Syntyvien lasten määrä vähenee rajusti. Miksi?

Suomalaiset ovat kollektiivisesti aistineet, että heidän geeninsä ovat autistisia ja ahdistavia. Tämä on hallittu kansanitsemurha, ja hyvä niin. En usko, että kukaan jää kaipaamaan näitä tosikkoja, ilkeileviä pätijöitä.

Vierailija kirjoitti:

lapseton n28 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä jotka ovet lapsentekoiässä, miettivät ihan tosissaan sitä, riittääkö rahat lapseen. Ja kannattaako tällaiseen pahaan ja epävakaaseen maailmaan tehdä lisää lapsia.

Näitä veikkaan.

Tämä, ja sen lisäksi miesten vaativuus. Ei saisi olla raskausarpia eikä alapää saisi muuttua synnytyksestä mitenkään.

Sitten itketään kun mies ei enää tunnu miltään kun oma toosa on kuin soppakattila Hurstin jouluruokailussa.

Ihmetteleekö joku vielä miksi naiset eivät halua lapsia? :D

Taloudellinen epävarmuus on varmaan tärkeimpiä syitä. Lisäksi monet ovat oikeasti heränneet ajattelemaan asiaa laajemmalta kantilta, moni haluaa elää omaa elämäänsä eikä uhrata sitä lapsille. Perhe-elämää ei pidetä kovin tavoiteltavana koska se tuo mukanaan taloudellisia ongelmia, ja yhä useammat lapsiperheet päätyvät eroon. Asenteet ovat myös muuttumassa, se ei enää kuulu asiaan välttämättä, että lapsia kuuluu vaan hankkia. Elämä on helpompaa ja mukavampaa, kun lapsia on vain 1 tai tosiaan jopa 0. Minusta tämä suuntaus on hyvä. Tosin jokaisella kuuluu tässä asiassa olla valinnanvapaus.

Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä muutama vuosi. Ikää on 27-vuotta molemmilla. Kesällä tulin vahingossa raskaaksi, päätettiin pitää lapsi. Mutta onneksi jo 3 viikon jälkeen tiedosta meni kesken ja meille se oli helpotus koska olimme keskustelleet abortista.

Ei meillä ole varaa ruokkia edes itseämme, joten millä rahalla sitä lasta ylläpidettäisiin. Lapsilisän varaan ei kannata laskea, uskon että se tulee poistumaan tulevan 5vuoden sisään. Nyt olen osa-aikaisena töissä, ehkä kun saisi täydet tunnit ja asuntolainan, voisi lasta harkita uudelleen :)

Minusta tuntuu, että suurin syy on naisissa. Vaikka toki osa miehistäkin on nykyisin vapaaehtoisesti lapsettomia, niin tuntuu, että moni mies silti "villien nuoruusvuosien" jälkeen haluaa niitä lapsia melko vanhana siinä 40-50-vuotiaana. Mutta naisilla taas nykyinen ilmapiiri, jossa voi oikeasti vapaasti valita, tekeekö lapsia vai ei, on hieno mahdollisuus nykynaiselle. Naiset haluavat olla itsenäisiä eivätkä olla riippuvaisia miehen lompakosta.

Äitiys on isyyttä paljon vaativampaa. Hyvä isä on sellainen, joka joskus haluaa viettää lapsien kanssa aikaa ja esimerkiksi tyttölapsen lettienteko tekee isästä oikein superisän, joka saa aplodeja. Samat perusasiat isän tekemänä on kuitenkin äidille se perusvaatimus, eikä tee äidistä vielä hyvää. Naiselle lapsienteko on käytännössä valinta työelämän ja lapsiperhe-elämän väliltä. Etenkin jos äidillä on "akateeminen" ammatti, toki perusduunariammateissa ei ole väliä, koska siellä ei ole eteneminen oletuksena tai välttämättä edes niin hyvin mahdollisuutena.

Ja täytyy muistaa, että osa naisista ei vaan koe mitään suurta intohimoa lapsia kohtaan. Joten heille valinta on ilmiselvä. Tokihan nykyään vaikuttaa myös taloudellinen vakaus. Nykyisin pitää opiskella monta ammattia ja se aiheuttaa välillä ajanjaksoja, kun rahaa on todella vähän käytössä. Mutta sanoisin, että kyllä ne lisääntyvät, jotka oikeasti lapsia haluavat välittämättä rahoista. Suomessa nyt kuitenkin saa aina tukia, että ei se siitä ole kiinni. Ei täällä kukaan lapsia jää nälkää näkemään.

