Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naisystävä ei halua sukunimeäni, miksi?
22.11.2016 |
Menin hiljattain kihloihin naisystäväni kanssa ja olemme alkaneet suunnitella häitä,,e. Kun haaveilimme yhdessä tulevaisuudestamme ja kaikesta häihin liittyvästä minä sanoin yhdessä vaiheessa hänelle, että kun hänestä tulee rouva [minun sukunimeni]. Niin hän sanoi ettei halua ottaa minun sukunimeäni. Nyt minusta on alkanut tuntua ettei nainen olekkaan tosissaan kanssani. Sehän on perinne, että nainen vaihtaa sukunimensä miehen sukunimeksi naimisiin mennessä, eikö olekin? En itse haluaisi miehenä vaihtaa nimeäni varsinkaan naisen sukunimeen ja olen yrittänytkin selittää, että kaikki rupeaisivat mollaamaan meitä jos minä ottaisin naisystäväni nimen. Uuteen yhteiseen nimeen voisin pitkin hampain suostua, mutta nainen ei ole siihenkään oikein halukas suostumaan... Itse olen sitä mieltä, että naimisiin mennessä on molemmilla sama eli miehen sukunimi, joten miten saisin naisystäväni suostumaan siihen, että hän ottaa minun nimeni? Hänellä ei mielestäni ole mitään syytä pitää omaa nimeään kun ei ole mikään julkkis tai työelämässäkään tunnettu.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
0/5. Perinne on, että sukunimi määräytyy talon nimen mukaan. Jos menit vanhoina hyvinä aikoina kotivävyksi, otit vaimosi sukunimen. Eivätkö sinulle kelpaa vanhat hyvät tavat?
Ja mikäs vanha hyvä tapa tuo muka on, minusta se on aina mennyt niin että vaimo ottaa miehen sukunimen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No muijallas on mielestään hienompi sukunimi kuin sinun on. Se kai on se yleisin syy vaihtaa tai olla vaihtamatta.
Ei kun minulla on se hienompi ja harvinaisempi nimi. Naisen sukunimisiä on elossa yli kymmenen tuhatta, minun nimeä kantaa alle tuhat. Siksikään en tajua miksei hän tahdo minun nimeä. ap
Vierailija kirjoitti:
Sanoit ettet halua ottaa tyttöystäväni nimeä, mutta nyt oletat että hänen pitäisi kuitenkin ottaa sinun. Ihan yhtä inhottavaa se on naiselle vaihtaa nimeään. Jos on niin tärkeää että on yhteinen nimi voit ottaa hänen nimensä.
Miten se voi muka olla inhottavaa naiselle vaihtaa nimeä.? Moni nainenhan käsittääkseni on ikionnellinen saadessaan miehen sukunimen kun menee naimisiin ja esim kaikki minun tuntemat naimisiinmenneet naiset ovat ilomielin ottaneet miestensä sukunimet.
Vierailija kirjoitti:
Nimensä vaihtaminen on yksi turhimpia perinnejäämiä ikinä. Ainoat syyt mitä siihen voi olla, eivät kestä minkäänlaista nykyaikaisten arvojen mukaisia tarkasteluja.
Seuraa sinäkin ap aikaasi ja anna vaimollesi tasa-arvo ja oikeus pitää oma nimensä - ihan kuten sullakin on.
Mutta kun haluan naimisiin mennessä yhteisen sukunimen molemmille koska ei muuten tule tunnetta että on naimisissa. Jos antaisin vaimon pitää oman nimen niin minun pitäisi sitten ottaa hänen nimi, ja voin vaan kuvitella minkälainen älämöölö ja naurunremakka siitä syntyisi, ainakin minun suvun puolelta... Minun mielestä ei miehen kuulu ottaa naisen nimeä. ap
Jos haluat suhteen jossa nainen on alistetussa asemassa, muuta johonkin muslimimaahan. Täällä Suomessa naisen ei tarvitse tehdä mitään mitä ei itse halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5. Perinne on, että sukunimi määräytyy talon nimen mukaan. Jos menit vanhoina hyvinä aikoina kotivävyksi, otit vaimosi sukunimen. Eivätkö sinulle kelpaa vanhat hyvät tavat?
