Miksi joku masentuu sen takia ettei pääse töihin?

Koska vain rahan avulla pystyy tekemään suurinta osaa mielenkiintoisista asioista. Jos ei koe palavaa intohimoa metsässä kävelyyn, niin kaikista harrastuksista on jotain kuluja. Puhumattakaan, jos haluaisi matkustaa ulkomaille.

Koska työttömiä halveksutaan ja heidän luullaan makailevan sohvalla ruhtinaallisilla päivärahoilla. Halveksunta tulee niin lähipiiristä, julkisesta keskustelusta kuin viranomaisiltakin.

Äärimmillään tämä näkyy siinä, että työttömyys on jo lähes määritetty sairaudeksi, jota aletaan korjata samalla työpajalla, jossa on mielenterveysongelmaisia ja päihderiippuvaisia. Huolimatta siitä, kuinka pitkän ammattiuran on tehnyt ja kuinka hyvin huolehtii itsestään, pelkkä työttömyys riittää siihen, että leimataan sairaaksi ja huonommaksi. Eikä tällaista leimaa pysty mitenkään poistamaan.

En masennu. Samalla tavalla herään aikaisin, päivän opiskelen omaehtoisesti, teen työhakemuksia, kehittelen pientä yritystoimintaa jne. Illalla urheilen ja näen kavereita, ihan kuin työssäkäyvätkin. Työttömyysajankin voi käyttää hyödyllisesti.

Koska tulevaisuus ihan oikeastikin pelottaa. Mitä teen kun ansiosidonnainen loppuu? Kertyykö minulle eläkettä että pärjään vanhana? Viihdyn työttömänä sikäli että tekemistä kyllä riittää mutta se on kaukana lomailusta kun ei voi yhtään tietää koska pääsee taas töihin. Olen kateellinen kun kaveripiirissä ihmisillä on hyvä säkä ja pätkäsopimuksen perään järjestyykin aina uusi pätkä. Tuntuu kohtuuttomalta että minun koulutuksella, ahkeruudella ja osaamisella joutuu olemaan työttömänä kun niin moni keskinkertainen ihminen saa olla töissä.

Vierailija kirjoitti:

Työ kun ei ole tänä päivänä enää mikään itseisarvo. Suomi oli joskus 80 luvulla vielä teollisuusyhteiskunta, jolloin kaikille löytyi työpaikka helposti. Tänä päivänä moni elää vieläkin tuota aikaa ja luulee työpaikan olevan itseisarvo. Ei nyt työnteolla kannata minäkuvaansa rakentaa. Kaikille ei enää yksinkertaisesti löydy työtä yhteiskunnasta. Teollisuus on siirretty halpatyömaihin.

No ei kai se työn puute masennakaan, vaan rahan. Nämä ovat useimmilla kiinteässä yhteydessä.

Jos nyt ollaan ihan rehellisiä niin sillä työllä on vaikutusta moneen muuhunkin asiaan.

Se vaikuttaa :

Tulotasoosi ja elämänlaatun

Mielenterveyteen. . Kun olet töissä olet osa yhteiskuntaa ja maksat verosi

Todennäköisesti voit saada itsellesi helpommin miehen/naisen kuin työtön

Olet aktiivisesti tekemisissä muiden ihmisten kanssa kun olet työssä ( riippuu työstä )

On mahdollista matkustella ja ostella asioita ja tavaroita kun on palkkatuloa

Työttömyys tai rahattomuus estää monia pariutumasta ja perustamasta perheen esim.

Niin ei se työ itse sinäänsä ole se arvo joka määrittelee onko joku hyvä tai huono mutta nämä muut mitkä siihen liittyvät niin vaikuttaa ja paljon.

Vierailija kirjoitti:

Työ kun ei ole tänä päivänä enää mikään itseisarvo. Suomi oli joskus 80 luvulla vielä teollisuusyhteiskunta, jolloin kaikille löytyi työpaikka helposti. Tänä päivänä moni elää vieläkin tuota aikaa ja luulee työpaikan olevan itseisarvo. Ei nyt työnteolla kannata minäkuvaansa rakentaa. Kaikille ei enää yksinkertaisesti löydy työtä yhteiskunnasta. Teollisuus on siirretty halpatyömaihin.

