Vanhemmat kotona ja lapsi hoidossa

Kaipailisin myös perheiden kertomuksia ja näkökulmia tänne siis heiltä joilla tällainen tilanne on. Miksi? Ja en halua syyllistää ketään. Toivon ettei muutkaan syyllistäisi

Aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Kermit kirjoitti:

Kuinka yleistä on, että molemmat vanhemmat ovat kotona vauvan kanssa (tai ilman) ja tuovat lapsen silti päiväkotiin? Peräti 9 tunniksi! Sääliksi käy lasta.

Tarvitsisin näkökulmia jotta kykenen ymmärtämään tätä asiaa. Surettaa, kun tuntuu että on ihan hukassa ajatus että koko perhe voisi olla yhdessä mutta ei... toisten vastuulle vaan kasvatus. Ja sitten ihmetellään kun lapsi oireilee. :-(

Nyt on käynyt niin, että olet ihan omassa päässäsi muodostanut tällaisen mielikuvan. Nyt surkuttelet mielikuvituslasten puolesta. Tästähän oli taannoin juttua oikein lehdessä, kun kukalie päättäjä päivitteli samaa asiaa. Paikallinen päiväkotihenkilökunnan alettua selvittää asiaa, olikin selvinnyt ettei tämä kuvitelma pidä alkuunkaan paikkansa. Tällaisia lapsia ei löytynyt YHTÄÄN.

Sisko sattuu olemaan päiväkodissa töissä. Siellä kyllä sattuu olemaan oari tällasta tapausta. Liekkö sitten kyse kulttuurieroista? Mutta ovat kovasti koittaneet näille kahdelle tapauksele selittää, että siellä kotona voi olla sen lapsen ja uuden vauvan kanssa... toisessa tapauksessa tilannetta hankaloittaa.se ettei tuo päiväkoti lapsi ole perheen biologinen lapsi, vasn lapsi tuodaan hoitoon, että he voivat muu perhe viettäö rauhassa perheaikaa. Eikä kyse ole olettamuksista, vasn rehellisesti näiden perheiden suusta.

Nonnii.. sitten ne mielensäpahoittahat esiin

Enpä itse tiedä normaalia perhettä, jossa vanhemmat on kotona ja pieni lapsi pitkät päivät hoidossa ma-pe. Sen sijaan tiedän muutaman ongelmaperheen ja niissä on erinomaista, että lapsi pääsee hoitoon. Saa rytmiä ja ruokaa, lisäksi vanhemmat lepoaikaa, niin jaksavat sitten olla edes parempia vanhempia lopun ajan. Ne vanhemmat ei jaksa vaan yksikertaisesti. Ei ihmistä pysty pakottamaan hyväksi vahemmaksi 24h, jos hänellä ei ole siihen eväitä. Jos pystyy olemaan edes kohtuullinen vanhempi sen 15h/pv vieden 9h/pv lapsen hoitoon, niin ratkaisu on hyvä. Lisäksi varhaiskasvatuksen kautta pysyy joku kontrolli siihen lastenhoitoon ja saadaan samalla näitä riskiryhmiä tarkkailtua.

Vierailija kirjoitti:

Asialla on kaksi puolta.

Kunnallinen päivähoito on perustelua silloin, jos vanhemmuus menee rimaa hipoen, jolloin lapsen hyvinvointi on viranomaisten valvonnassa ja siihen voidaan puuttua heti. Se on lapsen etu ja oikeus.

Myös silloin, kun perheessä on joko vanhemmilla tai sisarilla on jokin pitkäaik.sairaus esim. masennus, vamma, syöpä jne. jolloin vanhempien voimavarat ovat äärirajoilla tai lapsella itsellään on lääketiet.perusteen hoitoon esim. kielen tai muun kehityksen vuoksi se auttaa lapsen kehitystä.

Muissa tapauksissa, jos vanhemmat tai toinen vanhempi on kotona, vanhemmilta pitäisi periä todellisen päivähoidon kustannukset n. 1200-1800€/kk/lapsi.

Nykyinen järjestelmä kohtelee lapsiperheitä epäoikeudenmukaisesti, jos vanhempi on perhevapaalla ja saa Kelalta korvauksia ja sen lisäksi käyttää kunnallista päivähoitoa eli tuet tulee tuplattuna, toisin, jos perheen kaikki lapset hoidetaan kotona, päiväkotiosuus jää yhteiskunnan hyväksi, ei perheen.