Ja mikäs vanha hyvä tapa tuo muka on, minusta se on aina mennyt niin että vaimo ottaa miehen sukunimen. ap
Kun kirjoitat "minusta", niin ilmaiset luuloa tai mielipidettäsi. Mielipide tai luulo ei yhtä kuin totuus ja oikeassa oleminen.
Itse en aio vaihtaa sukunimeä naimisiin mennessä. Juurikin siksi, että se on työlästä ja miehelläni on tuikitavallinen sukunimi, omani taas harvinaisempi, muutamalla sadalla suomalaisella oleva nimi. Tämä on miehelleni ihan ok, aluksi ihmetteli asiaa, mutta kun perustelin hänelle kantani, hän hyväksyi sen eikä siitä ole tarvinnut riidellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy häneltä?
Jos ite menisin naimisiin pitäisin todennäkösesti oman sukunimen. Hieman erikoisempi etunimeni ei oikein istu pariksi monenkaan sukunimen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimensä vaihtaminen on yksi turhimpia perinnejäämiä ikinä. Ainoat syyt mitä siihen voi olla, eivät kestä minkäänlaista nykyaikaisten arvojen mukaisia tarkasteluja.
Seuraa sinäkin ap aikaasi ja anna vaimollesi tasa-arvo ja oikeus pitää oma nimensä - ihan kuten sullakin on.
Mutta kun haluan naimisiin mennessä yhteisen sukunimen molemmille koska ei muuten tule tunnetta että on naimisissa. Jos antaisin vaimon pitää oman nimen niin minun pitäisi sitten ottaa hänen nimi, ja voin vaan kuvitella minkälainen älämöölö ja naurunremakka siitä syntyisi, ainakin minun suvun puolelta... Minun mielestä ei miehen kuulu ottaa naisen nimeä. ap
Näytäpä tämä tekstisi naisellesi. Voipi olla, ettei sinun tarvitse kohta miettiä sukunimiä ollenkaan... Itse en ainakaan tuollaista vässykkää huolisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma nimi on oma nimi. Jonkun muun nimi on jonkun muun nimi. Jos sinua on kutsuttu koko kouluaika Heinoseksi, ja olet töissä tottunut esittäytymään tohtori Heinosena et sinä yhtäkkiä halua olla tohtori Virtanen. Hyvin yksinkertaista. Sukunimen ottaminen tai oman nimen pitäminen ei ennusta liiton kestoa mitenkään. Omilla vanhemmillani on eri nimet, he eivät ole eroamassa enkä ole mikään teini enää mistä voi päätellä että kyseessä ei ole mikään lyhyt liitto.
No eroa sitten jos yksi sukunimiasia on noin helvetin vaikea. Vai mitä ajattelit tehdä: sitoa naisen tuoliin ja kiduttaa häntä niin kauan kunnes hän suostuu sinun sukunimeesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä naisena en vaihtanut sukunimeäni naimisiin mennessä, a) on aika harvinainen, vaikkakaan se ei ole minusta jatkunut, sillä lapset ovat isänsä nimellä. Sen verran tulin vastaan ;) Naimisiin mennessä kysyin mieheltä, että ottaako esim. mun nimen, piti omansa. Ja b), olen laiska ihminen, en viitsinyt alkaa siihen nimenvaihtorumbaan, joka ikiseen paikkaan olisi tarvinnut ilmoittaa uusi nimi. Naimisissa jo 20 vuotta. Joten ei se liitto nyt yhteen nimeen voi kaatua? Tai jos kaatuu, niin voithan ap katsoa itseäsi peilistä.
Ei se ole mitään "vastaan tulemista", että lapsille annetaan miehen sukunimi, kun äidillä on oma sukunimensä. Se on vain miehen sukunimen suosimista.
Onneksi en aio koskaan mennä naimisiin, mutta jos menisin, niin omani pitäisin jo siitä syystä, että sillä nimellä mut tunnetaan ammattipiireissä ja asiakaskunnassa. Olis myös kauhee rumba vaihtaa ikkunateipit, mainokset, nettisivut, jne....