Tulevaisuus pelottaa.

Eniten ihmettelen niitä joille on täysin yhdentekevää montako kakaraa heillä on.

Väestönsiirto kehitysmaista Eurooppaan ja tulijoiden superkorkea syntyvyys. On realistinen uhka, että lapsemme tulisivat ennen pitkää kuulumaan vähemmistöön omassa maassaan. Todennäköisesti myös yhteiskunnan turvaverkot rapautuvat, kun elätettävien määrä kasvaa, mutta maksajat vähenevät. Suomi ei pysy niin turvallisena kuin mihin olemme tottuneet.

Varmaan nykyisin osalla saattaa mielessä olla se, ettei kannata edes yrittää perustaa perhettä, kun kaikki nykyisin vaan eroaa. Äidillehän ne lapset yleensä jäävät. Ja vaikka sovittaisiinkin 50-50 yhteishuoltajuus, niin se on taas kauhean hankalaa kaikille osapuolille. On kuitenkin todella vaikea etukäteen tietää kenestäkään ihmisestä, että onko tämä nyt sellainen, joka jää suhteeseen vaikka välillä olisikin ikäviä tylsiä hetkiä.

Ovatko lestadiolaisetkin alkaneet käyttämään ehkäisyä?

Omat syyni sille etten usko hankkivani lapsia:

- olen valmistunut hiljattain yliopistosta ja saanut vain oman alani määräaikaisia työsuhteita, kestoiltaan 3 kk - alle vuosi. Ei tällaisessa elämäntilanteessa edes harkitse lapsia

- olen eroperheen lapsi, en usko kestäviin liittoihin ja en haluaisi päätyä itse yh-äidiksi. Se voi olla todella rankkaa niin yksinhuoltajalle kuin lapselle

- ei ole miestä enkä usko tapaavanikaan sellaista miestä, jonka kanssa voisin kuvitella perustavani perheen

- politiikka rapauttaa luottoa toimivaan työelämän & perhe-elämän yhdistämiseen tulevaisuudessa

Ihmettelen tota seksin huononemista synnytyksen jälkeen. Mulla on ainakin parantunut tuntemukset ja orgasmien määrä synnytyksen ja vanhenemisen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Taloudellinen epävarmuus: kun voi saada kenkää milloin tahansa tai on suuri laina niskassa (asunto- tai opinto-), ei välttämättä lasten tekeminen tähän hienoon kiky-yhteiskuntaan houkuttele.

Lisäksi nykyään onneksi lapsettomuus on hyväksyttyä toisin kuin joskus muinoin 1960-luvulla, jolloin oli pakko tehdä ainakin pari lasta, koska muuten oli karmea kummajainen (eikä "oikea nainen"). Nykyään saa luojan kiitos valita itse, haluaako tehdä niitä lapsia ollenkaan.

(Eikä tämä nyt mikään katastrofaalinen "lapsikato" ole, suomalaisia on enemmän kuin koskaan aiemmin. Suuret ikäluokat ovat se poikkeustapaus, johon jostain syystä muita ikäluokkia helposti verrataan. Tämä on paluu normaaliin.

Muissakin länsimaissa syntyvyys vähenee, mikä on pelkästään hyvä asia. Tämä planeetta ei todellakaan kestä "sivistyneen länsimaailman" kulutustapoja - jos kaikilla olisi auto, jääkaappi ja vesivessa oltaisiin jo nyt totaalisessa liemessä. Nyt siihen liemeen joudutaan vasta 30-35 vuoden päästä.)

En tiedä, onko tämä hyvä vai huono asia, mutta jos tarkastelusta poistetaan kaikki yli 60-vuotiaat ja kaikki, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi, lukumäärämme oli huipussaan joskus kymmeniä vuosia sitten. Tämän voi jokainen surffaaja käydä tarkistamassa Tilastokeskuksen tietokantatauluista.

Työttömyyden pelko. Ensin kouluttaudut, sitten olet töissä kusisukassa määräaikaisessa työsuhteessa, jatkuvuudesta ei tietoakaan. Jos joskus saat vakituisen työpaikan, niin sitten saatkin monoa yt-neuvottelujen jälkeen. Sitten oletkin liian vanha.

Kasvata siinä sitten lapsia!

