voisitko kuvitella ihastuvasi/rakastuvasi ylipainoiseen mieheen?

Tottakai, mutta rajansa sillä ylipainollakin on. Olen itse muutaman kilon päässä normaalipainosta, mutta kuntoni on hyvä ja sellainen vois myös mies olla. Eli kun miestä katson, niin en haluaisi, että liiat kilot ovat ensimmäinen minkä miehessä huomaisin. Massaa saa ja pitääkin olla, mutta vauvamahaa en miehellä katselisi. Ja oikeasti, en todellakaan osaa sanoa miehestä onko hänellä ylipainoa vai ei jos hän on suurinpiirtein sopusuhtainen. Haluan myös, että mies painaa enemmän kuin minä, eli muut voivat ottaa ne alle 70 kiloiset miehet. N40

Aviomieheni oli jo tavatessamme minua pari senttiä lyhyempi ja melko mahakas (itse olen aina ollut pitkä ja hoikka, melkein alipainoinen). Ei ole muuttunut sen jälkeen ja rakastan häntä valtavasti ja seksikin on loistavaa ollut aina <3 Lähinnä huolettaa hänen terveytensä kannalta välillä tuo paino, en halua menettä häntä :(

Sellaset harteikkaat ja mahakkaat nallekarhumiehet on <3 Ja niinku moni täällä on jo ehtiny todeta, luonnehan viime kädessä ratkasee

Minulla on muuttunut mielipide tässä asiassa oman kokemuksen myötä. Aiemmin en tuntenut seksuaalista vetovoimaa ylipainoisia miehiä kohtaan lainkaan, mutta sitten tutustuin ja ihastuin mieheen, jolla on noin 15 kiloa ylimääräistä ja joka ei muutenkaan vastaa aiempaa ulkonäköihannettani. Tunnustan, että kun näin hänet ensimmäisen kerran alasti, hänen vatsansa ja miestissinsä vähän latistivat tunnelmaa. Ajan kanssa silmäni on kuitenkin tottunut, ja nykyään pidän häntä komeana ja seksikkäänä. Suhteemme on ihana ja tuonut paljon hyvää molempien elämään, mutta tässä on valitettavasti päässyt käymään niin kuin arvata saattaa, eli olen itsekin lihonut kymmenisen kiloa.

En kyllä ole pystynyt, jotenkin liian feminiininen tuollainen lanne-ja tissimies. Liika estrogeeni miehen elimistössä tekee hänestä myös kyttäävän ja epävarman suhteessa, joten ei ole herkkua myöskään henkisellä puolella. Tämän arvion pohjaan lähipiirini ylipainoisiin miehiin, joista osa om nyksiä, osa jo eksiä.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ole pystynyt, jotenkin liian feminiininen tuollainen lanne-ja tissimies. Liika estrogeeni miehen elimistössä tekee hänestä myös kyttäävän ja epävarman suhteessa, joten ei ole herkkua myöskään henkisellä puolella. Tämän arvion pohjaan lähipiirini ylipainoisiin miehiin, joista osa om nyksiä, osa jo eksiä.

Totta. Liiallinen pehmeys miehellä ei todellakaan saa minussa aikaan mitään "ihana nallekarhu" ajatusta, vaan lähinnä Pakoon! -ajatuksen. En edes yrittäisi alkaa muuttamaan tuollaista miestä mitenkään, mielenkiintoni ei siihen riittäisi vaikka mies olisi kuinka mukava muuten. Kaveriksi siis jäisi, miesystävää hänestä ei tulisi koskaan Nalle Puh -kropalla.

Kun aloimme seurustelemaan mieheni oli alipainoinen,lihonut 25v 30kg ja kertakaikkiaan palvon hänen nallukka olemustaan!lisäksi hänen luonteensa on suojeleva ja rakastava!täydellinen minun makuuni.

Sellainen löytyy jo kotoa.

Kyllä voin. Olen ihastunut/rakastunutkin. Nyksä oli reilusti ylipainoinen meidän tavatessamme ja on lihonut siitäkin vielä jonkin verran. Eksistä yksi oli ylipainoinen, kaksi normaalipainon alarajoilla. Minulle painolla ei ole merkitystä parinvalinnassa.

Ap olet todella nolo. Toivottavasti miehes antaa sulle lapikasta.

Mutta kysymykseen vastaus: miksei jos muuten natsaisi.

Olen seurustellut niin poikamaisen luisen laihan miehen kanssa kuin nallekarhumaisen ladon oven kanssakin ja jälkimmäinen oli kropaltaan ehdottomasti parempi. Laiha mies oli liian luinen, liian kova ja kapea, liian heiveröisen oloinen. Ylipainoinen ladon ovi -mies oli taas turvallisen tuntuinen, rauhallisen jämäkän oloinen ja hyvän tuntuinen pitää kiinni. Hänen jälkeensä laihan liikut miehet eivät enää näyttäneet miehiltä.

Vierailija kirjoitti:

Toki voisin kuvitella ihastuvani ja rakastuvani, mutta en silti enää ikinä aloittaisi uudelleen suhdetta lihavan miehen kanssa. Syy on se, että pidän seksistä. Lihavalla miehellä jossain vaiheessa alapää ei enää toimi ja siinä sitten kärvistellään. Nyt pari vuotta jo menty kokonaan ilman, miehen asenne on huono kaikin puolin, ja täytyy sanoa, että tunteet ovat aika tavalla pakkasen puolella.

Tiedoksesi, että normaalipainoinenkin voi kärsiä impotenssista.

Kun tapasin mieheni hän painoi päälle sata kiloa. Laihtui kyllä armeijassa ja pari vuotta armeijan jälkene paino pysyi alhaisena mutta nyt on repsahtanut taas siihen sataan kiloon. Joten kyllä, minä rakastan miestäni vaikka hän onkin lihava.

Voisin, nykyiseni on aika reippaasti ylipainoinen. Ihana mies, mun mielestä todella komea. Seksikin sujuu hyvin. Just viimeksi eilen illalla mietin miten ihanaa oli nukahtaa miehen syliin, painaa pää rintaa vasten, tulee niin turvallinen olo kun toinen on niin iso ja roteva.

Niin ja jos sillä on jotain merkitystä, niin olen kyllä itsekin ylipainoinen. Olen deittaillut kaikenlaisia miehiä todella hoikista isokokoisiin. 

Tehkääs samanlainen kysely ja kysykää miehiltä voisko ihastua ylipainoiseen naiseen... Vastaukset on hyvin erilaisia. 

En. Kaikki läskit inhottaa.

N 157cm. 47 kg.

122 kg on kyllä jo epäterveellinen paino. Itse olen urheillut koko ikäni ja paino on 82, pituus 185. Eli miehelläsi on 40 kg läskiä ylimääräisenä kuormana.

Vierailija kirjoitti:

122 kg on kyllä jo epäterveellinen paino. Itse olen urheillut koko ikäni ja paino on 82, pituus 185. Eli miehelläsi on 40 kg läskiä ylimääräisenä kuormana.

40 kg läskiä = 80 voipakettia.

22 kiloa pois niin alkaa olla ihan ok. Ei 122 kiloinen mies ole millään tavoin terveen mitoissa ja painoa on turha selitellä mitenkään. Sairas mies, ei menisi jatkoon minulla.

Rakkaani on noin 178/95 (en ole mitannut enkä punninnut, itse joskus arveli olevansa tuon pituinen ja painoinen) eli kyllä voin. Vyötärölihavuus huolettaa terveyden kannalta, mutta leveät hartiat, kapea lantio ja pitkät sääret ovat ne, joita hänessä katselen ja ihailen.