Aivan. Naulan kantaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulla ainakin on vahva sisäinen tunne siitä, että ihmisen on tehtävä muutakin kuin oltava toisten elättinä ja harhailtava päivästä toiseen muiden kustannuksella. Ruoka ei putoa lautaselle itsestään vaan joku sen on tehnyt tai maksanut. Onnelliseen elämään kuuluu myös velvollisuuksia. Onneksi minulla oli työttömyyden aikaan jo lapsia, jolloin saatoin hoitaa heitä kotona. Nyt olen onneksi taas työelämässä ja voin olla tyytyväinen siitä, että osallistun panoksellani yhteisiin asioihin. 

No mitä tämä vahva sisäinen tunteesi sanoo nykyisenkaltaisesta tilanteesta kun töitä ei ole ja ihminen ei kertakaikkiaan voi hoitaa tuota velvollisuuttaan? 

Osallistuisin mielelläni ruokani tekemiseen ja maksamiseen, ja minusta on loukkaavaa kertoa työttömille opettavaisesti, ettei se putoa lautaselle itsestään. Kasvattaisin ruokani mieluummin jopa itse, kuin olisin tässä tilanteessa, mutta arvaat varmaan mitä maapalstan hankkimiseksi tarvitaan.

Jos lastenhoito on ok velvollisuuksien täyttämistä, niin mikä muu kelpaa? Itse teen vapaaehtoistyötä, autan työssäkäyviä ystäviäni mahdollisimman paljon, jutustelen mummoille rappukäytävässä ja kaupanpihalla. Onko tämä mitenkään riittävää yhteisiin asioihin osallistumista? Enhän kuitenkaan tuota mitään rahaa (joka on nykyisin tämän yhteiskunnan ainoa mittari missään asiassa).

Minua ei masenna tyhjät päivät, koska keksin helposti täytettä kaikkiin päiviini. Luen paljon, tapaan ihmisiä, liikun, metsästän tarjouksia pitkienkin matkojen päästä, teen ruuat alusta loppuun itse. Identiteettini ei ole kiinni työstä, enkä myöskään osaa masentua "et tällä kertaa tullut valituksi" -posteista, koska minusta on itsestäänselvää että työttömien massassa on lukuisia yhtä hyviä ja parempiakin työntekijöitä kuin minä. Olen tavallinen ihminen, hyvä työntekijä ja ahkera ihminen, mutta en ole mikään superlahjakkuus, joka voisi loistaa satojen työnhakijoiden joukosta. Ei ole mikään ihme, etten tule heidän keskeltään valituksi.

Se, mikä minua masentaa on jatkuva rahattomuus, päivästä toiseen selviäminen niillä rahoilla, jotka saan veronmaksajilta ja joiden saamisesta veronmaksajat syyllistävät minua heti kun eksyn esimerkiksi millekään keskustelupalstalle. Minulla on vahva sisäinen tunne siitä, että tämä ei ole oikein, koska ei ole minun syyni että maailma on muuttunut tällaiseksi. Tappaako itsensä pitäisi?

Joo minäkin mietin et pitäis varmaan tappaa itsensä, niin haukkujat olisivat tyytyväisiä. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä eli siis loinen pahimmasta päästä. En vain ole voinut sairastumiselleni mitään.

Pännii kun työttömästä tosiaan tehdään julkisuudessa sellainen ressukka, joka ei osaa omatoimisesti töitä hakea tai on jotenkin viallinen ja tarvitsee ohjausta. Jota mikään firma ei halua tai uskalla ottaa ellei saa siitä hyötyä, koska tämä työtönhän on riski. Sellainen että hän on aivan onneton eikä osaa mitään, ei opi mitään ja tarvitsee ohjaajaa kuin joku vammainen. Työn tekeminen on hänelle aivan uutta ja outoa, hän tarvitsee siinä tukea ja opastusta. Ja sitähän tulee, kun joku ohjaaja valtion piikkiin auttaa kädestä pitäen.