Fatalji
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5. Perinne on, että sukunimi määräytyy talon nimen mukaan. Jos menit vanhoina hyvinä aikoina kotivävyksi, otit vaimosi sukunimen. Eivätkö sinulle kelpaa vanhat hyvät tavat?
Ja mikäs vanha hyvä tapa tuo muka on, minusta se on aina mennyt niin että vaimo ottaa miehen sukunimen. ap
Tämä ap:n komentti kertoo, että kyseessä on provo. Mutta jos ap nyt oikeasti sattuisit olemaan noin tyhmä, että luulet naisen aina ottaneet miehen sukunimen, niin tiedoksi, noin toimittiin vain 55 vuoden ajan. Ja jo yli 20 vuotta nainen on saanut pitää oman nimensä.
"Avioliittoon menevät naiset joutuivat muuttaman nimensä miehen sukunimeksi vuodesta 1930 lähtien, kunnes vuoden 1985 sukunimilain mukaan puolisot voivat ottaa yhteisen nimen, pitää omat sukunimensä tai jompikumpi puolisoista voi ottaa yhdistelmänimen."
Itselläni oli tarkoitus pitää oma sukunimeni ennen avioliittoa. Tunnustan, että syvimmässäni en ollut täysin sitoutunut tulevaan puolisooni. Mitä lähemmäksi vihkiminen tuli ja näin puolisoni sisimmän vaikeuksien keskelle, rakastuin. Otin puolisoni sukunimen ja tunsin, miten hänen kanssaan todella käymme läpi niin myötä- kuin vastoinkäymiset, yhdessä kulkien.
Tässä Julian mielipide:
Mit' on se Montague? Ei käs', ei jalka, Ei suu, ei silmä, eikä muukaan osa Se miehest' ole. Ota toinen nimi!
Mit' on se nimi? Mitä ruusuks kutsut,
Yht' ihanasti toisin nimin tuoksuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No muijallas on mielestään hienompi sukunimi kuin sinun on. Se kai on se yleisin syy vaihtaa tai olla vaihtamatta.
No ei ole. Oma sukunimeni on ihan tavis, mutta en vaihtaisi vaikka mies olisi Von Rosenhjelm tai jotain vastaavaa. En näe mitään syytä vaihtaa sukunimeäni yhtään miksikään.
Ihan oikein! Minä vaihdoin aikoinaan nimeä juuri siksi kun mieheni sukunimi oli niin kaunis ja harvinainen (ei mikään aatelinen tai mahtisuku kuitenkaan). Tyhmästi tehty, nyt on alkanut vanhemmiten kaduttaa ja haluaisin OMAN sukunimeni takaisin. Mutta kun lapsetkin on miehen sukunimellä, olisin perheen ainoa eriniminen. Ärsyttävää.
Naisesi ei halua sitoutua sinuun. Hän ei rakasta sinua! Rakastunut ihminen kyllä ottaisi nimesi. Miksi hän haluaisi olla nimellisesti "eronnut perhe".
Alue: Aihe vapaa
Minulla ja miehelläni on molemmilla ihan tavis nimet, siltikään en halunnut vaihtaa sukunimeäni. Myös lapsillamme on minun sukunimeni miehen toiveesta.
Kyseessä ei ollut mikään "hyi kun sulla on ruma nimi", olin vain jo niin tottunut omaani (ja iso vaiva vaihtaa nimi joka paikkaan). Mies taas koki että sukunsa on niin vanhakantainen ettei hyväksyisi minun nimeni ottamista, eikä sen takia halunnut loukata vanhoja ihmisiä (ja minulle tämä on ihan ok ja sukunsa tuntien viisain ratkaisu, oma pinnani ei kestäisi jatkuvaa itkua siltä suunnalta).
Yleisesti minusta on hienoa jos mies ottaa vaimon nimen, tällöin tulee mieleen että hänessä on miestä ohittamaan ihmettelevät kommentit yms.