Lue keskustelun säännöt.
On olemassa ihmisiä, jotka kokevat kaiken kiusaamiseksi
22.11.2016 |
Olen huomannut, että ihmiset, joilla on historiaa kiusattuna olemisessa, näkevät kiusaamista kaikkialla.
Tällaiset ihmiset usein myös tuovat esille, että heitä on kiusattu ja he "eivät pelkää viedä asiaa eteenpäin", jos kiusaamista ilmenee.
Ja kiusaamista kyllä ilmenee:
- Et oma-alotteisesti mene esittelemään hänelle itseäsi ja tutustumaan, kun hän seisoskelee itsekseen jossain = kiusaat
- Et kutsu häntä erikseen kahvitauolle = kiusaat
- Et kerro hänelle samoja (töihin liittymättömiä) asioita, jotka kerrot toiselle työkaverille = kiusaat
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä huonoa vuorovaikutusta ja jos se on toistuvaa, niin kyllä sen lieväksi kiusaamiseksi kyllä lasketaan.
Jos kaikki muut pyydetään kahville ja yhdeltä ei kysytä, niin onhan se syrjimistä.
Jos et tervehdi työkaveriasi, ja tämä tapahtuu toistuvasti, niin olet huonokäytöksinen ja toisella on kyllä oikeus pahastua siitä.
Jos kerrot työpaikan asiat kaikille muille ja jätät yhden ulkopuolelle toistuvasti, on sekin kiusaamista.
Nuo on oikeastaan aivan samat tekniikat, mitä lapset käyttävät koulukiusaamisessa, sovelletaan hieman eri tavoin mutta perusperiaate on sama.
Ap, jos itse toimit kuvailemallasi tavalla, niin pitäisikö sinun hieman tsempata sosiaalisissa taidoissa siellä työpaikalla?
AP tässä. En tiedä, miksi luulet tietäväsi, miten käyttäydyn työpaikalla. Ties vaikka luulet minua joksikin omalta työpaikaltasi, mutta kerron nyt tarkemmin tilanteen, jotta ei jäisi väärinkäsityksiä.
Tämä "kiusattu" henkilö on siis tullut tänne uutena työntekijänä. Hän ei itse koskaan tee mitään aloitetta keskusteluun tai tule juttelemaan. Silti hän tuntuu odottavan, että hänet haetaan kädestä pitäen mukaan kahvitauoille tai keskusteluun. Hän siis saattaa seisoskella jossain lähistöllä ja puuhata omiaan, mutta myöhemmin saamme kuulla, että olemme häntä "syrjineet".
Kahvitauoille ei erikseen pyydetä ketään. Yksi kun menee, lähtevät muutkin. Siinä ehkä todetaan kävellessä, että "Onhan se jo kahvin aika" tai muuta vastaavaa, mutta ei siinä mitään virallisia kutsuja jaella tai käydä ovelta kysymässä
Minulla on työkaveri, joka on ystäväni myös työn ulkopuolella. Hänen kanssaan keskustelen välillä asioista, jotka eivät töihin liity tai eivät edes välttämättä ole mitenkään olennaisia muiden työtovereiden tietää, koska eivät liity töihin. Miksi minun pitäisi mennä kertomaan esim. ostamistani lenkkareista kaikille työkavereille vain, koska kerron niistä yhdelle (joka on ystäväni).
Ja mistä sait päähäsi, etten tervehtisi häntä? Kyllä tervehdin niin kuin kaikkia muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisen ihmisen pitäisi osata sen verran vuorovaikutustaitoja, että menee oma-alotteisesti mukaan keskusteluun. Jos kiinnostaa ystävystyä jonkun/joidenkin kanssa, voi mennä kysymään että mistä puhutte tai kertoa itse jostain.