Kiinnittää huomiota se tapa jolla työtöntä aina uutisissakin kuvataan: TE-toimistossa istuu joku lihava lenkkariäijä UFFin tuulipusakka päällä ja näyttää erittäin epädynaamiselta. Alkoholistilta tai mielenterveysongelmaiselta. Syrjäytyneeltä. Sellaiselta, jota en itsekään palkkaisi edes ilmaiseksi.

Missä fiksut, koulutetut, nuoret ja tyylikkäät työttömät? Tavalliset, normaalit ihmiset, joilla ei ole elämänhallinnassaan ongelmaa? Niitäkin meinaan on ja taitaa olla jo enemmistö.

Tämähän on aivan selvästi propagandaa jota media tyrkyttää: työttömyys on oma vika ja vamma jota täytyy "hoitaa" aktivoimalla näitä luusereita.

Vierailija kirjoitti:

Pännii kun työttömästä tosiaan tehdään julkisuudessa sellainen ressukka, joka ei osaa omatoimisesti töitä hakea tai on jotenkin viallinen ja tarvitsee ohjausta. Jota mikään firma ei halua tai uskalla ottaa ellei saa siitä hyötyä, koska tämä työtönhän on riski. Sellainen että hän on aivan onneton eikä osaa mitään, ei opi mitään ja tarvitsee ohjaajaa kuin joku vammainen. Työn tekeminen on hänelle aivan uutta ja outoa, hän tarvitsee siinä tukea ja opastusta. Ja sitähän tulee, kun joku ohjaaja valtion piikkiin auttaa kädestä pitäen.

Kiinnittää huomiota se tapa jolla työtöntä aina uutisissakin kuvataan: TE-toimistossa istuu joku lihava lenkkariäijä UFFin tuulipusakka päällä ja näyttää erittäin epädynaamiselta. Alkoholistilta tai mielenterveysongelmaiselta. Syrjäytyneeltä. Sellaiselta, jota en itsekään palkkaisi edes ilmaiseksi.

Missä fiksut, koulutetut, nuoret ja tyylikkäät työttömät? Tavalliset, normaalit ihmiset, joilla ei ole elämänhallinnassaan ongelmaa? Niitäkin meinaan on ja taitaa olla jo enemmistö.

Tämähän on aivan selvästi propagandaa jota media tyrkyttää: työttömyys on oma vika ja vamma jota täytyy "hoitaa" aktivoimalla näitä luusereita.

Aivan valtavan hyvä huomio! Itse olen myös huomannut saman, mutta en ole osannut pukea sitä sanoiksi.

Yleensä kun kerron tapaamilleni ihmisille, että olen työtön, huomaan yllättyneisyyden heissä. Se varmasti johtuu myös siitä, etten kiertele ja häpeä asiaa, mutta myös siitä etten vastaa tuota mediassa annettua työttömän stereotyyppiä. Sitten seuraavaksi ajatellaankin, että olen vasta jäänyt työttömäksi ja työllistyn pian. No, pian työllistymistä toivon mitä hartaimmin, mutta olen ollut työttömänä jo kaksi vuotta.

Kyllä, työtön voi olla vaikka olisi siisti, nuorekas ja tyylikäs. Minulla on hyvä koulutus ja yleissivistys, eivät ne mihinkään katoa työttömäksi jäädessä. Minulla on tyylikkäitä vaatteita, joista pidän hyvää huolta. Ystäväni leikkaa ja värjää hiukseni ystävänpalveluksena, minä autan häntä muissa asioissa. Opiskelen jatkuvasti kieliä ja tietokoneohjelmia, syön terveellisesti, luen paljon. 

