Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, joiden deittailua ja sosiaalista elämää värittää "väärä" sosiaalinen ikä?
24.08.2023 |
Olen varmaan jotenkin nuoruuteen jämähtänyt tai kroonisesti boheemi, mutta minulla ei ole oikeastaan edes montaa ikäistäni ystävää. Useimpia kiinnostaa tässä iässä uran rakentaminen, perheen perustaminen ja rivitaloelämä; minua taas hauskanpito, yöelämä, kaikenmoiset taideprojektit ja maailman parantaminen punaviinilasin äärellä. Minulla on laajat sosiaaliset verkostot, harrastuksia ja satunnaista sutinaakin, mutta useimmat asiat tapahtuvat keskimäärin kymmenen vuotta nuorempien kanssa.
Elän juuri niin kuin haluankin enkä halua valittaa, mutta silti mietityttää, miksi niin harva ikäiseni haluaa samaa. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (35)
Minulla on juuri toisinpäin. Olen aina ollut ikäistäni vanhemman oloinen siinä mielessä, ettei biletys ole juuri koskaan kiinnostanut enkä ole impulsiivinen vaan harkitseva ja tykkään hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta. Harrastukset ovat sellaisia, joissa keski-ikä on 20 vuotta minua enemmän. Elelen jo myt sellaista eläkeläismummon tyylistä elämää. Olen yrittänyt ystävystyä myös kaltaistesi kanssa, muttei siitä oikein mitään tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on valitettavan sukupuolittunut tilanne.
Jos olet nainen, olet vapaa ja itsenäinen voimasisko, oman tiesi kulkija.
Jos olet mies, olet naurettava Peter Pan -pelimies, joka kukoisti lukiossa.
Olen vain hyväksynyt asiantilan. Pidän nuorista ihmisistä ja heidän energiastaan. Pidän myös nuorempia ihmisiä keskimäärin seksuaalisesti ja romanttisesti kiinnostavampina kuin ikäisiäni, joiden kanssa on vaikea löytää riittävästi yhteistä. Jes, molemmat katsoimme Jyrkiä koulun jälkeen. Ei se tarkoita, että olemme jotenkin sopivat toisillemme.
Aina niin surullista nähdä aikuisia ihmisiä, jotka ovat jämähtäneet teini-ikään.
Vierailija kirjoitti:
Aina niin surullista nähdä aikuisia ihmisiä, jotka ovat jämähtäneet teini-ikään.
Mitäs luulet, että me muut ajattelemme ihmisistä, jotka ovat haksahtaneet suorittamaan kuivuneen puuron väristä perhe-elämää? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen + 50v N ja hiljattain eronnut, lapset aikuisia jo. Haluaisi nyt viettää menetettyjä villejä kaksikymppisiä, mutta stigma on niin suuri, etten voi. En halua että minut määritellään lutkaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas en oikein löydä yhteistä ikäisteni kanssa. Työpaikallakin olen ystävystynyt ihmisten kanssa, jotka ovat kaikki 55+, osa on jo jäänyt eläkkeelle ja loput tulevat jäämään kymmenen vuoden sisään. Mitä sitten tapahtuu! N35
Vierailija kirjoitti:
Säälin.
Miksi, jos toinen nauttii elämästään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on valitettavan sukupuolittunut tilanne.
Jos olet nainen, olet vapaa ja itsenäinen voimasisko, oman tiesi kulkija.
Jos olet mies, olet naurettava Peter Pan -pelimies, joka kukoisti lukiossa.
Olen eri mieltä. Kyllä ikuista nuoruutta larppaavia pidetään yleensä vähän säälittävinä tapauksina ihan sukupuoleen katsomatta.
Vierailija kirjoitti:
Olen + 50v N ja hiljattain eronnut, lapset aikuisia jo. Haluaisi nyt viettää menetettyjä villejä kaksikymppisiä, mutta stigma on niin suuri, etten voi. En halua että minut määritellään lutkaksi
Trust me, nykyiset pari- kolmikymppiset eivät tuomitse eivätkä määrittele lutkaksi. Hauskanpito, seksuaalinen itsemääräämisoikeus ja ihmissuhteet ovat tärkeitä juttuja näille sukupolville, kunhan toimitaan vastuullisesti (näissä nuoremmat ovat tosi fiksuja).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhenemisessa on se hyvä puoli, että vuosi vuodelta kiinnostaa vähemmän, mitä muut ajattelevat. Olen läpikotaisin hedonisti enkä siitä muuksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin.
