Naisystävä ei halua sukunimeäni, miksi?
Menin hiljattain kihloihin naisystäväni kanssa ja olemme alkaneet suunnitella häitä,,e. Kun haaveilimme yhdessä tulevaisuudestamme ja kaikesta häihin liittyvästä minä sanoin yhdessä vaiheessa hänelle, että kun hänestä tulee rouva [minun sukunimeni]. Niin hän sanoi ettei halua ottaa minun sukunimeäni. Nyt minusta on alkanut tuntua ettei nainen olekkaan tosissaan kanssani. Sehän on perinne, että nainen vaihtaa sukunimensä miehen sukunimeksi naimisiin mennessä, eikö olekin? En itse haluaisi miehenä vaihtaa nimeäni varsinkaan naisen sukunimeen ja olen yrittänytkin selittää, että kaikki rupeaisivat mollaamaan meitä jos minä ottaisin naisystäväni nimen. Uuteen yhteiseen nimeen voisin pitkin hampain suostua, mutta nainen ei ole siihenkään oikein halukas suostumaan... Itse olen sitä mieltä, että naimisiin mennessä on molemmilla sama eli miehen sukunimi, joten miten saisin naisystäväni suostumaan siihen, että hän ottaa minun nimeni? Hänellä ei mielestäni ole mitään syytä pitää omaa nimeään kun ei ole mikään julkkis tai työelämässäkään tunnettu.
Kommentit (43)
0/5. Perinne on, että sukunimi määräytyy talon nimen mukaan. Jos menit vanhoina hyvinä aikoina kotivävyksi, otit vaimosi sukunimen. Eivätkö sinulle kelpaa vanhat hyvät tavat?
No muijallas on mielestään hienompi sukunimi kuin sinun on. Se kai on se yleisin syy vaihtaa tai olla vaihtamatta.
Jos et itsekään haluaa ottaa hänen nimeään pitäisi sinun ymmärtää miksei hän halua myöskään vaihtaa omaa nimeään
Oman sukunimen pitäminen on paljon pitempi perinne kuin miehen nimen ottaminen, joka tuli pakolliseksi 1920-luvulla kun avioliittolakia uudistettiin. Onneksi lainsäätäjät tulivat järkiinsä myöhemmin.
Joten naisesipa pitää vanhemmasta perinteestä kiinni ja sinun turha ruikuttaa.
Feministin kirjoittama provo, tarkoituksena lietsoa miesvihaa.
Näitä miksinainenalistuumiehensukunimeen-sukunimiketjujahan feministit tehtailee palstalle jatkuvasti, ja nyt on otettu käänteinen näkökulma.
Vierailija kirjoitti:
0/5. Perinne on, että sukunimi määräytyy talon nimen mukaan. Jos menit vanhoina hyvinä aikoina kotivävyksi, otit vaimosi sukunimen. Eivätkö sinulle kelpaa vanhat hyvät tavat?
Näin Länsi-Suomessa, idässä sitten erilaiset perinteet.
Sanoit ettet halua ottaa tyttöystäväni nimeä, mutta nyt oletat että hänen pitäisi kuitenkin ottaa sinun. Ihan yhtä inhottavaa se on naiselle vaihtaa nimeään. Jos on niin tärkeää että on yhteinen nimi voit ottaa hänen nimensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5. Perinne on, että sukunimi määräytyy talon nimen mukaan. Jos menit vanhoina hyvinä aikoina kotivävyksi, otit vaimosi sukunimen. Eivätkö sinulle kelpaa vanhat hyvät tavat?
Näin Länsi-Suomessa, idässä sitten erilaiset perinteet.
Näin. Idässä, missä väki liikkui enemmän, sukunimet otettiin käyttöön aikaisemmin, ne perittiin isältä eivätkä ne muuttuneet miksikään avioliiton myötä.
Vierailija kirjoitti:
No muijallas on mielestään hienompi sukunimi kuin sinun on. Se kai on se yleisin syy vaihtaa tai olla vaihtamatta.