Useimmat työttömät kaverini ovat aivan samanlaisia, ja siksi aina ihmettelenkin tätä "ongelmia elämänhallinnassa" -puhetta. Itse ajattelen, että monella työttömällä on elämänhallinta jopa paremmassa kunnossa kuin suurella osalla työssäkäyvistä. Työttömän pitää osata tulla toimeen pienellä eikä holtittomuuteen ole kertakaikkiaan varaa. On osattava ottaa selvää lakiviidakoista, kilpailuttaa palveluntarjoajia, seurattava yrityselämää ja yhteiskuntaa. Itsensä sivistämiseen ja maailman asioissa kartalla pysymiseen on enemmän aikaa. Vaatteista ja kengistä on huolehdittava hyvin, koska ei ole varaa ostella uusia hetken mielijohteesta työssäkäyvien tavoin. Hyötyliikuntaa tulee enemmän, kun ei voi pitää autoa. Alkoholiin ja tupakkaan ei kannata tuhlata. Silti mediassa esiintyy aina se tuulipukuäijä, joka ei oikeasti edes kuulu työttömyyskortistoon vaan sairaseläkkeelle tai mielenterveyspalveluiden piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pännii kun työttömästä tosiaan tehdään julkisuudessa sellainen ressukka, joka ei osaa omatoimisesti töitä hakea tai on jotenkin viallinen ja tarvitsee ohjausta. Jota mikään firma ei halua tai uskalla ottaa ellei saa siitä hyötyä, koska tämä työtönhän on riski. Sellainen että hän on aivan onneton eikä osaa mitään, ei opi mitään ja tarvitsee ohjaajaa kuin joku vammainen. Työn tekeminen on hänelle aivan uutta ja outoa, hän tarvitsee siinä tukea ja opastusta. Ja sitähän tulee, kun joku ohjaaja valtion piikkiin auttaa kädestä pitäen.

Kiinnittää huomiota se tapa jolla työtöntä aina uutisissakin kuvataan: TE-toimistossa istuu joku lihava lenkkariäijä UFFin tuulipusakka päällä ja näyttää erittäin epädynaamiselta. Alkoholistilta tai mielenterveysongelmaiselta. Syrjäytyneeltä. Sellaiselta, jota en itsekään palkkaisi edes ilmaiseksi.

Missä fiksut, koulutetut, nuoret ja tyylikkäät työttömät? Tavalliset, normaalit ihmiset, joilla ei ole elämänhallinnassaan ongelmaa? Niitäkin meinaan on ja taitaa olla jo enemmistö.

Tämähän on aivan selvästi propagandaa jota media tyrkyttää: työttömyys on oma vika ja vamma jota täytyy "hoitaa" aktivoimalla näitä luusereita.

Aivan valtavan hyvä huomio! Itse olen myös huomannut saman, mutta en ole osannut pukea sitä sanoiksi.

Yleensä kun kerron tapaamilleni ihmisille, että olen työtön, huomaan yllättyneisyyden heissä. Se varmasti johtuu myös siitä, etten kiertele ja häpeä asiaa, mutta myös siitä etten vastaa tuota mediassa annettua työttömän stereotyyppiä. Sitten seuraavaksi ajatellaankin, että olen vasta jäänyt työttömäksi ja työllistyn pian. No, pian työllistymistä toivon mitä hartaimmin, mutta olen ollut työttömänä jo kaksi vuotta.

Kyllä, työtön voi olla vaikka olisi siisti, nuorekas ja tyylikäs. Minulla on hyvä koulutus ja yleissivistys, eivät ne mihinkään katoa työttömäksi jäädessä. Minulla on tyylikkäitä vaatteita, joista pidän hyvää huolta. Ystäväni leikkaa ja värjää hiukseni ystävänpalveluksena, minä autan häntä muissa asioissa. Opiskelen jatkuvasti kieliä ja tietokoneohjelmia, syön terveellisesti, luen paljon. 

Useimmat työttömät kaverini ovat aivan samanlaisia, ja siksi aina ihmettelenkin tätä "ongelmia elämänhallinnassa" -puhetta. Itse ajattelen, että monella työttömällä on elämänhallinta jopa paremmassa kunnossa kuin suurella osalla työssäkäyvistä. Työttömän pitää osata tulla toimeen pienellä eikä holtittomuuteen ole kertakaikkiaan varaa. On osattava ottaa selvää lakiviidakoista, kilpailuttaa palveluntarjoajia, seurattava yrityselämää ja yhteiskuntaa. Itsensä sivistämiseen ja maailman asioissa kartalla pysymiseen on enemmän aikaa. Vaatteista ja kengistä on huolehdittava hyvin, koska ei ole varaa ostella uusia hetken mielijohteesta työssäkäyvien tavoin. Hyötyliikuntaa tulee enemmän, kun ei voi pitää autoa. Alkoholiin ja tupakkaan ei kannata tuhlata. Silti mediassa esiintyy aina se tuulipukuäijä, joka ei oikeasti edes kuulu työttömyyskortistoon vaan sairaseläkkeelle tai mielenterveyspalveluiden piiriin.