Kyllä mäkin sanoisin noi vaikeudet löytää puoliso, miehet ja naiset eivät kohtaa toisiaan ja se raskaus ja synnytys on tosi rankkoja ja oman kehon muuttuminen ja pelottelu, että mies vaihtaa parempaan/nuorempaan/tiukempaan/lapsettomaan, jolla on aikaa huolehtia itsestä eri tavalla kuin äidillä. Jatkuva kuvasato "2 viikkoa synnytyksestä ja uskomaton kroppa" "vauvakiloista ei tietoakaan", aiheuttaa monille pelkoa/paineita.

Epävarma tilanne muutenkin. Rahat ja työt.

Suomalaisista on tullut liian itsekkäitä ja mukavuudenhaluisia, minäminäminä- kasvatusmalli tulee saattamaan kantaväestön vähemmistöksi omassa maassa. Parin sukupolven kuluessa kouluissa on lähinnä arabi- ja somalinuoria.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mäkin sanoisin noi vaikeudet löytää puoliso, miehet ja naiset eivät kohtaa toisiaan ja se raskaus ja synnytys on tosi rankkoja ja oman kehon muuttuminen ja pelottelu, että mies vaihtaa parempaan/nuorempaan/tiukempaan/lapsettomaan, jolla on aikaa huolehtia itsestä eri tavalla kuin äidillä. Jatkuva kuvasato "2 viikkoa synnytyksestä ja uskomaton kroppa" "vauvakiloista ei tietoakaan", aiheuttaa monille pelkoa/paineita.

Epävarma tilanne muutenkin. Rahat ja työt.

Älä tavoittele sitä ulkonäköeliittiin kuuluvaa jännämiestä, jota muutkin naiset tavoittelevat. Anna suhteessa tilaa toiselle.

Lapsen kasvattaminen aikuiseksi kestää 18 vuotta. Nykytilanne on niin epävarma, päättäjät sinkoilevat päätöksissään sinne ja tänne ja yt:t pyörivät non-stopina vähän jokaisessa yrityksessä. Osoittaa itsesuojeluvaistoa jättää lapset tekemättä.

Itsekin uskon, että esimerkiksi lapsilisät lopetetaan lähivuosina tai niistä tulee harkinnanvaraisia tukia. Uskon myös, että hoitomaksut nousevat vielä radikaalisti ja että koululaitosta huononnetaan entisestään. Jatkossa vanhemmilla tulee olla varaa kustantaa lapsilleen ylimääräistä opetusta, jos haluavat lastensa menestyvän.

saamaton1232 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mäkin sanoisin noi vaikeudet löytää puoliso, miehet ja naiset eivät kohtaa toisiaan ja se raskaus ja synnytys on tosi rankkoja ja oman kehon muuttuminen ja pelottelu, että mies vaihtaa parempaan/nuorempaan/tiukempaan/lapsettomaan, jolla on aikaa huolehtia itsestä eri tavalla kuin äidillä. Jatkuva kuvasato "2 viikkoa synnytyksestä ja uskomaton kroppa" "vauvakiloista ei tietoakaan", aiheuttaa monille pelkoa/paineita.

Epävarma tilanne muutenkin. Rahat ja työt.

Älä tavoittele sitä ulkonäköeliittiin kuuluvaa jännämiestä, jota muutkin naiset tavoittelevat. Anna suhteessa tilaa toiselle.

Täällä vauva-palstallakin haukutaan synnyttäneitä naisia ja on vaikea kuvitella että jännämiehet täällä aikaansa viettäisivät. Jos siis olen käsittänyt "jännämiehet" oikein.

Hallituksen toimet tällä hetkellä vähentävät lisääntymishalukkuutta roimasti. Vuorotyö lisääntyy myös koko ajan, miten yhdistetään hallituksen kaavailema 6+6+6 malli ja vuorotyö esimerkiksi? Imetyksen on loputtava kun vauva on 5kk (eikö äitiysloma ala 30 päivää ennen laskettua aikaa?) yövuoroputkessa on mahdotonta imettää jos aikoo nukkuakin. Useilla aloilla ei todellakaan ole mahdollista siirtyä pelkkään päivävuoroon lasten saannin jälkeen tai jos on, tulot laskevat roimasti. Työelämä ei kertakaikkiaan jousta tarpeeksi, vanhemmat palavat loppuun jo sen yhden lapsen kanssa kaikkine nykyajan kasvavien vaatimusten kanssa. Nykypäivänä oletus on myös, että molemmat parisuhteen osapuolet vastaavat omasta elatuksestaan itse, ja lasten elatuksesta yhdessä. Tämänkin yhdistäminen perhe-elämään on vaikeaa.