On olemassa ihmisiä, jotka kokevat kaiken kiusaamiseksi

Hyvä keskustelu. Tämä on asia, jota harvemmin uskalletaan tuoda esiin. 

Minä olen tuollainen. Näen kiusaamista kaikkialla. Ilkeitä kommentteja, ulkopuolelle jättämistä, toisten suosimista ja nostamista blokkaamalla minua perusteettomasti, julkisia valituksia, mustamaalaamista, syyttelyä, arvostelua, nollaamista. Lähes kaikkialla. Olen myös suosittu ja palkittu, haluttu, arvostettu ja tunnettu. Sellaista se on. On räkänokkia ja vajavaisia, heikkoja rääväsuita, jotka tekevät sitä ihan tahallaan. Heitä en voi muuttaa. Yritän keskittyä hyvään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on (valitettavasti) totta. Ja tosi surullista.

Mikä siinä on niin surullista? Sekö, että kiusaaja pahoittaa mielensä, vai se, että sinä kuvittelet tehneesi jotain väärin ja otat sen itseesi ja sulle tulee paha mieli? Paskat sä siinä kiusatuksi itsensä kokevan tunteista väität. Tai kukaan muutkaan sellainen, kuin ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on (valitettavasti) totta. Ja tosi surullista.

Mikä siinä on niin surullista? Sekö, että kiusaaja pahoittaa mielensä, vai se, että sinä kuvittelet tehneesi jotain väärin ja otat sen itseesi ja sulle tulee paha mieli? Paskat sä siinä kiusatuksi itsensä kokevan tunteista väität. Tai kukaan muutkaan sellainen, kuin ap.

Siis sekö että kiusattu pahoittaa mielensä

Jokainen voi syyttää kiusaamisesta. Omia ongelmia ei silti pidä kostaa toisille. Eikä purkaa omaa huonoa oloa syyttämällä toisia.

On varmasti myös oikeaa kiusaamista, mutta en usko, että näin yleistä. Kiusattuna olemisesta on vain tullut muoti ilmiö, jolla saadaan huomiota. Tämä on surullista niille oikeille kiusatuille, jotka tuskin edes kiusaamisesta kertoo. Hyväksyy kaiken hiljaa mielessään.

Minä ainakin koitan kouluttaa itseni siihen, että toimin aina niin, että jos joku kokee tulleensa kiusatuksi minun takiani, niin se joko a) ei hetkauta minua yhtään, koska tiedän, että kyseessä on hänen ongelmansa, eikä minun tarvitse tehdä siitä tällaisia valituksia nettipalstoille, tai b) voin koittaa muuttaa toimintaani, vaikken olisikaan tarkoittanut loulta, niin ettei toisesta jatkossa tunnut siltä, että minä halusin kiusata.

Ihmettelen aina ihmisiä, jotka valittavat, että joku loukkaantuu heistä niin, että pahoittaa mielensä. Sillehän voi erittäinkin paljon tehdä jotain! Tarkastella omia toimiaan kriittisesti ja/tai muuttaa omaa toimintaansa!

Sen sijaan itse inhoan ihmisiä, jotka suuttuvat ja alkavat ilkeiksi, kun pahoittavat mielensä jostain. Sellaisille ei todellakaan tee mieli olla pahoillaan siitä, että he loukkaantuivat.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi syyttää kiusaamisesta. Omia ongelmia ei silti pidä kostaa toisille. Eikä purkaa omaa huonoa oloa syyttämällä toisia.

On varmasti myös oikeaa kiusaamista, mutta en usko, että näin yleistä. Kiusattuna olemisesta on vain tullut muoti ilmiö, jolla saadaan huomiota. Tämä on surullista niille oikeille kiusatuille, jotka tuskin edes kiusaamisesta kertoo. Hyväksyy kaiken hiljaa mielessään.

Ei siinä olekaan kyse kostamisesta vaan halusta saada muut ymmärtämään, että loukkasivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi syyttää kiusaamisesta. Omia ongelmia ei silti pidä kostaa toisille. Eikä purkaa omaa huonoa oloa syyttämällä toisia.

