Uskotteko että pahoille käy lopulta huonosti?
Mulla on vahva usko siihen, että karma hoitaa vaikka ei heti.
Kommentit (63)
Uskon, eikä siihen mennyt edes kauan.
Ap, määrittele "lopulta", määrittele "paha", määrittele "käy" ja viimeisenä määrittele "karma".
Karman olemassaolo edellyttäisi, että
- absoluuttinen paha on olemassa ja määriteltävissä
- absoluuttinen hyvä on olemassa ja määriteltävissä
- on olemassa joku, joka vahtii kaikkien kaikkia tekemisiä ja laskee lopputuloksen, oletko hyvä vai paha (minkä kaikkien eläinten tekemisiä lasketaan? syntymästä lähtien vai siitä, kun alkaa ymmärtää tekojensa seuraukset?)
- on olemassa joku, joka rankaisee pahoja (miten?)
- on olemassa joku, joka palkitsee hyviä (miten?)
- jokainen teko on joko hyvä tai paha, ehkä jopa ajatukset
Viimeinen kohta on kaikista ongelmallisin, koska teko/ajatus voi olla hyvä jostain vinkkelistä ja paha jostain toisesta. Hyvä ja paha on pitkälti kulttuurisidonnaisia. Edes tappamista ei aina pidetä pahana. Minkä kulttuurin edustaja tämä tuomioita jakeleva olento on? Olennon olemassaolo aiheuttaa taas valtavasti uusia oletuksia ja kysymyksiä. Onko se ihmisen kaltainen? Missä se asuu? Miksi sitä meidän asiat kiinnostaa? Miksi meidän pitäisi pyrkiä miellyttämään tätä olentoa? Onko kaikki sen tekemät asiat hyviä? Koskeeko karma sitäkin? Kaikki teot on kulttuurisidonnaisia, joten rangaistuskin voi olla epäreilu. Kuka sille jakelee rangaistuksia ja palkkioita?
Kun alkaa miettiä tätä asiaa auki, huomaa miten paljon oletuksia se sisältää ja miten älytön se loppujen lopuksi on.
Uskon, että loppujen lopuksi kaikille käy hyvin, kun sielu kasvaa, mutta ennen sitä niin sanotut pahat ihmiset joutuvat kokemaan huonoa karmaa, jonka kautta he sitten oppivat tulemaan paremmiksi ihmisiksi. Karma ei aina tapahdu tässä elämässä, vaan seurauksia voi joutua kokemaan seuraavissa elämissä. Kun olemme jälleensyntyneet tarpeeksi monta kertaa maapallolle ja oppineet kaiken mitä tämän planeetan on tarkoitus opettaa meille niin ehkä siirrymme jonnekin parempaan ulottuvuuteen, jossa kaikki ovat mukavia ja elämä kevyempää.
Vierailija wrote:
Karman olemassaolo edellyttäisi, että
- absoluuttinen paha on olemassa ja määriteltävissä
- absoluuttinen hyvä on olemassa ja määriteltävissä
- on olemassa joku, joka vahtii kaikkien kaikkia tekemisiä ja laskee lopputuloksen, oletko hyvä vai paha (minkä kaikkien eläinten tekemisiä lasketaan? syntymästä lähtien vai siitä, kun alkaa ymmärtää tekojensa seuraukset?)
- on olemassa joku, joka rankaisee pahoja (miten?)
- on olemassa joku, joka palkitsee hyviä (miten?)
- jokainen teko on joko hyvä tai paha, ehkä jopa ajatukset
Viimeinen kohta on kaikista ongelmallisin, koska teko/ajatus voi olla hyvä jostain vinkkelistä ja paha jostain toisesta. Hyvä ja paha on pitkälti kulttuurisidonnaisia. Edes tappamista ei aina pidetä pahana. Minkä kulttuurin edustaja tämä tuomioita jakeleva olento on? Olennon olemassaolo aiheuttaa taas valtavasti uusia oletuksia ja kysymy
Itse näen, että on jokin korkeampi tietoisuus, lähde-energia, joka edustaa äärimmäistä hyvyyttä. Pahuus, johtuu siitä, että olemme erillään tuosta lähde-energiasta. Mitä ajatuksiin tuleen niin me emme ole yhtä kuin ajatuksemme, vaan olemme se joka niitä ajatuksia tarkkailee.
