Olen vapaaehtoisesti kadonnut ihminen (olen 12-vuotias)

Lähdin kotoota koska en hyväksynyt vanhempieni normeja kasvatuksestani. Halusivat pitää jalkani maassa ja kertoivat minulle pahoja "totuuksia" elämän arjesta ja paskasta, että ilman talenttia ei voi olla menestynyt. Molemmat heistä ovat massa alkoholin käyttäjiä ja kevyitä cannabis / tupakka käyttäjiä, puhuvat minulle aina että kun olen 18 vuotias niin minäkin olen heidän laisensa.

Nyt 2 vuotta kadonneena, metsässä eläneenä. Sekä itse kouluttautuneena voin sanoa että en kadu päätöstäni ollenkaan. Talvet ovat rankkia, ja kieltämättä ilman aikuisen läsnäoloa olen useita kertoja olen ollut hengenvaarassa jossa aikuisen "kokemus" olisi estänyt minua joutumasta hengenvaaraan. Käytän päivässä noin 0,90 euroa ruokaan. Kesäsin kävin myymässä ovelta ovelle marjoja jota keräsin metsästä tehdäkseni tienestiä. Talvisin syön vaan kaupasta haettua ruokaa ja kerran uskalsin valvoa vähän myöhempään jolloin sain jäniksen syötäväksi.

Olen sen verran nuori vielä ja elämäni on vilkasta mutta yritän käyttää kaiken ylimääräisen aikani kouluttaakseni itseäni asioista jota näen tärkeänä tulevaisuudelleni. Aloittaessani tämän kadonneena oleskelun koulutin itseäni turvasta, metsän vaaroista yms mutta nykyään koulutan itseäni englannista, yhteiskunnasta, ihmisten psykologiasta ja ilmaisusta.

Talven tullessa itken hiukan yleensä yksinäisyyttäni ja kärsin "yhteiskunta" ikävästä noin viikon ajan. Tämän aikana kamppailen itseäni vastaan aivoissani että pitäisikö minun vaan antautua ja mennä lastensuojelulaitokseen syömään hyvää kotiruokaa sekä hengailemaan ikäisteni kanssa... sitten tosin muistan että mitä elämältäni todella haluan ja päätän jäädä paikalleni metsään.