Lue keskustelun säännöt.
Määrittämätön lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö
yks hullu lisää
21.11.2016 |
Olen tässä käynyt psykiatrisella poliklinikalla mt-ongelmien ja elämän hallintaan liittyvien ongelmien vuoksi ja lukaisin että Omakannassa viimeisin diagnoosi on edellä mainittu: Määrittämätön lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö. Osaako kukaan sanoa mitä tuo tarkoittaa suomeksi :/
Kommentit (24)
Esim. ADHD tai autismi. Ei määritelty vielä mikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esim. ADHD tai autismi. Ei määritelty vielä mikä.
Hmm :/ jotain tuollaista pelkäsinkin. Kiitos tarkennuksesta.
En tiedä asiasta yleisemmin, mutta meidän lapsen kohdalla diagnoosi on hyvin epämääräinen. Vähän kaduttaa, että laitoimme hänet pienryhmäluokalle. Lähinnä lapsi puhuu aika vähän.
Viittaa monimla eri osa-alueilla ilmenevään taitojen/kykyjen "heikkouteen". Esim. juuri toimintakyky/elämänhallinta, sosiaaliset taidot, kielelliset taidot jne. Voi olla esimerkiksi autismia, lievää kehitysvammaa (todellakin lievää, jos olet aikuisuuteen saakka päässyt ilman tuota diagnoosia!). Kysy hoitavalta taholtasi tarkennusta! Älä huolehdi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä asiasta yleisemmin, mutta meidän lapsen kohdalla diagnoosi on hyvin epämääräinen. Vähän kaduttaa, että laitoimme hänet pienryhmäluokalle. Lähinnä lapsi puhuu aika vähän.
Ei kai tuon takia tarvitse mitään diagnoosia antaa. Miksi pitäisi puhua paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä asiasta yleisemmin, mutta meidän lapsen kohdalla diagnoosi on hyvin epämääräinen. Vähän kaduttaa, että laitoimme hänet pienryhmäluokalle. Lähinnä lapsi puhuu aika vähän.
Ei kai tuon takia tarvitse mitään diagnoosia antaa. Miksi pitäisi puhua paljon?
Se on sellaista tänä päivänä. Meidän -vuotias lapsi saa kymmenen kertaa puheterapiaa, koska kertoi kuvista tyylillä "toi anto pallon tolle ja sitten se tuli iloiseksi". Väärin kerrottu. Hänen olisi pitänyt sanoa "Tyttö antoi pallon pojalle ja sitten poika tuli iloiseksi." Osaa kyllä muuten puhua normaalisti. Mutta hei, kaikki otetaan mitä ilmaiseksi saadaan ja ehkäpä hänestä tulee varsinainen tarinan iskijä isompana. ;-)
t. Ei se keneltä kysyit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä asiasta yleisemmin, mutta meidän lapsen kohdalla diagnoosi on hyvin epämääräinen. Vähän kaduttaa, että laitoimme hänet pienryhmäluokalle. Lähinnä lapsi puhuu aika vähän.
Ei kai tuon takia tarvitse mitään diagnoosia antaa. Miksi pitäisi puhua paljon?
Se on sellaista tänä päivänä. Meidän -vuotias lapsi saa kymmenen kertaa puheterapiaa, koska kertoi kuvista tyylillä "toi anto pallon tolle ja sitten se tuli iloiseksi". Väärin kerrottu. Hänen olisi pitänyt sanoa "Tyttö antoi pallon pojalle ja sitten poika tuli iloiseksi." Osaa kyllä muuten puhua normaalisti. Mutta hei, kaikki otetaan mitä ilmaiseksi saadaan ja ehkäpä hänestä tulee varsinainen tarinan iskijä isompana. ;-)
t. Ei se keneltä kysyit.