Vierailija wrote:
Synnin palkka on kuolema. Tällä viitataan Raamatussa toiseen kuolemaan, eli kadotustuomioon ja helvettiin. Ja koska kaikki luodut ihmiset, jotka ovat tehneet valintoja, ovat tehneet myös syntivalintoja, he kaikki ovat ansainneet helvetin.
Jumala tarjoaa syntien sovitusta ja anteeksiantoa Pojassa Jeesuksessa, joka sovitti syntimme Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Jeesus on tuonut Jumalan armon, joka vastaanotetaan uskossa.
Jos joku torjuu Jeesuksen, hän jää synteihinsä ja hänelle käy lopulta huonosti iankaikkisuudessa.
Jumalahan vasta paha onkin.
Vierailija wrote:
Karma ei ole mikään kosto. Se on vain luonnollinen ilmiö, että tietynlaiset asiat johtavat tietynlaisiin tuloksiin. Jos joku on vaikkapa psykopaatti, niin karmaa on se, että kyseisen ihmisen häikäilemättömyys, itsekkyys ja kyvyttömyys ennustaa ja ymmärtää tekojensa seuraamuksia johtaa heidät lopulta vankilaan, onnettomuuten jne. Sitten on kaikkien ihmisten yhteinen valinta, että miten me rankaisemme pahoja ihmisiä, eli millaiset tuomiot annamme rikoksista jne.
Mä näen taas niin, että se häikäilemättömyys johtaa vain menestykseen ja valtaan.
Kiltteys taas johtaa aliarvostukseen ja hyväksikäyttöön.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Karma ei ole mikään kosto. Se on vain luonnollinen ilmiö, että tietynlaiset asiat johtavat tietynlaisiin tuloksiin. Jos joku on vaikkapa psykopaatti, niin karmaa on se, että kyseisen ihmisen häikäilemättömyys, itsekkyys ja kyvyttömyys ennustaa ja ymmärtää tekojensa seuraamuksia johtaa heidät lopulta vankilaan, onnettomuuten jne. Sitten on kaikkien ihmisten yhteinen valinta, että miten me rankaisemme pahoja ihmisiä, eli millaiset tuomiot annamme rikoksista jne.
Mä näen taas niin, että se häikäilemättömyys johtaa vain menestykseen ja valtaan.
Kiltteys taas johtaa aliarvostukseen ja hyväksikäyttöön.
Pitää oppia vetämään rajat kiltteyden ja ylikiltteyden välille. Kohtele muita hyvin, mutta älä ryhdy kynnysmatoksi. Muista myös, että se että joku on menestynyt elämässään ei tarkoita että hän olisi välttämättä onnellinen ja vaikka olisikin hetkellisesti onnellinen se onnellisuus voidaan ottaa pois minä hetkenä hyvänsä. Ja seuraavassa elämässä tämä henkilö voi taas kärsiä seurauksia tämän elämän häikäilettömyydestä.
Lopulta käy huonosti. Karmaa ei ole, mutta Jumala on ja helvetti on.
Kyllä ainakin p*skanpuhujilla on tapana jäädä jossain vaiheessa kiinni. Odotan tätä itsekin innolla p*skanpuhujana.
Ajatus karmasta on heikon ihmisen selviytymismekanismi, jolla itseä lohdutetaan. Sitten jos pahalle ihmiselle käy huonosti niin se on todiste karmasta, mutta jos ei käykään huonosti, senkin voi selittää sillä että kyllä sille vielä joku päivä jotain käy ja sitä voidaan odottaa vaikka loppuelämä. Samaan aikaan hyville ihmisille käy jatkuvasti huonoja asioita, mutta jostain syystä se ei romuta karmauskoa.
Vierailija wrote:
Itseasiassa tiedän kaksi ilkeää, jotka on kuolleet nuorena ja yhden joka on jäänyt potilaaksi loppuiäkseen. Mutta kaikilla muilla ilkiöillä pyyhkii hyvin.
