Mikä on epäreiluinta elämässä?

Se, että olen transsukupuolinen ja perhe kohdellut kuin toisen luokan kansalaista

Vierailija kirjoitti:

Se, että olen transsukupuolinen ja perhe kohdellut kuin toisen luokan kansalaista

Väärän sukupuolen kehoon syntyminen ja se että muut eivät "tunnusta" aitoa itseäsi, vähättelevät kokemusta ja haukkuvat mielisairaaksi (eli heidän mielestään sinun pitäisi vain hyväksyä se väärä sukupuolesi) on kyllä epäreilua.

Millä oikeudella joku katsoo oikeudekseen tukahduttaa muita, vaikka näistä ei ole mitään haittaa heille?

Vierailija kirjoitti:

Se, että toiset saavat olla lähes aina jossain kulttuurikeskuksessa tai aurinkoisessa ja lämpimässä paikassa mutta toisten täytyy tehdä kovasti työtä että pääsisi sinne edes viikoksi.

Siis kyllähän niissäkin asuvat tekevät työtä mutta onpahan paljon monipuolisemmat vapaa-ajan mahdollisuudet ja kyllä lämpimässä paikassa olisi kiva asua pysyvästi. Paljon mukavampi olisi lähteä töihinkin sellaisessa paikassa kun ei tarvitsisi hytistä pakkasessa.

Heteronormatiivisessa maailmassa pitää olla koko ajan selittämässä, että ei mulla ole poikaystävää, eikä tule. Ja sitten vielä kuulla vitun typeriä kommentteja tähän päälle. Niin ja se etten saa lapsia kumppanini kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kerropa kokemuksesi.

Riippuu aina siitä jolta kysytään.

Krooninen sairaus. Monet asiat voi korjata tai ne loppuu tai lakkaa vaikuttamasta aikanaan, esimerkiksi sydänsuru. Krooninen sairaus ei lopu koskaan, vain mahdollisesti pahenee kunnes kuolet, VAIKKA yrittäisit hoitaa sitä. Se on kuin työtä, josta saa koko ajan vähemmän ja vähemmän palkkaa, vaikka tekee enemmän työtä. Lisäksi läheiset turhautuvat, jos ikinä uutiset terveydestä eivät ole hyviä, joten se on myös yksinäinen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Pieni kalu. Sille ei voi mitään ja se pilaa koko elämän.

Oletko mies vai nainen?

Että vaikka kuinka opiskelin ja sain hyviä arvosanoja, olin ahkera ja stressasin opinnoistani, en ole saanut oman alani työpaikkaa. Pelkkiä pätkiä sieltä sun täältä. En todellakaan uskonut, että olisin valmistuttuani työtön miltei koko aikuisuuteni, vaikka olenkin ns. hyvä tyyppi, ahkera ja omatoiminen ihminen.

Kaikki tutut, joille opiskelu ei maittanut niinkään, ovat olleet jo kymmenen vuotta vakitöissä ja edenneet ihan hyviin tehtäviin. Helppo siinä on matkustella, ostella asuntoja ja panostaa lasten harrastuksiin. MInä kituutan kuin opiskelija vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Krooninen sairaus. Monet asiat voi korjata tai ne loppuu tai lakkaa vaikuttamasta aikanaan, esimerkiksi sydänsuru. Krooninen sairaus ei lopu koskaan, vain mahdollisesti pahenee kunnes kuolet, VAIKKA yrittäisit hoitaa sitä. Se on kuin työtä, josta saa koko ajan vähemmän ja vähemmän palkkaa, vaikka tekee enemmän työtä. Lisäksi läheiset turhautuvat, jos ikinä uutiset terveydestä eivät ole hyviä, joten se on myös yksinäinen paikka.

Sama. Ja terveet eivät ikinä ajattele, mitä ne kaikki pakolliset lääkkeet ja lääkärikäynnit maksaa. Heidän ei tarvitse miettiä tuollaisia kuluja. Kyllä minäkin mielelläni laittaisin sen Mehiläisen lääkärikäynnin 115 € vaikka korvakoruihin tai hemmotteluhoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saa tyttöystävää, vaikka tekisin mitä. Geenilotossa voittanut kaverini saa naisia sormia napsauttamalla, vaikka ei tee mitään

Oletko ollut naisille kiltti, kohtelias, itsevarma itseäsi kerskumatta, huomioinut tarpeeksi, pidät itsestäsi huolta, et vähättele itseäsi?

Miten voi ilmentää naiselle näistä mitään jos ei saa edes mahdollisuutta läheisyyteen?

Kuka sanoi, että elämän pitäisi olla jotenkin reilua? Ei ole mitään tahoa, joka jakaisi jotain reiluutta ja epäreiluutta ihmiskunnalle. Elämä on sitä mitä on, voit joko vinkua ja itkeä ja laskea mitä minulla on ja mitä sinulla ja mitä naapurin Kalella, tai sitten voit elää elämääsi niinkuin parhaiten pystyt.