Kluuvissa oli ennen akateemisten TE-palvelut ja kyllä siellä oli ihan siistejä ja normaaleja ihmisiä.

Tuossa työttömien leimaamisessa työkyvyttömiksi ja avuttomiksi ressukoiksi on sekin ongelma, että mitä enemmän sitä tehdään, sitä vähemmän työnantajat työttömiä haluavat palkata! Ja tätä leimaamista harjoittavat ihan viranomaisetkin, joiden intresseissä vähintään luulisi olevan työttömien työnsaantimahdollisuuksien parantaminen. Kaikkien kannalta olisi hyödyllisempää, jos yritettäisiin luoda ihmisistä positiivisempaa kuvaa.

Ja toisaalta taas työttömien joukosta pitäisi kokonaan siivota ne, jotka tarvitsisivat terveydenhuollon palveluja tai esim. eläkepäätöksen.

Tuo julkinen leimaaminen on niin totta! Itse menin vapaaehtoisesti TE-toimiston uraohjaukseen, koska ajattelin, ettei se pahaksikaan ole. Olen ollut nyt puolitoista vuotta työtön. Ensimmäisellä uraohjaajan tapaamisella tämä ihminen oli selvästi yllättynyt, kun tulin sisään. Totesi myöhemminkin keskusteltuaan tähän tyyliin:"Kyllä sinä varmasti työllistyt, kun ethän sinä mitenkään vaikuta työttömältä (vai niin?!). Näytät siltä, että sinullahan menee hyvin!"

Jäin miettimään, että minkähänlaisia työttömiä tuo ihminen oli työkseen ohjannut, koska kyllä täällä Pääkaupunkiseudulla alkaa olla työttömissä enemmän niitä normaaleja ihmisiä vrt. alkoholisteja ja syrjäytyneitä... Kaikki tuttavat, joiden tiedän olevan työttöminä, ovat ihan normikansalaisia, ei mitään tuulipukuäijiä.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa työttömien leimaamisessa työkyvyttömiksi ja avuttomiksi ressukoiksi on sekin ongelma, että mitä enemmän sitä tehdään, sitä vähemmän työnantajat työttömiä haluavat palkata! Ja tätä leimaamista harjoittavat ihan viranomaisetkin, joiden intresseissä vähintään luulisi olevan työttömien työnsaantimahdollisuuksien parantaminen. Kaikkien kannalta olisi hyödyllisempää, jos yritettäisiin luoda ihmisistä positiivisempaa kuvaa.

Ja toisaalta taas työttömien joukosta pitäisi kokonaan siivota ne, jotka tarvitsisivat terveydenhuollon palveluja tai esim. eläkepäätöksen.

Pointtina tässä kai on se yhteiskunnallinen hyöty, että kun fiksujakaan työttömiä ei kukaaan huoli (työttömän maineen vuoksi) palkata, niin näitä voi ottaa firmoihin ILMAISEKSI säälistä/aktivointitoimenpiteenä. Ja näin saa halvalla hyviä tyyppejä hommiin, kun valtio tarjoaa.

Ei ole töissä=ei ole rahaa, my dear.

Vierailija kirjoitti:

Koska sitten olen erilainen kuin kaikki muut lähipiirissäni. Muut heräävät aikaisin ja kiirehtivät askareissaan, minä käytän koko päivän siihen että käyn ehkä lenkillä ja kaupassa. Viikonloppuisin ihmiset ovat hyvällä tuulella voidessaan rentoutua ansaittuna vapaapäivänä, minä olen ahdistunut koska en taaskaan ollut hyödyksi. Kaikki kyselevät, kuinka paljon hakemuksia olen jo lähettänyt, mistä päin olen hakenut ja niin edelleen. Minä olen porukassa aina se, jolta ei hienotunteisesti kysellä osallistunko yhteislahjoihin tai menoihin, koska kaikki tietävät ettei ole rahaa. 