Nönnnönnönnöö
Vierailija wrote:
En tiedä. Aikaisemmin uskoin. Sen jälkeen, kun erosin pitkästä ja aika kamalasta liitosta, on usko ollut koetuksella. Mies mennä porskuttaa, matkailee ympäri maailmaa, tekee kasvojenkohotuksen, laittattaa hiukset päähän, jättää mulle pienituloiselle kaiken taloudellisen vastuun lapsista, vie vielä vakuutusrahoja, jotka oli minulle tarkoiettu, aloittaa uuden romanssin. Minä tein avioliitossa koko ajan uhrauksia, hän teki uraa ja hankki eläkettä. Yritin olla hyvä ja tunnollinen, hän piut paut välitti.
En usko, että karma hoitaa tätä epätasapainoa. Ei seisone lopussa kiitos. Mö ehkä olen tehnyt jotain todella kamalaa edellisessä elämässä ja nyt on maksun aika.
Hankkii kasvojenkohotuksen, hiukset päähän, romanssin, matkustelee. En nyt jotenkin vakuuttunut siitä että on kovin onnellinen ihminen sisimmässään.
Vierailija wrote:
Karman olemassaolo edellyttäisi, että
- absoluuttinen paha on olemassa ja määriteltävissä
- absoluuttinen hyvä on olemassa ja määriteltävissä
- on olemassa joku, joka vahtii kaikkien kaikkia tekemisiä ja laskee lopputuloksen, oletko hyvä vai paha (minkä kaikkien eläinten tekemisiä lasketaan? syntymästä lähtien vai siitä, kun alkaa ymmärtää tekojensa seuraukset?)
- on olemassa joku, joka rankaisee pahoja (miten?)
- on olemassa joku, joka palkitsee hyviä (miten?)
- jokainen teko on joko hyvä tai paha, ehkä jopa ajatukset
Viimeinen kohta on kaikista ongelmallisin, koska teko/ajatus voi olla hyvä jostain vinkkelistä ja paha jostain toisesta. Hyvä ja paha on pitkälti kulttuurisidonnaisia. Edes tappamista ei aina pidetä pahana. Minkä kulttuurin edustaja tämä tuomioita jakeleva olento on? Olennon olemassaolo aiheuttaa taas valtavasti uusia oletuksia ja kysymy
Tää on hyvä!
Paitsi, että toivon että tämän lainaussysteemin kehittäjä saa ansionsa mukaan.
Karma on sumutusta jolla kiltit ihmiset saadaan pysymään ruodussa kun pahat vievät parhaat päältä.
Täysin pahoja ihmisiä on harvassa, mutta tuntemista ihmisistä niillä kaikista ilkeimmillä menee parhaiten ainakin ammatillisesti, taloudellisesti, parisuhderintamalla ja lisääntymisen suhteen.
Haluan uskoa että he eivät kuitenkaan ole onnellisia, mutta en tiedä osaavatko he ylipäätään olla onnellisia mistään, joten ihan sama. Paha saa palkkansa ja se onkin paras palkka. Itse kilttinä hölmönä kituutan elämässä yksin eteenpäin.
En.Päinvastoin uskon, että pahikset menestyvät elämässä keskimäärin selvästi paremmin kuin hyvikset. Kulttuurimme antaa siis tältä osin virheellisen kuvan reaalielämästä.
Mitään karmaa ei ole olemassakaan, se on vain ihmisten keksimä keino selviytyä epäreiluuden tunteesta kaltoinkohtelun uhrina tai mikä nyt onkaan se tilanne, missä toisen pitäisi saada "ansionsa mukaan". Taivas ja helvetti on samasta syystä keksitty satu.
Jokaisen elämä etenee aika sattumanvaraisesti. Joillekin sattuu eteen enemmän vastoinkäymisiä kuin toisille. Toiset päättää tehdä muille pahaa enemmän kuin toiset. Jotkut näkevät ilkeyttä sielläkin, missä sitä ei ole. Ei ole olemassa mitään entiteettiä, joka tasaisi puntit kuoleman jälkeen tai elämän aikana. Olishan se kiva, jos se alakoulun kiusaaja riutuis ikuisessa helvetissä, kun teki mun lapsuudestani kärsimystä vuosikausiksi, mutta ei vain mene niin.