On varmasti myös oikeaa kiusaamista, mutta en usko, että näin yleistä. Kiusattuna olemisesta on vain tullut muoti ilmiö, jolla saadaan huomiota. Tämä on surullista niille oikeille kiusatuille, jotka tuskin edes kiusaamisesta kertoo. Hyväksyy kaiken hiljaa mielessään.

Ei siinä olekaan kyse kostamisesta vaan halusta saada muut ymmärtämään, että loukkasivat.

Mitä hän tästä hyötyy. Tälläistä ihmistä loukkaa varmaan useat ja eri paikoissa. Jos on masentunut ei se ole toisten vika. Jos on huono itseluottamus ei sekään ole toisten vika.

Valehtelu ja toisien haukkuminen on itsensä vika. Toista ei voi syytellä kiusaamisesta aiheettomasti. Se on kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi syyttää kiusaamisesta. Omia ongelmia ei silti pidä kostaa toisille. Eikä purkaa omaa huonoa oloa syyttämällä toisia.

On varmasti myös oikeaa kiusaamista, mutta en usko, että näin yleistä. Kiusattuna olemisesta on vain tullut muoti ilmiö, jolla saadaan huomiota. Tämä on surullista niille oikeille kiusatuille, jotka tuskin edes kiusaamisesta kertoo. Hyväksyy kaiken hiljaa mielessään.

Ei siinä olekaan kyse kostamisesta vaan halusta saada muut ymmärtämään, että loukkasivat.

Mitä hän tästä hyötyy. Tälläistä ihmistä loukkaa varmaan useat ja eri paikoissa. Jos on masentunut ei se ole toisten vika. Jos on huono itseluottamus ei sekään ole toisten vika.

Valehtelu ja toisien haukkuminen on itsensä vika. Toista ei voi syytellä kiusaamisesta aiheettomasti. Se on kiusaamista.

Itse en syytä ketään kiusaamisestani, mutta mitä muuta se on, jos minulle aiheutuu paha mieli, toinen sanoo, ettei tarkoittanut, mutta ei silti suostu olemaan pahoillaan toiminnastaan? Aika paska ihminen minusta. Tarviiko se sanoa hänelle? Ei tarvitse. Mutta se, että hän tietää minusta olevansa paska olisi suotavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi syyttää kiusaamisesta. Omia ongelmia ei silti pidä kostaa toisille. Eikä purkaa omaa huonoa oloa syyttämällä toisia.

On varmasti myös oikeaa kiusaamista, mutta en usko, että näin yleistä. Kiusattuna olemisesta on vain tullut muoti ilmiö, jolla saadaan huomiota. Tämä on surullista niille oikeille kiusatuille, jotka tuskin edes kiusaamisesta kertoo. Hyväksyy kaiken hiljaa mielessään.

Ei siinä olekaan kyse kostamisesta vaan halusta saada muut ymmärtämään, että loukkasivat.

Mitä hän tästä hyötyy. Tälläistä ihmistä loukkaa varmaan useat ja eri paikoissa. Jos on masentunut ei se ole toisten vika. Jos on huono itseluottamus ei sekään ole toisten vika.

Valehtelu ja toisien haukkuminen on itsensä vika. Toista ei voi syytellä kiusaamisesta aiheettomasti. Se on kiusaamista.

Ja mikä valehtelu? Ei se ole vale, että itse loukkaantui! Se on, kun ikävä ihminen koittaa selitellä, ettei tarkoittanut pahaa, mutta ei voi pahoitella! Silloinhan hän ei nimenomaan välitä.

Muistan kun itse noin 20 vuotta sitten ala-asteella hihkaisin johonkin asiaan "voi jukupätkä!" Jo oli samalla luokalla oleva lyhyt tyttö mankumassa, että nimittelen häntä pätkäksi. :D tyttö oli ilmeisesti joidenkin oppilaiden osalta kokenut kiusaamista, mutta minun sanomisellani ei ollut mitään tekemistä hänen kanssaan.

