Miten voin kieltäytyä esiintymästä koulussa?

Kokeile koulun kuraattoria tai psykologia tai pistä äitisi asialle. Eli että koet tilanteen olevan liian iso ja pienemmässä mieluummin harjoittelet.

Sinä olisit niin hyvä siinä, vaikka jännittääkin.

Jännittäisi minuakin 😔

Älä usko opettajan puheisiin! Liian jännittävä tilanne ei anna mitään kokemusta.

Kerro siitä koulutyöstäsi.

Pyydä beta-salpaajia. Auttavat tosi hyvin, ja onnistuneet kokemukset vuorostaan madaltavat kynnystä jatkossa.

Ole "kipeä".

Naurettava suhtautuminen opettajalla. Varmasti joissakin tapauksissa vain esiintyminen auttaa. (Anteeksi, ei ole tarkoitus synnyttää uhkakuvia) Mutta jos on niin paniikissa, että esiintymisestä ei yksinkertaisesti tule mitään, niin ennemminkin siitä jää tulevaisuutta kohtaan traumat. Hyvä on harjoitella mutta ehkä pienemmässä mittakaavassa kuin puhuminen koko koululle. Voisit ehkä selittää tilanteen vielä opettajalle tai vaikka niin, että äitisi soittaa opettajalle. Meillä ainakin kouluaikana tollaset tilanteet olisivat olleet vapaaehtoisia.

Vaihtoehtona on tietysti jonkinlaiset beetasalpaajat, jotka lievittävät näitä fyysisiä oireita.

Vierailija kirjoitti:

Pyydä beta-salpaajia. Auttavat tosi hyvin, ja onnistuneet kokemukset vuorostaan madaltavat kynnystä jatkossa.

Työnnä sinä ne beta-salpaajat p*räaukkoosi. :D Kyllä ihmisen on hyvä osata kertoa omasta koulutyöstään ilman mitään lääkehoitoa. :)

"Älä usko opettajan puheisiin! Liian jännittävä tilanne ei anna mitään kokemusta." 

Eikö edes sitä, että joskus täytyy voittaa pelkonsa ja uskaltaa? - Minusta koulussa on myös yksi niitä paikkoja, joissa on verraten turvallista kohdata esiintymispelkonsa ja uskoa ja luottaa siihen, että hyvin se esiintyminen menee.

Kaikki me mokaamme totta kai joskus. - Ja kuka ei ole koskaan mokannut, niin onko mahdollisesti tehnyt koskaan mitään muutakaan? Esiintymistäkin voi opetella; en sano, että siitä pitäisi oppia varsinaisesti nauttimaan ja iloitsemaan. Mutta hieman ikävää olisi jos koulussa -tai mikä hyvänsä se yhteisö nyt sitten onkin, jossa on-  jos siellä aina esiintymään joutuvat ne, jotka eivät osaa kieltäytyä, tai joiden kuvitellaan pitävän siitä.

Minusta esiintymispelko keertoo saltaan myös siitä, että jollain tavalla myös kunnioittaa tulevaa tilannetta; eikä ota sitä, ikäänkuin  liian helppona. - ihan yhtä hyvin joku toinen voi kammota sitä, että joutuu kokeessa kirjoittamanaan kaiken paperille, vaikka asian jäsentäminen ja hahmottaminen rajattuun alueeseen selkeästi ja ymmärrettävästi, eikä vähiten siksi, että sanojen väliin tulisi osata samalla laittaa oikeanlaisia välimerkkejä tai tietää, milloin jokin sana kirjoitetaan toisen sanan kanssa yhteen ja milloin erikseen.  

Vedä viinaa

Tee koulutyöstä räppi ja räppää. Eikös se olisi vieläpä oikein trendikästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä beta-salpaajia. Auttavat tosi hyvin, ja onnistuneet kokemukset vuorostaan madaltavat kynnystä jatkossa.

Työnnä sinä ne beta-salpaajat p*räaukkoosi. :D Kyllä ihmisen on hyvä osata kertoa omasta koulutyöstään ilman mitään lääkehoitoa. :)

Olen ihan samaa mieltä. Mutta siinä tapauksessa että ei siihen pysty, on beta-salpaajat ihan hiton hyvä apuväline sen opetteluun.

Beta-salpaajia kannattaa kyllä kokeilla, ei ole likimainkaan niin ahdistava kokemus esiintyä. Itsekin noita käytin nuorempana, kun olin tosi hermostunut aina esiintyessä, pienellekin joukolle. En pidä esiintymisestä vieläkään, mutta töissä sitä joutuu jonkin verran tekemään, jos haluaa "parempia" töitä tehdä. Tarpeeksi monta kertaa kun joutuu avaamaan suunsa, niin kyllä siihen tottuu. 

Opettaja on ihan oikeassa. Mitä enemmän välttelet ja panikoit, sitä isompi peikko sinulla on kerta kerralla vastassa. Selätä se. Koulutyösi osaat varmasti hyvin. Suunnittele esityksesi etukäteen,  käytä esiintymispelon lievennystekniikoita ja jos siltä tuntuu, ota se beetasalpaaja. Kyllä se hyvin menee, usko pois! 