Molempien vanhempien veroprosentti perheessämme on 42 %. Itse olen myös tehnyt töitä koulun ja opiskeluiden ohella 15-vuotiaasta lähtien ja maksanut koko ajan veroja. Olen nyt nelikymppinen. Väitän, että yhteiskunta jää silti saamapuolelle, vaikka isompi lapsi on nämä muutamat kuukaudet arkisin päiväkodissa kun minä olen koliikkivauvan kanssa kotona. Näin kaikki meistä säilyvät hengissä ja saavat yhtäjaksoista unta vuorokaudessa edes pari tuntia, koska mulla yöt menevät vauvan huutoa kuunnellessa.

Eikä esikoisen tarvitse kuunnella, kun äiti raivoaa väsymystään, kun saan nukkua päivällä vauvan kanssa ne pari tuntia mitä se nukkuu.

Minulla itselläni ei ole lapsia, olen jo tosi aikuinen nainen, joten olen varmaan vähän väärä henkilö ottamaan osaa keskusteluun. Mutta itse olen ollut myös joskus lapsi (yllätys!), ja näin myöhemmin olen monesti ajatellut, kun näitä päiväkotiasioita puidaan, että kyllä minä olisin paljon mieluummin ollut päiväkodissa muiden lasten seurassa, kuin siellä kotona. Eipä siellä äiti mitään "tekemistä" lapselle juurikaan järjestänyt. Siellä vanhempien jaloissa piti vain pyöriä, ja usein oli tunne, että olen liikaa siellä. Vaikka perheeni ei mikään ns. ongelmallinen ollutkaan. Meillä oli maatila, ja sen vuoksi vanhemmat tietysti kotosalla.

Kyllä lapsen etu, ainakin n. 3-vuotiaasta lähtien varmaan olisi olla muiden lasten seurassa leikkimässä ja ammattilasten ohjauksessa. Monenlaista hyödyllistä siellä uskoisin opetettavan. Ja jos perheessä on suuria ongelmia, niin mitähän lapsi mahtaa silloin kotonaan oppia?

Minun tukilapseni on ollut kolmevuotiaasta hoidossa, samoin hänen pikkusisaruksensa, jotka ovat nyt 6v ja 4v. Tukilapseni on nyt 9v.

Äiti on edelleen kotona ja lapset kokopäivähoidossa. Vanhin oli myös iltapäiväkerhossa kaksi vuotta.

Nämä ovat tukitoimia tälle yksinhuoltajaperheelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille syntyy keväällä vauva ja esikoinen (4 vee) saa jatkaa päiväkodissa normaalisti. Olisi ihan kohtuutonta jos hänen pitäisi olla kotona vauvan kanssa 24/7. Päiväkodissa on kaverit, virikkeet ja en tosiaan pode siitä huonoa omaatuntoa, että vien hänet päiväkotiin. Kyllä hän iltaisin ja viikonloppuisin saa tarpeeksi vauvan kanssa olla.

Kai sitä voi ulkonakin käydä leikkimässä ja vaikkapa avoimissa kerhoissa? Miksi päiväkotiin, kun maailma on muitakin vaihtoehtoja täynnä?

Päiväkoti tuo elämään säännöllisen rytmin, siellä on tiettynä aikana aamupala, lounas ja välipala, päiväunet otetaan yhdessä muiden kanssa. Hoitajat leikittävät, laulattavat ja askartelevat lasten kanssa. Päiväkodissa on kaikki kaverit, joiden kanssa lapsi on tottunut touhuamaan. Kotona vauvan kanssa on aikamoista säätämistä, vauvaa täytyy imettää, hoitaa, vaihtaa vaippoja ja esikoinen jää kyllä aika vähälle huomiota. Vauva unirytmiin ei välttämättä pysty vaikuttamaan eli silloin kun vauva nukkuu, myös äidillä on mahdollisuus kuitata univelkoja. Ei pienen vauvan kanssa tuosta vain lähdetä viemään vanhempaa lasta avoimiin kerhoihin ja muihin harrastuksiin.

Miksi sitten tehdä lapsia jos on jaksamisen kanssa ongelmia jo muuten? Ei voi ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opikelen välillä kotona ja silloin lapsi on hoidossa vähintään sen 6 tuntie per päivä.

Sitten kun haen lapsen kotiin, ei tarvitse uhrata ajatustakaan koulutehtäville. Ei sitä lapsen kanssa hirveästi opiskella samaan aikaan, kun lapsi kuitenkin tarvitsee huomiota ym.

Aloituksessa mainitaan "vauvan kanssa kotona" ja tulkitsen sen tarkoittavan vanhempaa, joka on äitiyslomalla.

Jos opiskelet tai teet ansiotyötä kotona, niin keskustelu tuskin koskee sinua, koska tuossa elämäntilanteessa on päivähoidolle tarve ja oikeutettua.