En ole ollut yhdessäkään yhteisössä aikuisiälläni, jossa olisi tarvinnut jollekin sanoa, että "Tule juttelemaan meidän kanssa". Musta tuntuu itseasiassa aika vaivaannuttavalta ajatus, että jollekin työkaverille pitäisi henkilökohtaisesti esittää kutsu keskusteluun tai kahvitauolle, kun muut ymmärtävät tulla omin päin.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on vähän samasta kuin homesairaus. Kun kerran olet sairastunut homeesta, niin olet koko elämän sille yliherkkä. Kuten liimattu kohta, se ei kestä lähellekään niin hyvin. Näin myös koulukiusatun arvet. Kiusaamisesta jää elinikäiset traumat, sosiaalinen ujous & arkuus ja pieni kiusanteko eskaloituu omassa mielessä paljon isommaksi. Ei se ole kiusatun ihmisen vika, koska hänet on rikottu kiusaajien toimesta ja täydellinen paraneminen pitkäaikaisesta kiusaamisesta on mahdotonta.
Miten kiusattua pitäisi sitten kohdella, jos normaalit ja yleisesti hyväksytyt sosiaaliset tavat eivät riitä? Nostetaan kiusattu jalustalle ja silitetään päätä samalla, kun luodaan käytössäännöt, että kiusatulle tulee kertoa kaikki asiat mitä muillekin kerrotaan, kiusattu pitää henkilökohtaisesti hakea ja viedä kahville, syömään ja vessaan. Kiusattu tulee ottaa keskusteluun mukaan pyytämällä häntä kaikkien kuullen osallistumaan.
Silloin kaikki on hyvin?
Tuon tyyppisille ihmisille kaikki on kiusaamista ja kaikista yhteisöistä pitää löytää kiusaaja, jota voi syyttää omasta huonosta olosta...
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että ihmiset, joilla on historiaa kiusattuna olemisessa, näkevät kiusaamista kaikkialla.
Tällaiset ihmiset usein myös tuovat esille, että heitä on kiusattu ja he "eivät pelkää viedä asiaa eteenpäin", jos kiusaamista ilmenee.
Ja kiusaamista kyllä ilmenee:
- Et oma-alotteisesti mene esittelemään hänelle itseäsi ja tutustumaan, kun hän seisoskelee itsekseen jossain = kiusaat
- Et kutsu häntä erikseen kahvitauolle = kiusaat
- Et kerro hänelle samoja (töihin liittymättömiä) asioita, jotka kerrot toiselle työkaverille = kiusaat
Kyllä ja lopulta kaikki menee kiusatun mielen mukaan ja hän saa tahtonsa läpi. Muut eivät uskalla sanoa vastaan, ettei heitä syytetä kiusaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy myös sanoa, että tälläiset ihmiset ovat ahdistavia, koska heidän kanssaan täytyy olla koko ajan varuillaan, ettei vaan kiusaa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on niin trendikästä olla kiusattu ja/tai uhri... ja itsessä ei tietenkään ikinä ole mitään vikaa!
Kiusattu saa ilman kyseenalaistamista kaiken tuen. On myös säälikää minua ihmisiä. Kaikki kiusatut ei ole oikeasti kiusattuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tuli töihin uusi työntekijä, myöhemmin selvisi, että oli irtisanoutunut edellisestä paikasta kun häntä kiusattiin siellä. Mutta tätä emme siis tienneet aluksi. Normaalissa perehdytyksessä kerrottiin ja näytettiin kädestä pitäen miten homma toimii. En ollut ehtinyt paljoakaan omasta osuudestani kertomaan kun tämä suorastaan huusi ettei tuota hommaa nyt tuolla tavalla tehdä, hän on tehnyt vuosia asiaa ja ei sitä noin tehdä. Tottakai uudet työntekijät aina tuovat uusia ideoita ja sanoinkin, että totta kai voit muuttaa tapoja, mutta lopputulos pitää olla tämä. Näytin siis miten homma oli hoidettu ja mitä pitäisi saada aikaiseksi. Hän teki asiat niin kuin halusi ja lopputulos oli ihan susi, jolloin hän valitti esimiehelle etten ollut perehdyttänyt kunnolla. Käytiin asia läpi ja eikun uusi perehdytys ja taas sama juttu, ei tehty ohjeen mukaisesti eikä varsinkaan lopputulos ollut oikea. Ja tätä jatkui ja jatkui kunnes hän syytti minua kiusaamisesta, tahallaan neuvon väärin. Onneksi oli kaikki dokumentit millä todistaa asia. Ja kaiken huipuksi sitten selvisi, että sama juttu oli käynyt toisen perehdyttäjän kohdalla toisen tehtävän perehdytyksessä. Esimies teki ratkaisun ja irtisanoi hänet koeajalla ja nyt kyseinen henkilö haukkuu tuolla "kylillä" millaisia kiusaajia me ollaan. Sen jälkeen kuulin tuon edellisen työpaikan kiusaamistapauksen.
