei voi pakottaa sinua avamaan suutasi ja puhumaan.

Itse olen esiintymisjännityksestä kärsinyt ihminen ja olen vasta keski-ikäisenä vapautunut niin paljon, ettei enää jännitä. Nykyisin ymmärrän, että me kaikki olemme inhimillisiä ihmisiä hyvine ja pahoine puolinemme. Kukaan ei ole täydellinen, ei minunkaan tarvitse olla. Sen tajuaminen ja sisäistäminen on ollut niin rentouttavaa, etten enää jännitä normiyleisölle puhumista. Toki yllättävät tilanteet ja suuret yleisöt saavat minultakin vielä pupun pöksyyn.

T: opettaja, joka koskaan ei pakota pakokauhuisia esiintymään

Aivan ehdottomasti suosittelen sinulle beetasalpaajaa. Niiden avulla olen päässyt elämässäni eteenpäin ja suorittamaan opintoni loppuun. Ne ovat todella harmittomia, eikä mainittavia sivuvaikutuksia ole ollut. Ne eivät poista kaikkia jännittämisen oireita, kuten voimakasta hikoilua, mutta paniikin ne estävät erittäin tehokkaasti. On ihanaa olla esillä, kun jännitys ei lamaannuta.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla edes yksi järkevä ja PERUSTELTU syy sille, miksi beetasalpaajaa ei tulisi käyttää. Keksiikö kukaan?

Vierailija kirjoitti:

Esiintymispelon hyvä hoitotapa ei ole se, että kohtaapa nyt vain se iso mörkö silmästä silmään. Kun henkilö kokee tilanteen negatiivisena, tästä jää henkilölle esiintymispelkoa vahvistava muistijälki mieleen ja kroppaan. Esiintymiskammosta tulee helposti vain suurempi paha ja kierre kasvaa.

Parempi hoitotapa olisi se, että henkilö saisi käydä puhumatta pienen ryhmän edessä, useita, useita kertoja. Saisi olla siinä edessä, katsella yleisöön ja poistua, ilman puhevaadetta. Jos / kun henkilö ei koe tätä tilannetta negatiivisena, olisi aika edetä eteenpäin. Seuraavaksi hän voisi mennä pienen ryhmän eteen ja kokeilla jotain ääntä tai mahdollisesti jopa sanaa. Tätä vaihetta pitäisi myös toistaa niin, että siitä jää henkilölle positiivisia muistijälkiä, jotka eivät yhdisty mihinkään negatiiviseen. Vasta myöhemmin pitäisi edetä lauseisiin, virkkeisiin ja puheisiin. 

Juuri tästä syystä kouluissa pitäisi paljon painokkaammin opettaa ilmaisutaitoa, tehdä ryhmätöitä ja laittaa kaikki oppilaat opettelemaan esiintymistä ihan alaluokilta lähtien. Pikkuhiljaa, ei pakottaen. Nyt lykätään kylmiltään luokkien eteen ja pahimmassa tapauksessa niistä jää traumoja, joista onkin vaikeampaa päästä eroon. Ja joo, työelämä on helpompaa, kun osaa esiintyä.

Se on aina mielenkiintoista lukea, kuinka jotkut kaikkitietävät ovat sitä mieltä, että kokemus on lääke kaikkeen. Minä olen niin pahasti traumatisoitunut, että esiintyminen on todella tuskaista siitä huolimatta, että käytän beetasalpaajaa apuna. Traumatisoituminen ei tosin johdu kouluesiintymisistä. Elimistö taistelee sitä vastaan, ettei enää joutuisi sietokykynsä rajoille. Ajatellaan tilannetta, jossa esim. sinut pakotetaan säännöllisesti hyppäämään seivästä ja onnistut siinä, mutta koet sen tuskalliseksi ja vahingolliseksi, ja jalkasi loukkaantuu joka kerta alas tullessaan. Kun sinut yhä uudelleen pakotetaan tähän tilanteeseen, stressihormonitasosi kohoaa jatkuvasti ja tilanne muuttuu yhä epämiellyttävämmäksi. Jos tätä vielä jatketaan ja jatketaan, jossain vaiheessa joko kehosi tai mielesi tekee stopin. Et pysty enää ottamaan askelta juostaksesi seipään kanssa, jalkasi ei yksinkertaisesti enää suostu siihen. Tai et pysty ponnistamaan hypyssä vaikka fyysistä vikaa ei olisi, lihakset sanovat että ei käy. Tai täriset ja itket hallitsemattomasti seipään vierellä. En suosittele kenellekään, erittäin kivulias tie.

Älä esiinny isossa tilaisuudessa, jos ajatus tuntuu etukäteen tosi pahalta.

Jos opettaja aikoo pakottaa sinut lavalle, niin voit tokaista: "Mikään ei ole pakko muuta kuin kuolla..ja maksaa veroja."

Ja sitten voit lähteä kotiin.

Et maininnut minkä ikäinen olet mutta ilmeisesti aika nuori, kun koulussa vielä olet. Monelle aikuisellekin tollanen koko koulun edessä puhuminen saattaisi olla mahdoton tehtävä. Ne jotka ovat soaiaalisia ja tykkäävät esiintyä niin heillehän toi on mahtava tilanne. Mutta ei siihen pitäisi pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Se on aina mielenkiintoista lukea, kuinka jotkut kaikkitietävät ovat sitä mieltä, että kokemus on lääke kaikkeen. Minä olen niin pahasti traumatisoitunut, että esiintyminen on todella tuskaista siitä huolimatta, että käytän beetasalpaajaa apuna. Traumatisoituminen ei tosin johdu kouluesiintymisistä. Elimistö taistelee sitä vastaan, ettei enää joutuisi sietokykynsä rajoille. Ajatellaan tilannetta, jossa esim. sinut pakotetaan säännöllisesti hyppäämään seivästä ja onnistut siinä, mutta koet sen tuskalliseksi ja vahingolliseksi, ja jalkasi loukkaantuu joka kerta alas tullessaan. Kun sinut yhä uudelleen pakotetaan tähän tilanteeseen, stressihormonitasosi kohoaa jatkuvasti ja tilanne muuttuu yhä epämiellyttävämmäksi. Jos tätä vielä jatketaan ja jatketaan, jossain vaiheessa joko kehosi tai mielesi tekee stopin. Et pysty enää ottamaan askelta juostaksesi seipään kanssa, jalkasi ei yksinkertaisesti enää suostu siihen. Tai et pysty ponnistamaan hypyssä vaikka fyysistä vikaa ei olisi, lihakset sanovat että ei käy. Tai täriset ja itket hallitsemattomasti seipään vierellä. En suosittele kenellekään, erittäin kivulias tie.

Älä esiinny isossa tilaisuudessa, jos ajatus tuntuu etukäteen tosi pahalta.

Pelkkä kokemus ei todellakaan auta, jos ne kokemukset eivät ole positiivisia.

Sekin unohtuu joskus, että ei kaikkien tarvitsekaan oppia esiintymään. Ei se ole mikään perustaito, joka jokaisen kuuluu hallita. Sanotaan, että sitä on hyvä oppia kun ei koskaan tiedä milloin joutuu esiintymään. Eikö myös muiden olisi hyvä oppia, että kaikki eivät halua olla esillä ja heidät voisi ottaa huomioon olemalla järjestämättä mitään pakollisia yllätysesiintymisiä. Esiintyköön he, jotka siitä tykkäävät kun heitäkin on.