Tuollaiseen ei tietenkään ole pakko suostua. Valitettavasti vieläkin opettajat saattavat käyttää näitä minun nuoruudessa ihan tuttuja perusteluita, kuten että kun koulussa nyt vaan on pakko tehdä sitä ja tätä. Ei ole, meillä ei ole pakko vaan oppivelvollisuus. Aikanaa opettaja pakotti erään tytön pyörimään rekkitangossa. Tyttö yritti vakuuttaa, että se on hänelle liian vaikeaa, mutta opettajan mielestä oli pakko yrittää: opit sitten epäonnistumisesta.. Tyttö tippui päälleen, ihme ettei niskojaan taittanut. Nämä pakot loppui siihen. Sama se on esiintymisenkin kanssa. Toki siihen tulee rohkaista, mutta myös kunnioittaa oppilaan omaa näkemystä siitä mihin kykenee. Itse pelkäsin esiintymistä aikoinaan niin paljon, että menin niin huonoon kuntoon, että vasta terkkari pisti stopin opettajan vaatimuksille.

Tämä esiintymisen jännittäminen on erittäin yleistä ja pahimmassa tapauksessa nimenomaan johtaa tilanteiden välttelyyn. Jännitin itse esimerkiksi esitelmän pitoa lukiossa aivan sairaasti. Vielä parikymppisenä kaikenlaiset seminaariesitelmät yms. olivat kauhun paikkoja.

Lääke tilapäisesti käytettynä toimii kainalosauvan lailla. Tällainen tuki auttaa "siedättymään".

Miksi esiityminen jänskättää on sitten toinen juttu. Itsellä auttoi psykoterapia. Kaikilla ei toimi sekään.

Ymmärrän että sinua jännittää. Kaikkia jännittää esiintyminen!

Entä jos harjoittelisit ensin pienemmälle porukalle? Kyllä valitettavasti moneen työhön kuuluu se, että pitää esityksiä. Juuri tämän takia Suomessa pitäisi jo ensimmäiseltä luokalta asti harjoitella esiintymistä. Lapsia pitää rohkaista siihen, eikä antaa vain olla ujo ja hiljainen. Oma elämä helpottuu kun siihen on rutiini:).

Tsemppiä! Jos et vielä pysty esiintymään, sano se selvästi ja painokkaasti. Mutta ala pikku hiljaa harjoitella. Usko pois, elämä on helpompaa, kun uskaltaa välillä olla hetken esillä.

Mielestäni toi on jo suhteellisen kamalaa. Itse jännitin jo todella paljon omalle luokalle pidettäviä esitelmiä. Saati että koko koululle olisi pitänyt selostaa jotain.

Itselläni se tieto tulevasta esitelmästä suorastaan lamaannutti ja, vaikka esitelmä lopulta menikin hyvin. Niin se ei silti korvannut niitä unettomia öitä, jotka vietin jännittäen tätä esitelmää.

Mielestäni ihan puppua, että eaiintymällä kauhusta kankeana koko koululle niin jotenkin auttaisi tulevaisuutta silmällä pitäen.

Muistan kun koukuaikana oli vielä sellainen ilmapiiri, että jos nyt ei uskalla esiintyä niin miten sitten työelämässä. Voin kertoa, että kun itseluottamus kasvaa vanhetessa ja, kun pääsee tekemään niitä asioita, joista tykkää ja on hyvä. Niin kyllä se itsensä esiintuominenkin on silloin helpompaa. Ei siihen mitkään kouluaikaiset esiintymiset auta. Mutta jos kouluaikana olisi mokannut koko koulun edessä jotain, niin sen olisin valitettavasti varmasti muistanut koko loppuelämäni.

Itae varmasti kävisin äidin kanssa lääkärillä ja hakisin beetasalpaajia. Tai jollet pysty osallistumaan, eikä opettaja anna lupaa jäädä pois niin olisin "kipeä." Ei tollaseen voi ketään pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiseen ei tietenkään ole pakko suostua. Valitettavasti vieläkin opettajat saattavat käyttää näitä minun nuoruudessa ihan tuttuja perusteluita, kuten että kun koulussa nyt vaan on pakko tehdä sitä ja tätä. Ei ole, meillä ei ole pakko vaan oppivelvollisuus. Aikanaa opettaja pakotti erään tytön pyörimään rekkitangossa. Tyttö yritti vakuuttaa, että se on hänelle liian vaikeaa, mutta opettajan mielestä oli pakko yrittää: opit sitten epäonnistumisesta.. Tyttö tippui päälleen, ihme ettei niskojaan taittanut. Nämä pakot loppui siihen. Sama se on esiintymisenkin kanssa. Toki siihen tulee rohkaista, mutta myös kunnioittaa oppilaan omaa näkemystä siitä mihin kykenee. Itse pelkäsin esiintymistä aikoinaan niin paljon, että menin niin huonoon kuntoon, että vasta terkkari pisti stopin opettajan vaatimuksille.

Mikä sinusta sitten tuli? Luennoit esiintymisestä yhdessä Tom Pöystin kanssa?

Mitä ihmettä? Mistä lähtien on ollut ok napsia lääkkeitä tuollaiseen? Onko ok tarjota masennuslääkkeitä jos koe on mennyt huonosti? Tälläisessa tilanteessa pitäisi yrittää päästä keskustelemaan jonkun asiantuntian kanssa mikä voisi auttaa jännitykseen.