Seuraava työntekijä oppi kerrasta ja kyseenalaisti pari juttua, teki ne eri tavalla ja sai juuri halutun lopputuloksen. Mutta ei ole kiva tulla syytetyksi kiusaamisesta kun tietää ettei ole mitään sellaista tehnyt.
Ja on myös hälyyttävää, että kiusattu kertoo olleensa kaikissa työpaikoissaan kiusattu.
Haukkuu entisiä kiusaajiaan ja syyttää uusia samasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen luokanopettaja ja muutaman kerran työurani aikana, on sattunut seuraavaa:
Vanhempi on avoimesti kertonut traumasttisesta koulusjastaan ja kiusasmisesta ja halunnut heti tietää, mitkä tämän koulun keinot ovat jos kiusaamista ilmenee. Esim vanhempainillassa tätä keskustelua on käyty hyvin avoimesti.
Sitten alkaa kyttääminen.
Jokaikinen sana tentataan lapselta kotona. Kuka sanoi, mitä sanoi, missä seisoit, kuka aikuinen oli lähellä ym. Lapsi sitten raportoi jokaisen asian koulusta kotiin kun vanhempi haluaa tietää KAIKEN.
Pian oppilas hämmentyy ja slkaa tulkita kaiken kiusaamisena. Vie siis kotiin viestiä, jonka vanhempi haluaa kuulla. Tai jota vanhempi lapseltaan lypsää.
Eräskin oppilas myönsi, että äiti kysyy heti ensimmäisenä, kun näkee hänet koulun jälkeen, että: Kuka tänään kiusasi?
Eli vanhemmat jotka hysteerisesti pelkäävät lapsensa joutuvan kiusatuksi, ajavat tilanteen niin pitkälle, että vaikka lasta ei kiusattaisikaan, tämä on oppinut tulkitsemaan kaiken kiusaamisena. Vanhemmalle tulee tunne: hahaa, olin oikeassa!
Koskaan ei kysytä lapselta esimerkiksi, että: kenen kanssa leikit välitunnilla tai kenen vieressä istuit? Mitä teit päästäksesi mukaan? Jne.
Ja sitten tietysti äkkiä kouluun yhteyttä, mieluiten suoraan rehtorille, että mitä hittoa siellä koulussa tapahtuu kun lapsi kertoo kotona, että naulakoille ei uskalla mennä?!
Kaikki alkaa sen vanhemman omasta mielikuvituksesta, eikä lopu ikinä. Ei vaikka koulu vaihtuisi kuinka monta kertaa.
On myös olemassa ihmisiä jotka vain kiusaavat ja nauttivat kiusaamisestaan, netissä ja muualla, aika paljon tällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrankin järkevää kirjoittelua ihmisiltä, jotka kokevat kiusatuksi joutuneet aikuiset hankalina työpaikoilla.