Mä jatkan opiskeluja äitiyslomalla ja isommat menee päiväkotiin. Meillä kyllä tarhan johtaja jo suositteli päiväkodin jatkamista kun nuorinkin on silloin lähes 4v. En ajatellutkaan, että tässä olisi jotain väärää... tosin eipä se ihan kauheasti kiinnostakaan kun katselee kuinka paljon meidän perheestä lähtee vuosittain veroeuroja, vaikka vaan makaisin kotona :D

Kyllä meillä 4v. jatkoi päiväkodissa kun pikkuveli syntyi.

Tosin vain joka 2.päivä eli tuli 10 hoitopäivää/kk. Jos lapsi olisi saanut päättää niin hän olisi mennyt sinne päiväkotiin kavereiden kanssa joka päivä ma-su!

Niin se onkin tosi mielenkiintoista vähän isommalla lapselle 4-6v jäädä tutusta päiväkodista kotiin äidin ja vauvan kanssa. Jos kaikki ei mene putkeen niin siinähän katselee kun äiti kantaa rääkyvää vauvaa ympäri taloa tai istuu soffalla imettämässä. Ei tule päiväkotikavereita ikävä...

Vierailija kirjoitti:

Minulla itselläni ei ole lapsia, olen jo tosi aikuinen nainen, joten olen varmaan vähän väärä henkilö ottamaan osaa keskusteluun. Mutta itse olen ollut myös joskus lapsi (yllätys!), ja näin myöhemmin olen monesti ajatellut, kun näitä päiväkotiasioita puidaan, että kyllä minä olisin paljon mieluummin ollut päiväkodissa muiden lasten seurassa, kuin siellä kotona. Eipä siellä äiti mitään "tekemistä" lapselle juurikaan järjestänyt. Siellä vanhempien jaloissa piti vain pyöriä, ja usein oli tunne, että olen liikaa siellä. Vaikka perheeni ei mikään ns. ongelmallinen ollutkaan. Meillä oli maatila, ja sen vuoksi vanhemmat tietysti kotosalla.

Kyllä lapsen etu, ainakin n. 3-vuotiaasta lähtien varmaan olisi olla muiden lasten seurassa leikkimässä ja ammattilasten ohjauksessa. Monenlaista hyödyllistä siellä uskoisin opetettavan. Ja jos perheessä on suuria ongelmia, niin mitähän lapsi mahtaa silloin kotonaan oppia?

Jos kotona on suuria ongelmia, niin miksi niitä lapsia pitää edes tehdä, etenkään yli oman jaksamisen? Ei se päiväkoti korvaa vanhempia, ja omat ongelmansa on myös päiväkodeissakin.

Kukaan jolla tää tilanne on nii ei uskalla kertoo? :addd

Taitaa olla näitä piilojuoppoja tai väärinkäyttäjiä. Muka niin lapsirakkaita ym mutta loppupelissä tehdään niitä vaan jotta saahaan olla kotona. Onneksi päiväkoti kasvattaa!

Ei tartte tehdä niitä lapsia päiväkodin hoidettavaksi. En todellakaan ymmärrä miksi terveiden vanhempien lapsen pitäisi olla päiväkodissa  jos äiti on kotona vauvan kanssa. Laiskuutta se on eikä mitään muuta. Äidin tehtävä on järjestää niitä virikkeitä, on silkkaa tuhlausta käyttää siihen kunnallisen päivähoidon resursseja. Jos ei jaksa itse hoitaa niin kannattais jättää ne lapset kokonaan tekemättä tai jättää siihen yhteen. Joissakin kunnissa on huutava pula päivähoitopaikoista ja osa vanhemmista joutuu kuskaamaan sisaruksia eri päiväkoteihin kun taas itsekäs lattemamma vie muksunsa siihen lähipäiväkotiin. Ei ole oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kermit kirjoitti:

Kuinka yleistä on, että molemmat vanhemmat ovat kotona vauvan kanssa (tai ilman) ja tuovat lapsen silti päiväkotiin? Peräti 9 tunniksi! Sääliksi käy lasta.

Tarvitsisin näkökulmia jotta kykenen ymmärtämään tätä asiaa. Surettaa, kun tuntuu että on ihan hukassa ajatus että koko perhe voisi olla yhdessä mutta ei... toisten vastuulle vaan kasvatus. Ja sitten ihmetellään kun lapsi oireilee. :-(

Nyt on käynyt niin, että olet ihan omassa päässäsi muodostanut tällaisen mielikuvan. Nyt surkuttelet mielikuvituslasten puolesta. Tästähän oli taannoin juttua oikein lehdessä, kun kukalie päättäjä päivitteli samaa asiaa. Paikallinen päiväkotihenkilökunnan alettua selvittää asiaa, olikin selvinnyt ettei tämä kuvitelma pidä alkuunkaan paikkansa. Tällaisia lapsia ei löytynyt YHTÄÄN.