*korj. 5-vuotias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tehtiin kai autismi-testi tai lähinnä vastailin lääkärin esittämiin kysymyksiin. Ja nyt kun luen lisää tuolta omasta kannasta niin siellä lukee selkeästi "Asperger-epäily". Itse en oikein koe kyseistä diagnoosia omakseni sillä minulla on diagnosoitu paria vuotta aikaisemmin toisaalla ptsd ja epäiltiin kaksisuuntaista. Nuo kaksi jälkimmäistä ovat minusta lähempänä totuutta. Vähän pelkään, niin kuin tuo edellä oleva äiti puhuu lapsestaan, että minun persoonani on sillä tavalla erilainen että sille pitää keksiä diagnoosi. Olen 25 joten asia ei sinällänsä haittaa ja minusta on toki mielenkiintoista nähdä miten muut näkevät minut. Mutta lasten kohdalla asia on tietenkin monimutkaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä asiasta yleisemmin, mutta meidän lapsen kohdalla diagnoosi on hyvin epämääräinen. Vähän kaduttaa, että laitoimme hänet pienryhmäluokalle. Lähinnä lapsi puhuu aika vähän.
Ei kai tuon takia tarvitse mitään diagnoosia antaa. Miksi pitäisi puhua paljon?
Se on sellaista tänä päivänä. Meidän -vuotias lapsi saa kymmenen kertaa puheterapiaa, koska kertoi kuvista tyylillä "toi anto pallon tolle ja sitten se tuli iloiseksi". Väärin kerrottu. Hänen olisi pitänyt sanoa "Tyttö antoi pallon pojalle ja sitten poika tuli iloiseksi." Osaa kyllä muuten puhua normaalisti. Mutta hei, kaikki otetaan mitä ilmaiseksi saadaan ja ehkäpä hänestä tulee varsinainen tarinan iskijä isompana. ;-)
t. Ei se keneltä kysyit.
*korj. 5-vuotias
Mulla sama, kun olin lapsi. Kuvassa mies piirsi banaanilla. Mä totesin, että tolla ei voi tehdä noin. Dysfasiaksi diagnosoitiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni on vähän sellainen kaatoluokka, tulee helposti lapselle, jolla on jotain autismin kirjon häiriön piirteitä, mutta ei yksiselitteisesti ja riittävästi esim. Aspergeriin, ADHD:hen tms. Jos olet jo aikuinen, tuskin on järisyttävän vakavaa, kuulostaa vaan lamaannuttavalta sanavalinnalta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä asiasta yleisemmin, mutta meidän lapsen kohdalla diagnoosi on hyvin epämääräinen. Vähän kaduttaa, että laitoimme hänet pienryhmäluokalle. Lähinnä lapsi puhuu aika vähän.
Ei kai tuon takia tarvitse mitään diagnoosia antaa. Miksi pitäisi puhua paljon?
Se on sellaista tänä päivänä. Meidän -vuotias lapsi saa kymmenen kertaa puheterapiaa, koska kertoi kuvista tyylillä "toi anto pallon tolle ja sitten se tuli iloiseksi". Väärin kerrottu. Hänen olisi pitänyt sanoa "Tyttö antoi pallon pojalle ja sitten poika tuli iloiseksi." Osaa kyllä muuten puhua normaalisti. Mutta hei, kaikki otetaan mitä ilmaiseksi saadaan ja ehkäpä hänestä tulee varsinainen tarinan iskijä isompana. ;-)
t. Ei se keneltä kysyit.
*korj. 5-vuotias
Mulla sama, kun olin lapsi. Kuvassa mies piirsi banaanilla. Mä totesin, että tolla ei voi tehdä noin. Dysfasiaksi diagnosoitiin.
Siis ihan oikeasti? Kerro lisää? Pitääkö tässä olla oikeasti huolissaan.
t. 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä asiasta yleisemmin, mutta meidän lapsen kohdalla diagnoosi on hyvin epämääräinen. Vähän kaduttaa, että laitoimme hänet pienryhmäluokalle. Lähinnä lapsi puhuu aika vähän.
Ei kai tuon takia tarvitse mitään diagnoosia antaa. Miksi pitäisi puhua paljon?