No ei ole. Oma sukunimeni on ihan tavis, mutta en vaihtaisi vaikka mies olisi Von Rosenhjelm tai jotain vastaavaa. En näe mitään syytä vaihtaa sukunimeäni yhtään miksikään.
Käykää läpi sukunimet viisi polvea taaksepäin kummankin suvusta. Valitkaa miellyttävin.
Maija
p.s. Itse sain perheellemme näin nätin yhteisen nimen. On mieheni äidin tyttönimi. Mieheni sukunimeä en olisi halunnut (on yleinen asuinpaikkakunnallamme ja kaikki kyseisen nimen kantajat eivät ole edes sukua keskenään). Omani olisin voinut pitää, sattui olemaan uniikinlainen (alle viisi nimen kantajaa suomessa). Vaan tyttönimeni kunniaa pitäkööt yllä sisarukseni. Ja ehkä joku jälkeläiseni tulevissa viidessä polvessa, jos sukuni jatkuu ja joku jälkeläiseni niin haluaa.
Minä en halua vaihtaa sukunimeäni siksi, että se on kaunis ja sitä on 200-300 koko suomessa. Miehen sukunimi on mallia Virtanen :D Ei kiitos.
Aika typerää vedota perinteeseen joka on ollut olemassa vasta kovin lyhyen aikaa.
Tyttöystäväsi todennäköisesti vain haluaa pitää oman nimensä, ihan niinkuin sinäkin ap. Luulisi sinun ymmärtävän hänen näkökantansa sillä et ole itsekään halukas vaihtamaan nimeä.
Meillä otetaan kaksiosainen sukunimi kummallekkin sillä molemmilla erikoinen ja hieno sukunimi joten ei kumpaakaan haluttais heittää hukkaan. Jos olisin mennyt perus virtasen kanssa yhteen niin todellakin olisin pitänyt vain oman sukunimeni, ei nimen kanssa mennä naimisiin vaan ihmisen joten et voi olettaa häneltä tuollaisia.
Nimensä vaihtaminen on yksi turhimpia perinnejäämiä ikinä. Ainoat syyt mitä siihen voi olla, eivät kestä minkäänlaista nykyaikaisten arvojen mukaisia tarkasteluja.
Seuraa sinäkin ap aikaasi ja anna vaimollesi tasa-arvo ja oikeus pitää oma nimensä - ihan kuten sullakin on.
En minäkään nähnyt syytä vaihtaa sukunimeäni kun mentiin miehen kanssa naimisiin. Lasten sukunimi arvottiin (ja saivat minun sukunimeni).
Kuule, jos nimen vaihtamatta jättäminen on sinulle se kynnyskysymys olla suhteessa naisen kanssa, saati mennä naimisiin, niin jätä menemättä.
Minä naisena en vaihtanut sukunimeäni naimisiin mennessä, a) on aika harvinainen, vaikkakaan se ei ole minusta jatkunut, sillä lapset ovat isänsä nimellä. Sen verran tulin vastaan ;) Naimisiin mennessä kysyin mieheltä, että ottaako esim. mun nimen, piti omansa. Ja b), olen laiska ihminen, en viitsinyt alkaa siihen nimenvaihtorumbaan, joka ikiseen paikkaan olisi tarvinnut ilmoittaa uusi nimi. Naimisissa jo 20 vuotta. Joten ei se liitto nyt yhteen nimeen voi kaatua? Tai jos kaatuu, niin voithan ap katsoa itseäsi peilistä.
..ja kerro myös naiselle sitten tämä syy, miksi poikki pistät tai et enää naimisiin halua.
No jos mun sukunimi olis af Munsterhjelm tai vaikkapa kovalainen, en vaihtaisi sitä miehen sukunimeen, vaikak se olis kuinka jormanainen tai lerssi. Tai oishan se aika kiva olla Lerssi-Munsterhjelm tai Lerssi-kovalainen. Nimen vaihtaminen ei kerro tosissaan olosta.
Syyksi kyllä riittää se, ettei halua vaihtaa nimeään. Ei sitä tarvitse vaihtaa.