Miksi, jos toinen nauttii elämästään?
Näin nuorempana nauramme tollaisille. Onko jäänyt nuoruus elömättä?
T. 21v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin.
Miksi, jos toinen nauttii elämästään?
Näin nuorempana nauramme tollaisille. Onko jäänyt nuoruus elömättä?
T. 21v
Minä olen sitä nuoruuden elämistä niille parikymppisille, joita tapailen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on valitettavan sukupuolittunut tilanne.
Jos olet nainen, olet vapaa ja itsenäinen voimasisko, oman tiesi kulkija.
Jos olet mies, olet naurettava Peter Pan -pelimies, joka kukoisti lukiossa.
Olen eri mieltä. Kyllä ikuista nuoruutta larppaavia pidetään yleensä vähän säälittävinä tapauksina ihan sukupuoleen katsomatta.
Ei virkeänä ja avoimena pysyminen ole larppaamista saati säälittävää.
Tunnistan ak:n tilanteen - ikäero uusiin kavereihin vaan kasvaa, kun moni alkaa hyytyä jo kolmekymppisenä...Eikä puhuta edes pelkästä biletyksestä, vaan yleisestä spontaaniudesta ja energisyydestä.
Moni alkaa tosiaan hyytyä jo 25+ ja vauhti kiihtyy 30+.
Yksinäistä niille, joille ei käy noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on valitettavan sukupuolittunut tilanne.
Jos olet nainen, olet vapaa ja itsenäinen voimasisko, oman tiesi kulkija.
Jos olet mies, olet naurettava Peter Pan -pelimies, joka kukoisti lukiossa.
Olen eri mieltä. Kyllä ikuista nuoruutta larppaavia pidetään yleensä vähän säälittävinä tapauksina ihan sukupuoleen katsomatta.
Ei virkeänä ja avoimena pysyminen ole larppaamista saati säälittävää.
Tunnistan ak:n tilanteen - ikäero uusiin kavereihin vaan kasvaa, kun moni alkaa hyytyä jo kolmekymppisenä...Eikä puhuta edes pelkästä biletyksestä, vaan yleisestä spontaaniudesta ja energisyydestä.
Joo, juuri näin. En nyt odotakaan saavani viikolla baariseuraa ihmisistä, joilla on minua säännöllisemmät työajat, mutta eipä onnistu myöskään kulttuuritapahtumaan lähtö kuukautta lyhyemmällä varoitusajalla.
En tiedä... Ajattelin joskus 26-vuotiaana, että elämä on nyt todella hyvää ja sisältää niitä juttuja, joita haluan kokea ja jotka ovat itslleni tärkeitä. Ja sitten vain jatkoin samalla linjalla. Oli harmillista huomata, miten monelle ystävälle kyse olikin vain ohimenevästä kaudesta, ei pysyvämmistä arvoista ja elämänihanteista.
Sama täällä. Varsinkin näin 30-35v kohdalla omat ikäiseni tuntuvat todella poteroituneilta, väsähtäneiltä, jämähtäneiltä ja passiivisilta. Ei ole samanlaista intohimoista suhtautumista tulevaisuuteen ja uusiin asioihin kuin aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Olen + 50v N ja hiljattain eronnut, lapset aikuisia jo. Haluaisi nyt viettää menetettyjä villejä kaksikymppisiä, mutta stigma on niin suuri, etten voi. En halua että minut määritellään lutkaksi
Niin kuka määrittelee? Miksi viiskymppisen pitäisi muutenkaan enää välittää muiden mielipiteistä.
Alue: Aihe vapaa
Minä en tuntenut ketään tällaista, mutta sitten muutin isompaan kaupunkiin, jossa on oikein vireä alakulttuuriskene. Huomasin myös, että monella on taas enemmän aikaa harrastaa ja käydä viihteellä, kun lapset ovat kasvaneet.