Se on sellaista tänä päivänä. Meidän -vuotias lapsi saa kymmenen kertaa puheterapiaa, koska kertoi kuvista tyylillä "toi anto pallon tolle ja sitten se tuli iloiseksi". Väärin kerrottu. Hänen olisi pitänyt sanoa "Tyttö antoi pallon pojalle ja sitten poika tuli iloiseksi." Osaa kyllä muuten puhua normaalisti. Mutta hei, kaikki otetaan mitä ilmaiseksi saadaan ja ehkäpä hänestä tulee varsinainen tarinan iskijä isompana. ;-)
t. Ei se keneltä kysyit.
*korj. 5-vuotias
Mulla sama, kun olin lapsi. Kuvassa mies piirsi banaanilla. Mä totesin, että tolla ei voi tehdä noin. Dysfasiaksi diagnosoitiin.
Siis ihan oikeasti? Kerro lisää? Pitääkö tässä olla oikeasti huolissaan.
t. 7
No ei sun huolissaan tarvitse olla. Vaikka hänellä olisi dysfasia, niin se ei tee hänestä vähemmän älykästä tai tarkoita sitä etteikö hänestä voisi tulla isona mitään. Mulla oli keskivaikea dysfasia ja kävin pari ekaa vuotta erityisluokalla koulua ja sen jälkeen siirryin normaaliin kouluun. Myös oppivelvollisuus on pidennetty kohdallani. Kävin säännöllisesti puheterapiassa ehkä noin 7-vuotiaaksi. Munkin äidille sanottiin, että tulen luultavasti tarvitsemaan tukea aikuisena ja mulla tulisi olemaan haasteita ammatillisen koulutuksen kanssa.
Onneksi tuo oli jo turhaa pelottelua äidilleni. Hän oli silloin hyvin huolissaan. Mutta nykyään olen lähes kolmekymppinen, naimisissa ja yhden lapsen äiti ja olen käynyt ammattikorkeakoulun ja olen nyt vakituisessa työssä. Eikä musta pääle päin huomaa enää mitään dysfasiaa. Eli loppu hyvin kuitenkin. Tärkeää on saada tukea lapselle ja antaa hänelle edellytykset kuntoutua. Tietenkään kaikilla ei suju yhtä hyvin kuin vaikka mulla, mutta ei ole siis mitään syytä heittää kirvestä kaivoon, vaikka saisitte diagnoosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä asiasta yleisemmin, mutta meidän lapsen kohdalla diagnoosi on hyvin epämääräinen. Vähän kaduttaa, että laitoimme hänet pienryhmäluokalle. Lähinnä lapsi puhuu aika vähän.
Ei kai tuon takia tarvitse mitään diagnoosia antaa. Miksi pitäisi puhua paljon?
Se on sellaista tänä päivänä. Meidän -vuotias lapsi saa kymmenen kertaa puheterapiaa, koska kertoi kuvista tyylillä "toi anto pallon tolle ja sitten se tuli iloiseksi". Väärin kerrottu. Hänen olisi pitänyt sanoa "Tyttö antoi pallon pojalle ja sitten poika tuli iloiseksi." Osaa kyllä muuten puhua normaalisti. Mutta hei, kaikki otetaan mitä ilmaiseksi saadaan ja ehkäpä hänestä tulee varsinainen tarinan iskijä isompana. ;-)
t. Ei se keneltä kysyit.
*korj. 5-vuotias
Mulla sama, kun olin lapsi. Kuvassa mies piirsi banaanilla. Mä totesin, että tolla ei voi tehdä noin. Dysfasiaksi diagnosoitiin.
Siis ihan oikeasti? Kerro lisää? Pitääkö tässä olla oikeasti huolissaan.
t. 7
No ei sun huolissaan tarvitse olla. Vaikka hänellä olisi dysfasia, niin se ei tee hänestä vähemmän älykästä tai tarkoita sitä etteikö hänestä voisi tulla isona mitään. Mulla oli keskivaikea dysfasia ja kävin pari ekaa vuotta erityisluokalla koulua ja sen jälkeen siirryin normaaliin kouluun. Myös oppivelvollisuus on pidennetty kohdallani. Kävin säännöllisesti puheterapiassa ehkä noin 7-vuotiaaksi. Munkin äidille sanottiin, että tulen luultavasti tarvitsemaan tukea aikuisena ja mulla tulisi olemaan haasteita ammatillisen koulutuksen kanssa.