Itselläni oli paras kaveri jonka kanssa olimme aina yhdessä. Pukeuduttiin samalla tavalla yms. Pojat " kiusasivat" meitä. Itse koun sen huomiona, mutta kaverini kiusaamisena. Esim. Lempinimiä Hilma ja Hulma. Himo ja nymfo ja muita älyttömiä. Itsestäni ne oli joko tyhmiä tai hauskoja. Kaveri loukkaantui jokaisesta. Meidän pyöriä ropeloitiin. Vaihdettiin vaikka satulat toisinpäin tms. Kaverini koki sen aina kiusaamisena ja itse pelleilynä. Miten tässä pitäisi asia tulkita? Mennäänkö yleisen tulkinnan mukaan vai sisäisen kokemukseni mukaan? Olenko vain kova vai kaverini yliherkkä? Olihan siinäkin eroa, että jos joku komea kundi heitti lempinimen, se oli hivelevää. Sitten kun koulun urpo heitti saman, se oli ällöttävää.

Oma lapseni kertoo mitä kaikkea "läppää" koulussa heitetään. Kysyin eikä kukaan loukkaannu. Hän mainitsi pari jotka loukkaantuu, mutta heille ei läppää heitetä. Miten tuo tulkitaan? Jätetäänkö heidät ulkopuolelle vai onko muut hienotunteisia heitä kohtaan.

Oltiin harrastuksen tiimoilta reissussa viikonloppuna. Yksi lapsista veti kamalat kilarit ja mökötyskohtauksen ja luultavasti kertoi vielä äidilleen että häntä kiusattiin, kun emme onnitelleet häntä nimipäivän johdosta. Ööö. Kukaan ei tiennyt, että oli lapsen nimipäivä. Sitten kun hän oli saanut asiansa kiukuteltua, onniteltiin, mutta pilalla oli se päivä jo häneltä.

Tuo lapsi on harrastusporukassa tunnettu siitä, että kaikki vähänkään huonosti hänen kannaltaan menevät asiat hän tulkitsee kiusaamiseksi: ollaan vanhempien kimppakyydeillä jossain eikä hän ihan heti tiedä, kenen kyytiin pääsee -> kiusaamista (vaikka kaikki lapset ovat samassa tilanteessa, jotkut ehkä sopineet bestiksen kanssa että tuu sä meidän autoon); pihasynttäreillä mentiin aarteenmetsästystä, mutta ukonilma pakotti keskeyttämään ennen kuin tämä lapsi oli löytänyt aarteen -> salaliitto ja suunniteltu vääryys ja kiusaaminen.

Ja niin kuin jossain aiemmassa opettajan kirjoittamassa viestissä, vanhemmat höystää joka tilannetta, mikä ei ainakaan paranna lapsen toimintavalmiuksia.

Vierailija kirjoitti:

Mielensäpahoittajia iso osa kiusatuista vain on. Jokainen kokee teininä ja esiteini-iässä epämukavia tilanteita, toisten sanomisia jäädään miettimään ja analysoimaan omassa päässä jne. Mitä se tuolla tarkoitti? Sanoi kerran läskiksi, eli olen nyt kiusattu ja minua haukutaan läskiksi. Olen siis KAIKKIEN mielestä läski ja ruma. Ja tottakai ne toisten vitsinäkin tai muuten lauotut heitot jäävät mieliin kummittelemaan. En usko, että tässä maassa on yhtäkään aikuista, jota ei joku ole kiusannut koulussa.