Minuakin on kiusattu, kotona ei superisti tukea tullut eikä elämä ole ollut helppoa muutenkaan. En ala syyllistymään näistä kokemuksista, en todellakaan anna menneiden asioiden vaikuttaa koko elämään, olen selvittänyt asiat itselleni ja porskutan eteenpäin muistutellen itseäni miten hyvin asiat on nyt. Jokainen on vastuusssa omasta elämästä, omia kokemuksia on turha tuoda toisten ongelmaksi. Ryhtiä ja itseensäuskomista tämä elämä vaatii. Ei turhaa valittamista ja ruikutusta. Heikkous; sitä inhoan ihmisessä.
Hyvä juttu että olet pystynyt jatkamaan elämääsi, mutta olet yhtä kipeä kuin kiusaamiseen jumiin jääneet, vain täysin päinvastaisella tavalla, olet sairastunut vahvuuteen. Ennenkuin olet tehnyt rauhan menneisyytesi kanssa, sinäkin olet ympäristöllesi raskas ihminen. Vain eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että ihmiset, joilla on historiaa kiusattuna olemisessa, näkevät kiusaamista kaikkialla.
Tällaiset ihmiset usein myös tuovat esille, että heitä on kiusattu ja he "eivät pelkää viedä asiaa eteenpäin", jos kiusaamista ilmenee.
Ja kiusaamista kyllä ilmenee:
- Et oma-alotteisesti mene esittelemään hänelle itseäsi ja tutustumaan, kun hän seisoskelee itsekseen jossain = kiusaat
- Et kutsu häntä erikseen kahvitauolle = kiusaat
- Et kerro hänelle samoja (töihin liittymättömiä) asioita, jotka kerrot toiselle työkaverille = kiusaat
Marginaalitapauksia. En liittäisi tätä kiusaamiseen vaan mt-ongelmiin.
Ja voihan tämä ihminen olla traumatisoitunut ja herkistynyt tietynlaiselle ärsykkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikallani on tällainen henkilö. Meillä ei kukaan erikseen pyydä ketään kahville. Kun huomaa, että kollega on lähdössä jonnekin, voi kysyä "ootko menossa kahville?" ja jos kollega vastaa myöntävästi, voi lähteä tai olla lähtemättä mukaan. Tai yksinkertaisesti lampsia perässä kysymättä yhtään mitään. Sama lounaalle mennessä. Meillä on myös ollut tapana kesäisin, jos on hellepäivä, käydä perjantaisin töiden jälkeen läheisen ravintolan terassilla oluella. Ei sinnekään ketään erikseen kutsuta vaan yleensä vaan huikataan "onks terassille lähtijöitä?" ja se koskee kaikkia. Ne lähtee, jotka haluavat lähteä. Jos ketään ei huvita lähteä, voi miettiä, viitsiikö mennä yksinkään. Pari kertaa tämä yksi on seuraavalla viikolla sanonut, että olisi halunnut lähteä, mutta kukaan muu ei halunnut lähteä hänen kanssaan. Kysyin, miksi ihmeessä hän ei sitten sanonut, että olisi lähdössä. Ja että en minä ole ajatustenlukija. Ei kuulemma halunnut tuppautua. Just joo. Nykyisin teen etätöitä, en oikeasti jaksa yhtäkään perässävedettävää herkkähipiäistä mielensäpahoittajaa.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikallani on tällainen henkilö. Meillä ei kukaan erikseen pyydä ketään kahville. Kun huomaa, että kollega on lähdössä jonnekin, voi kysyä "ootko menossa kahville?" ja jos kollega vastaa myöntävästi, voi lähteä tai olla lähtemättä mukaan. Tai yksinkertaisesti lampsia perässä kysymättä yhtään mitään. Sama lounaalle mennessä. Meillä on myös ollut tapana kesäisin, jos on hellepäivä, käydä perjantaisin töiden jälkeen läheisen ravintolan terassilla oluella. Ei sinnekään ketään erikseen kutsuta vaan yleensä vaan huikataan "onks terassille lähtijöitä?" ja se koskee kaikkia. Ne lähtee, jotka haluavat lähteä. Jos ketään ei huvita lähteä, voi miettiä, viitsiikö mennä yksinkään. Pari kertaa tämä yksi on seuraavalla viikolla sanonut, että olisi halunnut lähteä, mutta kukaan muu ei halunnut lähteä hänen kanssaan. Kysyin, miksi ihmeessä hän ei sitten sanonut, että olisi lähdössä. Ja että en minä ole ajatustenlukija. Ei kuulemma halunnut tuppautua. Just joo. Nykyisin teen etätöitä, en oikeasti jaksa yhtäkään perässävedettävää herkkähipiäistä mielensäpahoittajaa.