Perintö!  Että joku saa tosta vaan rahaa tekemättä mitään!

Vierailija kirjoitti:

Se, että kauniit, viehättävät ja älykkäät menestyvät lähes 100% tässä maailmassa.

Työelämässä pärjää viehättävyyden, älykkyyden ja ahkeruuden yhdistelmällä.

Tajusin juuri, että ne viehättävät (narsistitkin hyötyessään tilanteesta osaa olla viehättäviä) ovat niitä jotka pääsevät etenemään, toki ahkerakin pitää olla ja suht älykäs. Mutta jos ei satu miellyttämään pomoa, niin siihen tyssää kaikki haaveet haasteellisimmista tehtävistä ja vastuusta.

Kyllä, asia harmittaa. Kun ei ole luontaisesti viehättävä niin ei ole. Empaattisuus ei tee suosituksi, viehättävyys yhdistettynä kauneuteen ja viihdyttävyyteen (ihmiset viihtyvät seurassasi) tällä kombolla olet suosittu. Ja suositut ihmiset pääsevät aina kukkulan kunnnkaaksi.

Se et joku luulee näin. Eipä ole noin. Vaan ruskeakieliset, rumat ja osaamattomat menestyy koska pomot ei pelkää ja kadehdi. Vallankin yt.issä jos on pelko et se pomokin jonain päivänä saa kenkää niin arvaappa jättääkö kilpailijoikseen pätevimmät ja kauneimmat. Alkkiskin voi olla silloin parempi alainen seuraavia yt.itä ootellessa. Tuolileikkiä.

Itsekin sanoisin miehillä pieni kalu ja naisilla taas äärirumuus. Nämä kaksi estävät rakkauden kokemisen kokonaan ja aiheuttavat siten parisuhteita arvostavassa elämässä kokonaisvaltaisuutta yksinäisyyttä. Pahempi kohtalo kuin oman lapsen kuolema. Fakta.

Elämä on epäreilua lähes kaikilta osin. Aina on joku, jolla menee jossain asiassa paremmin kuin toisella. Mutta kun mietin omaa tuttavapiiriäni, niin kaikista epäreiluin tilanne oli perheellä, jossa vuosien yritysten ja lukuisten hoitojen jälkeen viimein saatiin lapsi ja tämä lapsi sairastui syöpään ja kuoli. Se tuntuu kohtuuttomimmalta. 

Katkera kirjoitti:

Että vaikka kuinka opiskelin ja sain hyviä arvosanoja, olin ahkera ja stressasin opinnoistani, en ole saanut oman alani työpaikkaa. Pelkkiä pätkiä sieltä sun täältä. En todellakaan uskonut, että olisin valmistuttuani työtön miltei koko aikuisuuteni, vaikka olenkin ns. hyvä tyyppi, ahkera ja omatoiminen ihminen.

Kaikki tutut, joille opiskelu ei maittanut niinkään, ovat olleet jo kymmenen vuotta vakitöissä ja edenneet ihan hyviin tehtäviin. Helppo siinä on matkustella, ostella asuntoja ja panostaa lasten harrastuksiin. MInä kituutan kuin opiskelija vieläkin.

Tää on just niin uskomatonta. Joku kouluttamaton on saanut hanttihomman hyvinä työvoimapulan aikoina 80 luvun lopussa ja porskuttaa. Akateemisen on hiton vaikea saada nyt hyvää työpaikkaa. Joskus rekryäjätkin on niin heikkoja et ei edes ymmärrä mitä osaat. Tunnissa vaikee kertoo kun pitää vastailla kaavakyssäreihin. Viel ei oo lempiväriä kysytty mut melkein.

Se etten ole pystynyt hengittämään, olemaan oma itseni, hyväksytty. lähinnä ahdistunut,  masentunut, vieroksuttu, ulkopuolinen. En minä jaksa tällaista paskaa enää.

En suostu ajattelemaan, että joku olisi epäreilua, koska se pilaisi elämäni. Vastoinkäymiset on helpointa voittaa kiinnittämättä niihin liikaa huomiota ja keskittymällä siihen hyvään, mitä on. 

On elämässäni isompiakin murheita, mutta epäreiluinta on kylmäallergia. Vihaan talvea ja kylmyyttä muutenkin. Sitten vielä keho reagoi allergisella reaktiolla. Ulos lähtiessä pitää suojautua kuin naparetkelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saa tyttöystävää, vaikka tekisin mitä. Geenilotossa voittanut kaverini saa naisia sormia napsauttamalla, vaikka ei tee mitään

Oletko ollut naisille kiltti, kohtelias, itsevarma itseäsi kerskumatta, huomioinut tarpeeksi, pidät itsestäsi huolta, et vähättele itseäsi?

Olen mutta ei näillä ole merkitystä. Nainen on tehnyt päätöksensä ennen kuin ehdin edes avata suutani. Kaverin kohdalla noista ei päde mikään paitsi viimeinen ja silti tärppää jatkuvasti