Mutta jos samat ihmiset ovat kiusattuja läpi päiväkodin, koulun, lukion/amiksen ja siitä edelleen opiskeluaikana ja vielä työpaikoillakin, niin jotain on pielessä ihmisessä. Ja pielessä olemisella tarkoitan, että joko oma käytös on epäsopivaa/ikävää/rasittavaa/outoa jne.muiden mielestä ja saa muut välttelemään tai ihminen itse koko ajan lietsoo itseään näkemään kiusaamista kaikkialla ja jää liikaa märehtimään toisten eleitä, ilmeitä, äänensävyjä jne. Minäkin uskon siihen, että moni kiusattu ylireagoi ja kokee kiusaamisena ihan mitättömät asiat tai sellaiset tilanteet, missä kukaan ei todellakaan tarkoituksellisesti kiusannut tai koko tilannetta edes tajunnut tai huomannut syntyneen. Jos kovin herkästi kaiken normaalissakin arjessa kokee kiusaamisena niin ei muut sille mitään voi.

Olen siis 1-9 luokilla vain ottanut liian herkästi itseeni tönimiset, hiuksista repimisen, lyömiset, kamppimiset, ulkonäöstä ja vaatteista haukkumisen, vaatteiden pilaamisen jne? Ok, asia selvä. Ootkohan yksi entisistä kiusaajistani? Ja se muuten ei ole kiusatun vika jos joutuu kiusatuksi, ei edes se että vaikka olin kiltti, olin silti "outo" ja syrjäänvetäytyvä. Jos nyt satut olemaan ent. kiusaajani, niin KIITOS kun teit kouluvuosistani helvettiä. Eipä tuntunut kivalta kun kodin lisäksi koulu oli turvaton paikka olla.

Kokemusta on. Tulin työyhteisön missä vanhempi kollega oli pompotellut muita miten huvittaa. Kun en taipunutkaan hänen tahtoonsa, ei ollut pomo niin minähän olin kiusaaja. Yritti kyllä kaikkensa tehdäkseen minusta syntipukkia. Mutta kääntyikin hänen tappiokseen, olin heti alussa yhteydessä avoimesti esimieheen.

Joskus olen ajatellut, että kiusatuilla ei ole huumorintajua.

Meillä oli lapsena ja varsinkin teininä kamalaa, mutta meistä hauskaa huumoria. Joku saattoi saada täytekakun naamansa, porukka nauroi.

Joltakin yläaste pojalta leikattiin pitkäletti lyhyeksi. Minut kannettiin suihkuun vaatteet päällä ja vaikka mitä hullua. Joku saattoi suuttua, mutta räyhäsi sille porukalle ei kukaan syyttänyt kiusaamisesta.

Vaikka meno on rauhoittunut ja viisastunut olemme aikuisenakin ystäviä. Tämä ei olisi onnistunut jos joukossa olisi ollut yksi, joka kokee henkilökohtaisena kiusaamisena. Nämä hassuttelut olisi pitänyt lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa ihmisiä, joilla on niin heikko itsetunto, että sanoitpa mitä vain, niin he tahtovat kääntää sen niin päin, että HEISTÄ EI NYT PIDETÄ. Ehkä he kokevatkin kaiken kiusaamisena? Olivat he miten menestyneitä tahansa jossakin asiassa, niin silti he eivät usko itseensä ihmisinä, vaan vaativat koko ajan toisilta vakuutteluja, ollakseen olemassa.

Eivät he TAHDO. Mutta kun itsetunto on lytyssä, kaikki vaan tuntuu siltä.

Lytyssä olevan itsetunnon takana on usein pitkäaikaista kiusaamista. Valitettava tosiasia on, että kiusaaminen muuttaa ihmistä, vie itsetunnon ja tekee epäluuloiseksi muita kohtaan. Joidenkin selviytymiskeino on sitten vetäytyä, toisten taas "puolustaa oikeuksiaan" ylikorostetusti. Ne selviävät parhaiten normaaleiksi, joilla on ympärillään oikeasti rakastavia ja tukevia läheisiä, mutta kaikilla ei ole.

Tottahan tämä on. Sama juttu, kun on monta epäonnistunutta suhdetta tai ei onnistu suhteen luomisessa. On kyllä ihmisiä, jotka ovat onnistuneet kääntämään kaiken tuon voiton puolelle.