Onneksi tuo oli jo turhaa pelottelua äidilleni. Hän oli silloin hyvin huolissaan. Mutta nykyään olen lähes kolmekymppinen, naimisissa ja yhden lapsen äiti ja olen käynyt ammattikorkeakoulun ja olen nyt vakituisessa työssä. Eikä musta pääle päin huomaa enää mitään dysfasiaa. Eli loppu hyvin kuitenkin. Tärkeää on saada tukea lapselle ja antaa hänelle edellytykset kuntoutua. Tietenkään kaikilla ei suju yhtä hyvin kuin vaikka mulla, mutta ei ole siis mitään syytä heittää kirvestä kaivoon, vaikka saisitte diagnoosin.
Ahaa, kiitos että vastasit. Hänellä on siis sensomotoriikan puolella haasteita, minkä takia käymme toimintaterapiassa. Olen pitänyt sitä vain sen puolen "ongelmana", mutta tuohan sitten viittaisi, että dysfasia voisi olla kuitenkin taustalla. Ehkä. Mitään diagnoosia tai perusteellisempaa tutkimusta ei ole tehty. Vain toimintaterapeutin ja psykologin arviot. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä asiasta yleisemmin, mutta meidän lapsen kohdalla diagnoosi on hyvin epämääräinen. Vähän kaduttaa, että laitoimme hänet pienryhmäluokalle. Lähinnä lapsi puhuu aika vähän.
Ei kai tuon takia tarvitse mitään diagnoosia antaa. Miksi pitäisi puhua paljon?
Se on sellaista tänä päivänä. Meidän -vuotias lapsi saa kymmenen kertaa puheterapiaa, koska kertoi kuvista tyylillä "toi anto pallon tolle ja sitten se tuli iloiseksi". Väärin kerrottu. Hänen olisi pitänyt sanoa "Tyttö antoi pallon pojalle ja sitten poika tuli iloiseksi." Osaa kyllä muuten puhua normaalisti. Mutta hei, kaikki otetaan mitä ilmaiseksi saadaan ja ehkäpä hänestä tulee varsinainen tarinan iskijä isompana. ;-)
t. Ei se keneltä kysyit.
*korj. 5-vuotias
Mulla sama, kun olin lapsi. Kuvassa mies piirsi banaanilla. Mä totesin, että tolla ei voi tehdä noin. Dysfasiaksi diagnosoitiin.
Siis ihan oikeasti? Kerro lisää? Pitääkö tässä olla oikeasti huolissaan.
t. 7
No ei sun huolissaan tarvitse olla. Vaikka hänellä olisi dysfasia, niin se ei tee hänestä vähemmän älykästä tai tarkoita sitä etteikö hänestä voisi tulla isona mitään. Mulla oli keskivaikea dysfasia ja kävin pari ekaa vuotta erityisluokalla koulua ja sen jälkeen siirryin normaaliin kouluun. Myös oppivelvollisuus on pidennetty kohdallani. Kävin säännöllisesti puheterapiassa ehkä noin 7-vuotiaaksi. Munkin äidille sanottiin, että tulen luultavasti tarvitsemaan tukea aikuisena ja mulla tulisi olemaan haasteita ammatillisen koulutuksen kanssa.
Onneksi tuo oli jo turhaa pelottelua äidilleni. Hän oli silloin hyvin huolissaan. Mutta nykyään olen lähes kolmekymppinen, naimisissa ja yhden lapsen äiti ja olen käynyt ammattikorkeakoulun ja olen nyt vakituisessa työssä. Eikä musta pääle päin huomaa enää mitään dysfasiaa. Eli loppu hyvin kuitenkin. Tärkeää on saada tukea lapselle ja antaa hänelle edellytykset kuntoutua. Tietenkään kaikilla ei suju yhtä hyvin kuin vaikka mulla, mutta ei ole siis mitään syytä heittää kirvestä kaivoon, vaikka saisitte diagnoosin.