Eläkkeellä kaikkien elämä on aivan samanlaista kuin sinulla nyt.

Vierailija kirjoitti:

Tuo julkinen leimaaminen on niin totta! Itse menin vapaaehtoisesti TE-toimiston uraohjaukseen, koska ajattelin, ettei se pahaksikaan ole. Olen ollut nyt puolitoista vuotta työtön. Ensimmäisellä uraohjaajan tapaamisella tämä ihminen oli selvästi yllättynyt, kun tulin sisään. Totesi myöhemminkin keskusteltuaan tähän tyyliin:"Kyllä sinä varmasti työllistyt, kun ethän sinä mitenkään vaikuta työttömältä (vai niin?!). Näytät siltä, että sinullahan menee hyvin!"

Jäin miettimään, että minkähänlaisia työttömiä tuo ihminen oli työkseen ohjannut, koska kyllä täällä Pääkaupunkiseudulla alkaa olla työttömissä enemmän niitä normaaleja ihmisiä vrt. alkoholisteja ja syrjäytyneitä... Kaikki tuttavat, joiden tiedän olevan työttöminä, ovat ihan normikansalaisia, ei mitään tuulipukuäijiä.

Lisäksi näistä työttömiä ääliöinä pitävistä uraohjauksista ja työkkärin koulutuksista tms. voi oikeasti olla haittaa. Ainakin ne kannattaa hyvin salata mahdollisilta työnantajilta. Uskon että rekrytoijat kyllä tunnistavat nämä työnhakupajoissa tehdyt cv:t, ja antaahan se vähän omistuista kuvaa ihmisestä ettei osaa edes itse cv:tään kirjoittaa ilman, että joku opastaa kädestä pitäen.

Sehän ei ole mikään salaisuus, ettei näiden ohjausten tarkoitus ole työllistäminen vaan verorahojen siirto hyvä veli -verkostoon kuuluville konsulteille. Toissijainen syy on työttömyystilastojen kaunistelu, joten näitä todellisuudessa muiden palvelujen piiriin kuuluvia oikeasti syrjäytyneitä juoksutetaan kai niissä, kun tiedetään etteivät he voi saada töitä.

"Jos nyt ollaan ihan rehellisiä niin sillä työllä on vaikutusta moneen muuhunkin asiaan."

Jos nyt ollaan ihan rehellisiä niin ainoastaan rahalla on merkitystä.

Tulotasoosi ja elämänlaatun

- Nimenomaan, tulotaso vaikuttaa suoraan elämänlaatuun, mutta edelleen tuloja voi saada monella tavalla, eli työ ei mitenkään itsessään tähän vaikuta.

Mielenterveyteen. . Kun olet töissä olet osa yhteiskuntaa ja maksat verosi

- Riippuu kuinka paljon yksilö katsoo tarpeelliseksi olla osa yhteiskuntaa nimenomaan työn kautta.

Todennäköisesti voit saada itsellesi helpommin miehen/naisen kuin työtön

- Ei ole kiinni siitä onko yksilö töissä, yrittäjä, sijoittaja vai lottomiljonääri. Ainostaan raha ratkaisee. Työpaikka ei itsessään tee kenestäkään haluttavampaa kuin esim. varakkaampi töytön.

Olet aktiivisesti tekemisissä muiden ihmisten kanssa kun olet työssä ( riippuu työstä )

- Elämässä saa seuransa valita, mutta työtovereita ei.

On mahdollista matkustella ja ostella asioita ja tavaroita kun on palkkatuloa

- Taas kerran, työstä saatava palkka ei ole ainoa mahdollinen tulonlähde.

Työttömyys tai rahattomuus estää monia pariutumasta ja perustamasta perheen esim.

- Työttömyys ei mutta rahattomuus kyllä.

Koska se työ on yhtä kuin raha ja rahaa tarvitaan.

Fiksut, koulutetut, nuoret ja tyylikkäät työttömät ovat todennäköisesti kotona laatimassa hakemuksia.

Yleensäkin ainoastaan kaikista onnettomimmat tapaukset edes kutsutaan TE-toimistolle, kun eivät omatoimisesti edes välttämättä osaa työtä hakea.