Sisko sattuu olemaan päiväkodissa töissä. Siellä kyllä sattuu olemaan oari tällasta tapausta. Liekkö sitten kyse kulttuurieroista? Mutta ovat kovasti koittaneet näille kahdelle tapauksele selittää, että siellä kotona voi olla sen lapsen ja uuden vauvan kanssa... toisessa tapauksessa tilannetta hankaloittaa.se ettei tuo päiväkoti lapsi ole perheen biologinen lapsi, vasn lapsi tuodaan hoitoon, että he voivat muu perhe viettäö rauhassa perheaikaa. Eikä kyse ole olettamuksista, vasn rehellisesti näiden perheiden suusta.

Nonnii.. sitten ne mielensäpahoittahat esiin

Aika hövelisti siskosi kertoo ulkopuoliselle päiväkodin lasten asioista.. 

Meille on neuvolatädit, kerhotädit, leikkikenttätädit, kaikki tädit, kyselleet että miksei meidän 4-vuotias ole päiväkodissa. Siellä sitten yrität tavallaan selitellä (itsestäänselvyyttä), että isompi on kotona, koska olen itse äitiyslomalla nuoremman takia. Aina tulee sitä höpötystä "kuinka lapselle (3-6v) tekisi hyvää olla muiden lasten kanssa", ihankuin ei se leikkipuistossa käynti yms. riittäisi. En minä rupea siitä maksamaan, että vien lapsen päiväkotiin toisten hoitoon vaan leikkimään. Enkä myöskään tahdo viedä hoitopaikkaa sellaiselta, joka sen todella tarvitsee.

Asumme Helsingissä ja tuntuu, että täällä pitää enemmän perustella sitä miksi lapsi on kotona (vaikka aikuinenkin on) kuin sitä että miksi olen lapseni päiväkotiin laittanut (oli puolivuotta päiväkodissa raskausoloaikanaki kun itse olin töissä).

Itse olen vakaasti sitä mieltä, että jos lapsia hankkii niin ne on myös itse hoidettava. Mutta nimenomaan niin, että toinen vanhempi tekee rahaa ja pitää näinollen perheen taloutta kunnossa.

Ajatelkaas: Meillä 3v :lla todettiin puheenymmärrysongelma ja sittemmin Asperger ja "hoidoksi" määrättiin päiväkotia. Olin 1½v:n kanssa kotona ja kolmas oli tulossa. Kolmas syntyi kun vanhin oli 3½v, keskimmäinen oli tuolloin melkein 2v. Valittelin neuvolassa, että miten mahdan päästä kulkemaan noin km matkan tämän seurueen kanssa ja kun on sektiohaavakin ja talvi. Neuvolan täti järkkäsi kodinhoitajan kuljettamaan vanhinta päiväkotiin. Päästiin nollamaksuluokkaan vaikkei sinne kuuluttu. Näin Helsingin Kruununhaassa 1999-2000.

Kelpaatkellevaan kirjoitti:

Miksi sitten tehdä lapsia jos on jaksamisen kanssa ongelmia jo muuten? Ei voi ymmärtää.

Niin, voisikohan kyse olla siitä, että joskus ne ongelmat alkavat vasta vauvan synnyttyä? Jos vauva ei olekaan terve, vaan on jotain sairautta tai ihan vaan refluksia/koliikkia, jonka vuoksi vanhemmat valvovatkin sitten vuorokauden ympäri?

Tätä harva vanhempi toivoo tai suunnittelee etukäteen. Itse sain ensin kaksi helppoa, hyväunista lasta. Sitten kolmannen allergikon kanssa valvomishelvetin läpikäyneenä todellakin vein isommat aamulla päiväkotiin. Muuten olisin romahtanut.

No meillä kävi niin, että lääkärit ja terapeutit olivat sitä mieltä, että laitetaan 2-vuotias päiväkotiin kuntoutuksena ja on siellä neljä tuntia päivässä. Vammaispalvelut kävivät tekemässä muutostöitä kaikkiin tiloihin, joihin lapsi menee. Olen vauvan kanssa kotona ja itselläni ristiriitaisia tuntemuksia siitä, että lapsi on päiväkodissa. Lapsella on henkilökohtainen avustaja hoitopäivän ajan.

No, ehkä tilanteemme ei ole niin yleinen vaan yksittäisiä tapauksia.

Jos lapsella epäsuotuisat kasvuolot kotonaan niin ennemmin apua ja tukea vanhemmille ja lapsi vaikka osapäiväisenä päiväkotiin kuin että lapsi olisi vaan kotona.