Ahaa, kiitos että vastasit. Hänellä on siis sensomotoriikan puolella haasteita, minkä takia käymme toimintaterapiassa. Olen pitänyt sitä vain sen puolen "ongelmana", mutta tuohan sitten viittaisi, että dysfasia voisi olla kuitenkin taustalla. Ehkä. Mitään diagnoosia tai perusteellisempaa tutkimusta ei ole tehty. Vain toimintaterapeutin ja psykologin arviot. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan.
Itseasiassa nuo sensomotoriikan häiriöt voivat jopa liittyäkin dysfasiaan. Onko lapsesi puheessa tai puheen ymmärryksessä muuta häikkää kuin tuo puutteellinen sanojen käyttö? Onko puhe epäselvää, ymmärtääkö lapsi sen mitä sanotaan, osaako taivuttaa sanoja oikein ja käyttää oikeita sijapäätteitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä asiasta yleisemmin, mutta meidän lapsen kohdalla diagnoosi on hyvin epämääräinen. Vähän kaduttaa, että laitoimme hänet pienryhmäluokalle. Lähinnä lapsi puhuu aika vähän.
Ei kai tuon takia tarvitse mitään diagnoosia antaa. Miksi pitäisi puhua paljon?
Se on sellaista tänä päivänä. Meidän -vuotias lapsi saa kymmenen kertaa puheterapiaa, koska kertoi kuvista tyylillä "toi anto pallon tolle ja sitten se tuli iloiseksi". Väärin kerrottu. Hänen olisi pitänyt sanoa "Tyttö antoi pallon pojalle ja sitten poika tuli iloiseksi." Osaa kyllä muuten puhua normaalisti. Mutta hei, kaikki otetaan mitä ilmaiseksi saadaan ja ehkäpä hänestä tulee varsinainen tarinan iskijä isompana. ;-)
t. Ei se keneltä kysyit.
*korj. 5-vuotias
Mulla sama, kun olin lapsi. Kuvassa mies piirsi banaanilla. Mä totesin, että tolla ei voi tehdä noin. Dysfasiaksi diagnosoitiin.
Onkohan näin. Epäily voidaan esittää, mutta dysfasiadiagnoosi tehdään nykyään kielellinen erityisvaikeus tehdään monialaisen työryhmän toimesta päiviä kestävien testien jälkeen.
Tarkoittaa autismin kirjoon kuuluvaa juttua.
Tänä päivänä tuön kaltainen diagnoosi asetetaan yleenaä silloin, kun lapsella on monella osa-alueella kehityaviivettä (kielelliset taidot, hahmottaminen, silmän ja käsen yhteistyö jne.) mutta kehitysvamman kriteerit ei täyty. Lapsi tarvitsee yleenaä sekä puhe- ertä toimintaterapiaa.
18 jatkaa. Ei välttämättä liity autismin piirteitä, ainakin täällä meidän sairaanhoitopiirissä ne mainitaan diagnoosissa erikseen. Esim laaja-alainen kehityshäiriö, autistiset piirteet.
T. Eräs puheterapeutti
Lapsella on aika suppea sanavarasto. Hän oppi itsekseen lukemaan, saa kavereita, hänellä on hyvä kehonhallinta, hän huolehtii läksyistään ja on tyytyväinen. Pyytää myös nykyään tarvittaessa apua aikuiselta eli opettajalta.
Haasteet ovat kielellisellä puolella. Ei ole kiinnostunut kertomaan ja kuvailemaan spontaanisti asioita. Puheterapiaan on ilmeisestikin aihetta. Meille suositeltiin pienryhmäopetusta, mutta en ole varma teimmekö oikean ratkaisun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä asiasta yleisemmin, mutta meidän lapsen kohdalla diagnoosi on hyvin epämääräinen. Vähän kaduttaa, että laitoimme hänet pienryhmäluokalle. Lähinnä lapsi puhuu aika vähän.
Ei kai tuon takia tarvitse mitään diagnoosia antaa. Miksi pitäisi puhua paljon?
Millaisia ongelmia sinulla on ollut?