No kyllä sinäkin aika herkkähipiäinen olet jos joudut sen takia tekemään etätöitä että PARI KERTAA joku on valitellut sitä että koki mukaan tulemisensa tuppautumiseksi....
Samalla tavoin jotkut näkee rasismia joka paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Samalla tavoin jotkut näkee rasismia joka paikassa.
Ja jotkut tunkee rasismiaan ihan joka ikiseen ketjuun, aiheesta viis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikallani on tällainen henkilö. Meillä ei kukaan erikseen pyydä ketään kahville. Kun huomaa, että kollega on lähdössä jonnekin, voi kysyä "ootko menossa kahville?" ja jos kollega vastaa myöntävästi, voi lähteä tai olla lähtemättä mukaan. Tai yksinkertaisesti lampsia perässä kysymättä yhtään mitään. Sama lounaalle mennessä. Meillä on myös ollut tapana kesäisin, jos on hellepäivä, käydä perjantaisin töiden jälkeen läheisen ravintolan terassilla oluella. Ei sinnekään ketään erikseen kutsuta vaan yleensä vaan huikataan "onks terassille lähtijöitä?" ja se koskee kaikkia. Ne lähtee, jotka haluavat lähteä. Jos ketään ei huvita lähteä, voi miettiä, viitsiikö mennä yksinkään. Pari kertaa tämä yksi on seuraavalla viikolla sanonut, että olisi halunnut lähteä, mutta kukaan muu ei halunnut lähteä hänen kanssaan. Kysyin, miksi ihmeessä hän ei sitten sanonut, että olisi lähdössä. Ja että en minä ole ajatustenlukija. Ei kuulemma halunnut tuppautua. Just joo. Nykyisin teen etätöitä, en oikeasti jaksa yhtäkään perässävedettävää herkkähipiäistä mielensäpahoittajaa.
No kyllä sinäkin aika herkkähipiäinen olet jos joudut sen takia tekemään etätöitä että PARI KERTAA joku on valitellut sitä että koki mukaan tulemisensa tuppautumiseksi....
Ja sä luulet, että mä pelkästään tuon tyypin takia teen etätöitä? Eiköhän etätyössä ole paljon muitakin etuja kuin saada tehdä työnsä ilman mielensäpahoittajia.
En ole törmännyt koskaan tällaisiin ihmisiin. Oikeaa kiusaamiseen olen kyllä törmännyt. Luulenpa, että kiusaajat täällä vain yrittävät leimata kiusatut hysteerikoiksi.
Kerrankin järkevää kirjoittelua ihmisiltä, jotka kokevat kiusatuksi joutuneet aikuiset hankalina työpaikoilla.
Minuakin on kiusattu, kotona ei superisti tukea tullut eikä elämä ole ollut helppoa muutenkaan. En ala syyllistymään näistä kokemuksista, en todellakaan anna menneiden asioiden vaikuttaa koko elämään, olen selvittänyt asiat itselleni ja porskutan eteenpäin muistutellen itseäni miten hyvin asiat on nyt. Jokainen on vastuusssa omasta elämästä, omia kokemuksia on turha tuoda toisten ongelmaksi. Ryhtiä ja itseensäuskomista tämä elämä vaatii. Ei turhaa valittamista ja ruikutusta. Heikkous; sitä inhoan ihmisessä.